Otsikko jo sinänäsä nauratta....Meillä se tilanne että miehelläni yksi kouluikäinen lapsi exänsä kanssa. Muksu meillä lähes joka viikonloppu...mieheni haluaa niin. Meillä ei omia lapsia, kärsimme lapsettomuudesta. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä p*skaa...ei ole omaa aikaa viikonloppuisin yhtään!!! Aina muksu pyörii jaloissa. en voi mieheni kanssa viettää yhteistä aikaa ollenkaan ku aina kuuluu jostain isi sitä ja isi tätä, hae sitä, kato tätä, mennään leikkiin jne ja se on ihan jatkuvaa. Tää muksu ei ole yhtään omatoiminen...miestäni tää ei vaivaa yhtään!!! hänen mielestään ihanaa kun lapsi hänen kanssaan ja on sanonutkin että lapsi on täysin ykkösenä kun tulee meille, kaikki muu menee vasta sen jälkeen...eli myös minä! ja tosiaankin olen yksinäni kodissamme kun nämä kaksi touhuaa koko hereillä olo ajan yhdessä. Olen lopun uupunut sunnuntaisin kun lapsi lähtee kotiinsa ja mies kiukunen mulle kun en tarpeeksi taas osallistunut yhteisiin tekemisiin...tarkoittaa kaiketi hotellipalvelua (laita aamupala, välipala, luonas, iltapala, laita sänky valmiiksi, hae sitä, hae tätä, herää aamulla 6 muksun kans touhuaan..jne) oikeasti kehtaakin sanoa että en osalistu. en olis ikinä uskonut että äitipuolena olo on näin sairastatoimintaa! Ja kaupanpäälle tämän lapsenäiti (joka on ihan omalukunsa) on aina soittelemassa mitä ohjeita milloinkin...älkää ikinä alkako seurusteleen miehen kanssa jolla on lapsia!!! tänään ensimmäisen kerran mietin eroa tämän penskan takia...=( puhuttu ollaan omensti tästä tilaanteesta mutta mikään ei auta...
äitipuolen tilitystä...
nannastiina81
642957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
parempi erota. tai tyytyä siihen, että lapsi rakastaa isäänsä ja isä lastaan. hattua nostan tuolle isälle.
Tuli sellainen idea tässä, että jos perheneuvola, kunta, kaupunki tai mikä tahansa muu instanssi keksisi sellaisen vkl-leirin kerran kuukaudessa sellaisille lapsille, jotka liikaa kuormittavat esimerkiksi jatkuvalla läsnäolollaan uusperheen sitä ei-biologista vanhempaa! Koska kotihan on molempien vanhempien koti ja siellä pitäisi pystyä rentoutumaan välillä aivan rauhassa aikuisten juttuja puuhaillen, eikä koko ajan pingottaen toisen lapsen hyväksi. Voisi vaan olla hankala hyväksyä näiden biologisten vanhempien sitä, että oma lapsi tuupattaisiin määrävälein yhteiskunnan virkistysviikonloppuun. Mutta se pelastaisi erittäin paljon uusperheitä ja lasten hyvinvointi olisi paljon parempaa kuin olla kärttyisen, väsyneen ei-biologisen mammansa jatkuvassa kireässä hoidossa. Itse ainakin olen avomieheni lasta jatkuvasti hoitavana (kun omani on aika usein isällä ja mulla ns. vapaata olis, mutta kun ei ole koskaan!) aivan pinna katkeamaisillani, toisinaan jopa niin ahdistunut, etten halua mennä vapaavkl kotiini laittamaan avomieheni lapselle ruokaa, vaan kuleksin jossain ja tapan aikaa. Hoh hoijakkata.
mies on eronnut lapsen äidistä, meinaan jos tuolla keinoin on "hoidettu" sitä parisuhdetta!! ikävä kyllä kun elämä ja se suhde ei voi toimia jos sitä ei huolleta ja anneta sillekin aikaa!! uskompa että tämä unohtuu hyvin monelta pariskunnalta!
ei ole mitään väärää että nainen ja mies ovat välillä kaksin ilman niitä lapsia vaikka kokonaisen vuorokauden, itse aikoinani olen käynyt uusperheeni tiimoilta keskustelemassa kivikoista ja karikoista, niin lasten kun aikuistenkin, ja JO siellä sanottiin ettei toimivaa perhettä, uusperhettä(jossa kuulemma VIELÄ tärkeempää) jos aikuiset eivät hoida liittoaan, ja toisiaankin välillä!!
miehesi pitäisi saada ymmärtämään tämä, hän ei todellakaan ole mikäään superisä muutenkaan tuolla toimintamallillaan, hänhän on lapsen leikkikaveri, ja samalla tekee lapselle karhunpalvelusta kun ei auta lasta itsenäiseen toimintaan.
johan sitä sanotaan että lapsen tarttisi kehittää mielikuvititustaan keksimällä ITSE leikit sekä pystyä leikkimään itsekkin leikkiä eteenpäin!! aikuinen ei ole leikkikaveri, hän ohjaa leikin alkuun.
sinulle sanon ap, juokse ja lujaa, jos ei asiat muutu, miehesi varmasti havahtuu joskus elämässä kun on yksin, kun lapsikaan ei jaksa leikki vuosikaupalla isin kanssa!!
ammattiauttaja toimesta me hyväksyimme ettemme ole mieheni kanssa pahoja ja itsekkäitä vaikka varastamme vkonlopun tai yhden päivän vain toisillemme, ilman lapsia, tätä on tehty jopa etälapsivkoloppuna, ja lapsi saanut olla isoäidin passattavana ja lellittävänä!! sillä me emme elä lastemme kautta, ja lapsia varten pelkästään, on ajateltava millä taataan lapsillekin onnellinen tasapainoinen ja turvallinen ympäristö ja aikuiset, ja onnistuuko se jos aikuiset eivät rakasta ja huomaa tosiaan, tai ole malliesimerkkinä lapsille onnellisuudesta ja rakkaudesta?
meillähän on nuo luojan lahjat,lapset lainassa!! luomme heille hyvät lähtökohdat ja mallin tulevaan,joskus he ovat vaimoja ja miehiä, äitejä ja isejä.
silloin kun olemme onnistuneesti luotsanneet lapset itsenäiseen elämään, saamme nauttia kahden, miehenä ja vaimona toisistamme, kun olemme jaksaneet luotsata oman onnemmekin kaiken keskellä!! ja nauttia sitten jälkeläistemme jälkeläisistä ja hyvän kasvatuksen tuloksista.
Hyvä että saat "harjoitella" tällä miehes lapsella, kun huomaat ettei äitys ole sun juttus.
Samanlaisia ne kaikki lapset ovat.
Eivätpäs muuten olekaan, omat ovat omia, siitähän tässä jutussa on kyse, mietipä sitä.
edelleenkin, jos otat miehen jolla on lapsia ja jos mies haluaa olla lapsensa kanssa mahdollisimman paljon, niin sitä saa mitä tilaa. Ota perheetön (lapseton) mies. Lapsi menee aina kaiken edelle, näin yh-äitinä mun elämässä lapset on aina nro.uno!
Anteeksi, oletko kenties joku 15-vuotias!?
Ihan uskomatonta tekstiä. En ymmärrä, kuinka miesystäväsi edes katselee sinun kaltaistasi naista. Tekstistäsi päätellen sinun ei kannata omia lapsia koskaan hankkia, kun hyljeksit miesystäväsikin lasta.
Tottakai lapsi menee sinun edelle ja hyvä, että isä sen tajuaa.
Puolisoiden parisuhde on uusperheen kivijalka. Jos se krakaa ei homma toimi vaikka lapsit olisi kuinka ykkössijalla. Sitten on sen isukin parempi leikkiä kotia lastensa kanssa ihan keskenään. Siinä ei ole paikka puolisolle. AP:lle sanoisiin että avaa silmäsi, sinua on kusetettu.
Kun sanotte että lapsi menee kaiken edelle? Ja että rakastatte lapsianne eniten kuin mitään muuta? Jätättekö siis aviomiehenne/naisenne kakkossijalle (oli tämä sitten lastenne vanhempi tai uusi puoliso)? Kuinka voi niin sanoa? Jos menettäisitte puolisonne? Eikö tuntuisi pahalta???? Jättäisittekö sen ihmisen toiselle sijalle jonka kanssa elätte loppuun saakka, kahdestaan istutte vanhoina päivinä, pidätte toisistanne huolta ja rakastatte toisianne..? Kun lapset on jo pesistään pois lentäneet? Kuka vierelläsi on lähimpänä silloin? Puolisosi!! Minä rakastan perheenjäseniäni yhtä paljon jokaista, eihän lapsiakaan voi sijoittaa järjestykseen jos niitä on useampi, eihän?? Kuinka voitte sitten omaa miestänne/naistanne rakastaa vähemmän???
että et profiilistasi päätellen ole itsekään iällä pilattu. Ja vielä vähemmän teksteistäsi. Osoitat harvinaisen paljon epäkypsyyttä ja ajattelemattomuutta laukoessasi ihmisille omina pitämiäsi totuuksia. Jos haluat avartaa maailmaasi uusperheitä koskien, suosittelen vaikka tutustumaan kirjallisuuteen aiheesta. Voit aloittaa esim. Päivi Sutisen väitöskirjalla ("Vanhempana ja aikuisena uusperheessä"), jos teksti ei ole sinulle liian vaikeaa. Tai voit lukea tällä palstalla (tai "Lapsettomuus"-palstalla) olevia tekstejä, ja yrittää hiukan edes asettua toisen ihmisen asemaan ja oppia jotain.
Ehkä sitten kun olet kasvanut hiukan kypsemmäksi mieleltäsi, ymmärrät että uusperhe ei toimi, ellei aikuisten parisuhde toimi. Sille on siis uhrattava paljon aikaa ja rakkautta. On myös puhuttava paljon ja otettava toisen ihmisen toiveet ja tarpeet huomioon.
Ehkä sitten myöhemmin ymmärrät myös, että meitä ihmisiä on erilaisia. Me uuvumme ja väsymme siten myös ehkä eri asioista. On vaikeaa olla aurinkoinen ja lapsirakas, jos tilanne tulee korvista ulos. On myös vaikeaa ehkä hahmottaa edes tilannetta realistisesti, jos tuntuu siltä, että on kadottanut itsensä ja oman elämänsä hallinnan täyttäessään toisten ihmisten tarpeita. Silloin voi olla tarpeen päästellä höyryjä tämän kaltaisella foorumilla. Jos me kaikki olisimme täydellisiä ja kaiken jaksavia (kuten sinä), mihin tarvittaisiin silloin avioliittoneuvojia, uusperheleirejä, perheneuvoloita? Ja voin kertoa: niihin on huimat jonot.
Ja vielä viimeiseksi: kun ymmärryksesi lisääntyy, ehkä tajuat että lapsettomuus on erittäin kipeä asia. Se ja sen vaatima surutyö vaikuttavat tavalla tai toisella koko ihmisen elämään. Se vaikuttaa myös ihmisen jaksamiseen. Ja kun olet siis hieman kypsynyt, et sohi ihmistä hänen ehkä kaikkein kipeimpään kohtaansa samalla idioottimaisella ajattelemattomuudella, mitä nyt teet.
Ketjun aloittajalle: puhu miehellesi. Yritä päästä kompromissiin. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jotka molemmat ansaitsevat tulla kuulluksi. Jos se ei auta, voisit yrittää käydä jonkun ulkopuolisen luona puhumassa, esim. perheasiainneuvottelukeskuksessa.
Omaan lapseen rakkaus ei katoa koskaan, oli lentänyt pesästä tai ei...ja oman lapsen kuolemakin on kamalinta mitä voi sattua. Jos oma puoliso kuolee, niin sekään ei minusta ole niin kamalaa....on vissi ero omalla lapsella ja puolisolla. Hautaan asti oma lapsi merkitsee, siinä kiikkustuolissa voi nykymenolla istua vieressä vaikka naapurin einari.
sinun asenteellasi.
Jos oma puoliso kuolee niin ei olisi niin kamalaa? Miten kukaan voi ajatella noin? Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi jos puolisosi sanoisi että rakastaa sinua vähemmän kuin teidän lapsia?? Kuinka voit jaotella ihmisiä noin?? Perhe koostuu sen keskenäisestä rakkaudesta! Eiväthän lapset haluaisi kuulla ettet rakasta heidän isää tai äitiä niin paljon kuin teitä? Se on tietysti erilaista se rakkaus jota tuntee puolisoaan ja lapsiaan kohtaan, mutta se huolenpito ja menettämisen pelko on samaa!
mikä lapsista tekee tärkeämmän? Siinähän on kuitenkin puolisosi lihaa ja verta, lapsi muistuttaa hänestä, ilman häntä lastasi ei olisi olemassa! Ja nuo einari puheet... =( röyhkeitä täällä ollaan! Lapsille vanhemmat eivät varmaan ole ne tärkeimmät maailmassa?? Vai onko sinulle?
Ihan yksiselitteisesti minulle on näin. Muuta en voi sanoa.
Jollekin varmaan voi tosiaan näin olla. Ihan yksiselitteisesti. Tosin se myös ennustaa parisuhteen ikää - miksi luulette että nykyisin on niin paljon eroja? Juuri siksi ettei parisuhteen ymmärretä olevan niin tärkeä ja työtä vaativa.
Ja kuinka moni mies esimerkiksi valittaa, että lasten syntymän jälkeen naisen kiinnostus on lopahtanut, ja ettei mitään yhteistä enää ole? Tai että on "kasvettu erilleen"? Tai että katselee muita naisia, kun hakee ihailua ja arvostusta, kun sitä ei kotoa saa?
Olisiko tällä palstalla niin paljon kävijöitä (exiä ja nyxiä), jos ihmiset (sekä naiset että miehet)ymmärtäisivät parisuhteen ja rakkaansa arvon?
Ja: oletteko koskaan kuulleet sanontaa, että vanhempien hyvä parisuhde on lasten paras koti?
että hyvä koti olisi miehelle riittänyt. Hoisin parisuhdettamme ihan yksin, ja lapsiamme, kun mies petti ja harrasti. Takaisin kotiin otin parisuhteemme ja lasten vuoksi jotta heillä oli rakastava koti monta kertaa takaisin. Viime kerran jälkeen en ottanut enää...enkä kaipaa häntä kiikkustuoliin viereeni. Luottamus on mennyt. Häneen ja muihinkin miehiin siinä sivussa. Nyt tärkeintä minulle ovat lapset että saan heistä kasvatettua täyspäisiä. Itsestäni en välitä, enkä exästäkään vain lapset ovat jääneet, minun verta ja lihaa, joiden toivoisin olevan isänsä kanssa paljonkin tekemisissä, isä vain valitsi lasten sijasta muuta. Katkera en ole, ja elän tätä elämääni nyt näin ja se minulle on riittänyt oikein hyvin.
että sekä miesten että naisten pitäisi oppia hoitamaan ja arvostamaan parisuhdettaan.
Kertomuksesi selittää lastesi tärkeyden, mutta teet heille karhunpalveluksen, jos "et välitä itsestäsi" ja pakenet elämää lasten asioihin. Tuollaisesta exästä ei tarvitsekaan välittää, mutta itsestäsi kyllä. Kun sinä voit hyvin, myös lapset voivat hyvin. Eivät ne lapset sua siitä kiitä, että elät marttyyrinä ja nunnana loppuelämäsi! Toivon kaikkea hyvää sulle ja myös sitä että joskus saat luottamuksen miehiin ja parisuhteeseen takaisin. Ansaitset arvoisesi rakkaan rinnallesi, jonkun johon oikeasti kannattaa satsata.
ja en usko että pystyn enää suhteeseen. Olo on aina vain parempi mitä kauemmin aika kuluu ja lapset ovat vielä pieniä, tarvivat minua kuitenkin paljon, niinkuin minä heitä. Ei huolta, luotan että elämällä on minulle vielä paljon annettavaa, vaikka se ei parisuhdetta koskaan toisikaan.
Ap valittaa, kuinka hänellä ei ole miehensä kanssa yhtään aikaa kun lapsi pyörii koko ajan jaloissa. Miksi ihmeessä hän edes haluaa siihen vielä lisäksi OMIA lapsia, kun tämäkään lapsi ei ole heillä 24/7.
Minusta on naurettavaa, että aikuinen nainen kehtaa valittaa sitä, että lapsi haluaa vaikka tulla isänsä syliin. Pitäisikö tosiaan isän sanoa lapselle, "nyt et voi tulla syliini, koska Liisa on kainalossani". Kuinka aikuinen edes kehtaa valittaa tuollaisesta asiasta? Jos ihminen ei kykene ymmärtämään, että lapsi tarvitsee aikaa ja on osa perhettä ja aikuisten yhteiset hetket vietetään joskus vaikka iltamyöhään kun lapsi/lapset nukkuu, niin ehkä joittenkin kohdalla on hyvä ettei niitä omia ole siunaantunut, mikäli lapsen hoitamiseen ei ole kykeneväinen sitoutumaan.
Apn tapauksessa lapsi on heillä VAIN viikonloppuisin. Hän ehtii siis kaikki arki-illat nauttia miehensä huomiosta. Kuinka huomionkipeä on ihminen, joka on mustasukkainen lapselle? Lapsi on kasvava ja kehittyvä, ja tarvitseekin huomiota enemmän kuin aikuinen, joka nyt pari päivää viikossa luulisi voivan olla kykenevä antamaan sen huomion pääroolin lapselle.
Se, että lapsi menee kaiken edelle tarkoittaa juuri sitä, että lapsi on etusijalla. Esim. lapsen päiväuniaikaan ei lähdetä minnekään ja iltaisin lapsen tulee olla ajoissa nukkumassa. Jos lapsi haluaa syliin, niin sillon lapsella on siihen oikeus eikä siinä mene aikuinen edelle, kuten puoliso. Puolison sylissä ehtii olla muinakin hetkinä, silloin kun lapsi ei halua olla sylissä ja iltaisin, kun lapsi nukkuu. Tottakai lapsi saa hokea isiä ja äitiä niin paljon kuin haluaa!
Se, että lapsi menee kaiken edelle tarkoittaa sitä, että lapsi todellakin on elämässäni ykkössijalla. Lapsen tarpeet ovat tärkeämmät kuin aikuisen. Tilanteet huomioidaan lapsen parhaaksi. Jos olisi PAKKO valita, puoliso vai lapsi, niin tottakai lapsi. Käytännössä toki rakastan molempia, mutta rakkaus omaan lapseen on erilaista. Jos puoliso pettää, hän saa lähteä. Mutta jos oma lapsi tekee virheitä, häntä rakastaa siitä huolimatta.
Jihuuu, että ap:n tapauksessa lapsi on kouluikäinen. Kyllä kouluikäisen pitää jo sopeutua siihen, ettei kaikki pyöri hänen ympärillään.
lapsellisuutesi ja äärimmäisen suvaitsemattomuutesi. Luitko edes vastaukseni vai oliko teksti liian pitkä sinulle?
Toistan (vaikka kaltaisellesi se ilmeisesti on turhaa), että meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Niin on myös perheitä ja perheen välisiä suhteita. Meille kaikille uusperheessä eläville kiintymys- ja rakkaussuhde puolison lapseen ei ole niin mutkaton (Selvyyden vuoksi, minkä ikäisiä olivatkaan lapsesi? Oletko uusperheläinen, minkä ikäisiä ovat puolisosi lapset? Mitä vanhempi lapsi on, sen vaikeampi voi suhteen luominen olla...). On myös tyystin eri asia, pyöriikö jaloissa oma 1-vuotias vai puolison 11-vuotias(ja koska olet niin putkikatseinen, ettet muiden erilaisuutta ymmärrä heidän sen selitettyään, LUE sitä kirjallisuutta!!!) Jokaisen voimavarat ovat myös erilaiset, ja parisuhteen toisen osapuolen tulee tätä kunnioittaa. Tai sitten on parempi unohtaa parisuhde ja keskittyä lapseen.
Ja joskus me, joilla on toimiva parisuhde, saatamme haluta satsata suhteeseen ja jopa viettää kahdenkeskisen viikonlopun. VAIKKA olisi omiakin lapsia!!
"rakkaus omaan lapseen on erilaista", kirjoitat. Juuri niin, hienoa että alat oivaltaa mistä on kysymys. Puolison lapsi ei ole sama asia kuin oma lapsi. Ja jotkut meistä SAATTAVAT joskus uupua hänen läsnäoloonsa - ei siksi, että lapsessa tai meissä olisi jotain vikaa, vaan juuri siksi, että samaa tunnesidettä kuin omaan lapseen ei aina ole mahdollista muodostaa! Mutta on hienoa, että alat vihdoinkin ymmärtää tätä monimutkaista elämää!
Tuolla tavoin olet kasvattamassa hirviötä. En kyllä tiedä minkä ikäisiä lapsia sinulla on, mutta ei lasta voi asettaa pienen keisarin/ keisarinnan asemaan. Lapsen on hyvä oppia, että on osa laumaa/ perhettä ja jokaisella on oikeuksia ja velvollisuuksi ja elämässä kaikki ei ole aina täydellistä. Välillä aikuisetkin ovat tylsiä ja mälsiä.
ohhoh minkä viestivyöryn tilitykseni sai aikaan! Tosiaan kyse on kouluikäisestä lapsesta jolle hänen isänäsä leikkii parasta kaveria viikonloppuisin. Minulla ei ole osaa eikä arpaa heidän välisessään suhteessa. Meidän parisuhde muutoin täysin kunnossa ja arkielämä menee hyvin paitsi viikonloppuisin kaikki räjähtää käsiin kun tämä lapsi tulee kotiimme. Mieheni mielestä meillä ei ole tälle lapselle sääntöjä, nukkumaan menoaikoja saati muutakaan.Ruokana on herkkuja, karkkeja löytyy mielinmäärin jne...mieheni myös on aivan symbioosissa tähän lapseen, he leikkivät, pelaavat,harrastavat yhdessä koko sen ajan minkä lapsi meillä on. Lapsi on monesti sanonut että isä on hänen paras kaverinsa!!! Tietysti on kun isä maksaa kaiken tämän lystin ja ostaa kaiken mitä lapsi keksii pyytää. Tällä lapsella ei ole myöskään minkäänmoisia käytöstapoja...esim.puhuu aina toistenpuheen päälle jne. Jännä juttu on myös se että lapsi taantuu kun näkee isänsä, alkaa sössöttään vauvakielellä että "iti iti hali minuu" tämä tapahtuu ainakun haemme lapsen meille kotoonsa.
Tämä on tosiaan mulle todella raskasta kuunnella ja katsella 3päivää viikossa. He kaksi ovat kuin molemmat ala-asteikäisiä kun ovat yhdessä. Olemme useasti puhuneet siitä että meilläkin pitäisi olla säännöt tälle lapselle mutta mieheni ei halua komentaa tätä lasta kun niin "harvoin" meillä on....luulempa että tästä lapsesta on kehkeytynyt jo lapsityranni!
on täysin eri asia viettää sitä parisuhdeaikaa illalla rankan työpäivän jälkeen muutama tunti,kun oikein suunnitellusti kokonainen vapaapäivä,ilman mitään muuta aatosta kun se toinen!!
tuskimpa se lapsi saa elinikäisen trauman jos ei joka vkoloppu ole isin silmäteränä!!
kauhistuttaa ajatuskin näistä lapsista, millain heidän koulu ym mahtaa mennä, kun ollaan totuttu olemaan maailmannapoja ja aikuisten keskipisteitä,ikävä kyllä kun tässä maailmassa täytyy oppia jakamaan ja ottamaan muitakin huomioon, sekä noudattamaan sääntöjä ja lakeja, ei voi huutaa että "mä en haluu" !!
tai toki voi, mutta ei auta.
kuinka moni ydinperhe jossa asiat ja parisuhde toimii, elää vain lasten ehdoilla, ja vain lapsille?
olisiko ap:n tapauksessa maailmanloppu jos lapsen oma äiti viettäisi yhden vkolopun lapsen kanssa silloin tällöin?
onneksi omassa suhteessa myös meillä aikuisilla on oma aikamme, sekä keskinäinen side, ilman lapsia! ja otamme myös sen oman aikamme, oli kyse sitten yhteisistä tai miehen lapsista!
mutta ei meillä lapset vaadikkaan aikuisen privaattihuomioo, vaan osaavat toimia ihan itsenäisestikkin!! johon heitä on kannustettu!
meillä on kaikilla kainalossa tilaa, mutta ei siitä puoliso lähde minnekkään, jos lapsi sitä vaatii, lapsen on opittava odottamaan omaa vuoroaan, sietämään pettymyksiä ja jakamaan!!
uusionni.net nimistä keskustelupaikkaa, jossa on hyvin monta kohtalotoveriasi, sekä saat purkaa ajatuksia vapaasti,ja tukijoita ja neuvoja löytyy varmasti.
Toivottavasti et sitä "hotellipalvelua" hoida jatkuvasti. Se on isän tehtävä tässä tapauksessa!! Jos vapaaehtoisesti tekee mieli olla mukana sekä heidän toiveestaan tietty, ni sitten.
Voimat siinä menee muuten ja lopulta mielenterveys. Kokemusta on.. ;)
Mutta, lapsi siis on teillä vain vkonloppuisin? Mieti jos 24/7.. heh. Onhan teillä kuitenki illat aikaa sitten, ku lapsi nukkuu. Järjellä ajateltuna ei hypi puolille öin valveilla..?
Ajattele, hyvä kun mies välittää lapsesta ->on siis kelpo isäksi, jos saisittekin jonain pvänä lapsukaisen.
Ja sullahan on hyvä tilaisuus viettää aikaa omien ystävien/harrastusten kanssa tai mennä vain rentoutumaan muualle. :D EI ole sinun tehtäväsi passata ja olla jatkuvasti läsnä. Eli stressata itseään turhaan.. ja nuku ihmeessä aamuisin pitkään. Miehesi nouskoon ylös lapsen kanssa touhuamaan.
Jos jatkat väkisin yrittämistä, ei tule muuta kuin vihaa, katkeruutta ja hermoromahdus pahimmillaan. Ero.
Vaikka muuta väitetäänkin, kyllä se parisuhdekin kaipaa "piristysvkonloppuja" kaksin. ;) ilman kenenkään lapsia, yhteisiä tahi ei.
Itse lähdin "hotelliorjuudesta" ja ikävää, lopulta pian sen jälkeen mies valitsi "lapsettomuuden". (epäkelpo siis isäksi yleensäkin)
Kunhan siun miehesi ei ole samaa lajia..! ;)
Koeta jaksaa ja ajatella, jos muuten hyvin teillä suhde toimii kaikin puolin, että kyl se lapsi vanhetessaan kohta kyllästyy leikkimään isin kanssa. :P
Terv. "ei ole pakko osallistua, olet parisuhteessa miehesi kanssa et lapsen". :)
Kiitos viestistäsi! Tämä lapsi tosiaan pomppii puolelle yöin...meillähän ei mitään nukkumaan menoaikoja noudeteta, näin on mieheni päättänyt. Tämä kyseinen lapsi kärsii ylivilkkausesta( on diagnoosi) joten viertaa kyllä riittää aamu kuudesta puolille öin hyvin. Nukkuminen on vaikeaa tälle lapselle.
Mieheni tosiaan odottaa minulta että osallistun kaikkeen ja täysillä olen aina mukana kaikissa leikeissä jne...koko viikonlopun ja pidän "hotellipalvelua" yllä sen lisäksi. Mielestäni viikonloput on rentoutumista ja yhdessä olemista varten. Usein työviikot ovatkovin raskaita mutta nykyään viikonloputkin ovat tämän lapsen vuoksi....
Ainut hvä pointti on se että jo meille lapsia suotaisiin niin mieheni olisi varmasti lapsen elämässä mukana...tai sitten ei! len niin väsynyt tähän kaikkeen että ero on varmasti edessä! Enkä katsokkaan enää miehiin päin joilla on muksuja ennestään!
itsellesi. Kuulostat niin itsekkäältä ja mukavuudenhaluiselta. Lapsiperheessä elämä on tätä ja jos diagnosikin on ylivilkkaudesta niin kuule sen kanssa on elettävä. Parempi että eroat ja annat miehen olla lapsen kanssa rauhassa. Mieskin tuntee varmasti että olet "sivuroolissa!" ja siihen jäät tai lähdet. Lastansa mies ei hylkää ja toivottavasti sitä et tahdo sinäkään. Onnea valitsemallesi tielle!
Mitä itsekästä ap:ssa on, jos ei jaksa aina passata vierasta lasta?! Työssäkäyvä ihminen tarvitsee lepoa vapaillaan, varsinkin kun ei niitä omia lapsia ole viel siunaantunut.
Mukavuudenhalu ei tietääkseni ole mikään pahe.
Kun isä haluaa nähdä lastaan ja olla vkonloput yhdessä, niin pitää myös olla "munaa" hoitaa ne "hotellipalvelutkin" siinä samalla.
Helppoo esittää rakastavaa isää, jos uuden naisen pitää hoitaa kaikki ikävät velvollisuudet.. mitkä siihen vanhemmuuteen ainakin meillä kuuluu tasapuolisesti. Ja tässä ap:n tapauksessa ne kuuluvat isälle sekä lapsen äidille. Eikös?
EI tuon naisen tarvitse pilata vkonloppujaan väkisin mukana ollen vai orjaksìko hänen olisi suostuttava? :O
Vaikuttas siltä, että jos ap vaan ottas ja erois, loppus pian mieheltä ne vkonloput lapsenkin kanssa. Jos ei nyttenkään itse hoida mitä pitää.. Nähty on noita tapauksia ja koettukin kerran. :D
Täällä kaikki "emot" ovat sitä mieltä, että toisen lasta pitäisi passata omien voimien kustannuksella. Huh..
PS."emo" itsekin.. mutta ei kenenkää orja.
Keskustele nyt kunnolla miehesi kanssa ja tee selväksi, ettei enää "hotellipalvelu" pelaa. Kerro hellävaraisesti kuinka väsynyt/tympääntynyt oikeasti olet. Vittuilu vain pahentaisi tilannetta.
Tai sitten kompromissi, jos mies ei itse suostu muuhunkin kuin leikkiin lapsen kanssa.. sitten vähenee ne vkonloput ja silloin kun teillä lapsi on -> palvelu pelaa, kun olet sinäkin saanut levätä. :)
Ei hän voi vaatia, tietty helppoohan se on jos toinen tekee mitä vaan, sinua kaikkeen osallistumaan ja heitä molempia palvelemaan.
Kokeiles käydä joku vkonloppu vaik sukulaisissa, oikein hyvällä syyllä... kattos kuin väsy miehesi on kaksin lapsen kanssa vietetyn vkonlopun jälkeen... vai ottaako edes silloin lasta kotiinne? ;) meinaan, meillä aikoinaan oli muksu heti seuraavana vkonloppuna mummolassa, koska isi oli niin kovin väsy. Heh..
Toivon hyvää ja yhteistä kaikkia tyydyttävää ratkaisua elämäänne.
Siis nyksän takia pitäs isän vähentää tapaamisia lapsensa kanssa? Painukoon nyksä rentoutuun muualle siksi aikaa kun lapsi on isällään, isä passatkoon niin nyksä saa omaa aikaa. Tai hommatkoon ex-mies oman asunnon kun se lapsi kiinnostaa enemmän kuin nyksä. Täähän on ihan selvää pässinlihaa.
Ei tässä kukaan halua rajoittaa lapsen ja isän tapaamisia. :)
Luehan.. kyse on vain siitä, että miehen pitää pystyä itse huolehtimaan lapsestaan noina tapaamisvkonloppuina, muutenkin kuin vaan leikkien eikä pakottaa tätä "nyksää" passaamaan ja olemaan kaikessa mukana. Isäähän se lapsi tulee tapaamaan ja isän huolenpitoa/hellyyttä hakemaan vai? Ei "nyksää".
Tuota muualle menoa juuri siksi ehdotinkin. ;)
Isää lapsi tulee tapaamaan ja tavatkoot, hyvä kun tapaa (kaikista isistä ei ole siihen). Ja isä saa myös passata. Jos kuppaa yöllä niin isä on valveilla ja laittaa lapsen nukkuun. Eihän tossa pitäs olla mitään epäselvää vai mitä?
Tuossa ap:n tapauksessa tuntuu olevan liian epäselvää.. sehän se ongelma on.
Mies ei jotenkin tunnu sisäistävän omaa rooliaan ISÄNÄ, vaan pistää ap:n tekemään ne epämieluisat tehtävät lapsen hoidossa. Heh..
Niin se vaan on, että lapset tulee aina ensimmäisenä, totu siis siihen !
Toki suosittelen että juttelet tuntemuksistasi miehesi kanssa, mutta älä riitele, sillä se tie saattaa olla sellainen jolle et halua käydä. Kuvauksesi perusteella on selvää että miehesi rakastaa lastaa todella paljon, se on hieno asia.
Ja lopuksi, sinä tiesit lapsesta alkaessasi olemaan miehesi kanssa, siis otit samalla koko paketin myös lapsen.
mies näkee millainen äiti sinusta tulisi ja etsii paremman..
sinä kasvaisit äitix2 ihmisenä, sillä huomasitko alkuperäisen kärsivän lapsettomuudesta???? mies siin varmasti on ottanut huomioon tämän, jos vain siis äitikandidaattia itselleen etsisi!!!
ja äidiksi ei ole mitään velvollisuutta saati syytä ryhtyä lapsella jolla sellainen jo on!!
ehkä kannattas miettiä sen sijaan miksei äitiä kiinnosta olla vkoloppuja lapsen kanssa, liekkö sitten se oma huvittelu menee sen edelle.
on jo lapsi ja hänellä on oikeus olla isä lapselleen.. pelkkää katkeraa valitusta naiselta, nauttisi miehen lapsesta täysillä jos lasta haluaa.. samanlaisia ne arjet ovat oli lapsi sitten oma tai toisen.. onneksi mies uskaltaa olla isä lapselleen juuri niin kun haluaa..
ja ex:n ja isän sopimuksiin ei pitäisi nykyiselläkään olla sanomista.. lapsi on ollut nyx:ää ennen ja hän tiennyt leikkiin lähtiessä että miehellä on se lapsi !
Et sinäkään taida lukea kaikkea ajatuksella?
Kummia ihmisiä. :)
Eli isän oikeus on vaan leikkiä lapsen kanssa ja pakottaa avovaimo olemaan mukana sekä hoitamaan velvollisuudet, mitä lapsen hoitoon kuuluu? Hehheh.
Ap:n velvollisuus on ainoastaan antaa olla heidän rauhassa ja saada itselleen kaipaamaansa lepoa vkonloppuisin.
Kun itsellä on lapsi, on helppoa väheksyä lapsettomuudesta kärsivää.. ei se tunne varmaan mukava ole, passata väkisin vierasta lasta ja pitäisi vielä nauttia siitä kuin omastaan? En ainakaan itse siihen pystyisi, eikä onneksi tarvitse.
Näin se vaan on! Eikä häntä ole mihinkään pakotettu, vapaaehtoisesti hän on suhteessa mieheen, jolla on jo lapsi! Istukoon sitten nenä nyrpeänä koko viikonlopun jos ei halua mennä isän ja hänen lapsensa touhuihin (ja ehkä näin parempi onkin, lapsi haluaakin olla vaan isänsä kanssa) tai hankkikoon oman elämän... hei, elämä on valintoja ja niistä useimmin valinnat suoritetaan itse..
Taas näitä parisuhteen tappaja-akkoja. Jos olet eronnut, syy on selvä, jos et, niin alahan valmistautua.
lapset ensin! Syyttää he ovat tänne syntyneet, hienoa vastuullisuutta isältä että pitää muksuaan etusijalla.. naisia ja miehiähän tulee ja menee, joskus löytyy sitten sellainen ihminen, joka haluaa osallistua myös isän ja lasten juttuihin, ihminen joka ei kiehnää itsekkyydessään ja huomionkaipuussaan. Joskus se sitten palkitsee kun lapset ovat niin isoja ettei sitä vanhempansa huomiota enää niin kaipaa.. vanhemmuus on elinikäinen onni :) kuka sellaisen jättää käyttämättä??
Miehiä aina kehotetaan huoltamaan liittoaan yhtä hyvin kuin autoaan. Saman voisi todeta muutamalle täällä pyörivälle "superäidille" - hoida sitä suhdettasi mieheen, yhtä hyvin kuin lapsiinkin. Koti ei ole onnellinen ilman onnellista aikuisten suhdetta - miten lapsilla olisi hyvä olla onnettomassa kodissa? Oma äitini keskittyi meihin lapsiin täysillä mutta unohti avioliittonsa. Ei ollut kenelläkään hyvä olla, ei. Vaimoni onneksi on viisas nainen, lapset (sekä hänen että meidän yhteiset) on säännöllisesti anoppilassa hoidossa, että meillekin jää aikaa. Niin, mulla on myös loistoanoppi, viisas nainen hänkin.
mummoloita tai ketään mihin lapset laittaa, niin avioerohan siitä tulee. Ei ollut mulla aikaa hoitaa parisuhdetta kun ei ollut lapsille hoitopaikkaa, lasten isä otti ja lähti, jätti lapset mulle ja hoitaa rauhassa suhdettaan uuteen vaimoonsa. Edelleenkään minulla ei ole aikaa parisuhteelle eikä itselleni, vain lapsille.
Olen minäkin viisas nainen, mutta en silti viisaudessani jätä lapsia omanonnensa nojaan, vaikka viisas isä niin päätti tehdä hoitaakseen suhdeasioitaan.
ihmeessä lasten antaminen vähäksi aikaa hoitoon mummolaan tai luotettavalle hoitajalle tms olisi lasten jättämistä oman onnensa nojaan? Sitä en tajua. Kyllä varmasti lapsillekin tekee välillä hyvää tottua olemaan itsenäisestikin muidenkin ihmisten kuin vain omien vanhempiensa kanssa. Miten ihmeessä lapsi oppii koskaan itsenäistymään ja sosiaalistumaan kunnolla, jos viettää kaiken aikansa aina vanhempansa/vanhempiensa kanssa? Kyllä tässä on lähiympäristössäni näitä esimerkkejä ja näkee kuinka huonosti menee näillä varsinkin ihmissuhdeasioissa. Jopa aikuisena monet viettävät kaiken aikansa äitinsä ym kanssa ja jättävät oman puolisonsa olemaan yksinään. En uskalla edes ajatella millainen tilanne tulee olemaan jos näille vielä lapsiakin pääsee syntymään...
täysin oikeassa! Onneksi vaimosi ja anoppisi sattuvat olemaan näitä järkeviä naisia, noin asioiden pitääkin olla. Onnea teille jatkossakin! :)
itse olen ajatellut asian aina niin, että opiskelen itselleni hyvän ammatin ja hoidan ensin taloudellisen tilanteeni vakaaksi ennenkuin edes harkitsen lasten hankkimista. Itselläni on kyllä paljon lapsirakkaita ihmisiä ympärilläkin, mutta jos kukaan heistä ei pystyisi/ehtisi/haluaisi hoitaa lapsiani niin ainahan voisin palkata hyvän lastenhoitajan lapsilleni vaikkapa aina silloin tällöin yhen päivän tai illan ajaksi. Samalla saisin itselleni tai suhteelleni hieman enemmän omaa aikaa, lastenhoitaja saisi vähän ansaittua rahaa ja lapseni oppisivat jälleen enemmän sosiaalisia taitoja. Kaikki hyötyisivät?
onkin nyt eronnut pari, jonka etä pitää huolta lapsestaan. Miehellä ja uudella toki on aikaa kiehnätä ja hoitaa parisuhdettaa muulloinkin..
vaikka olenkin hyvin koulutettu ihminen, minulla ei ole varaa palkata lastenhoitajia. Millään jumpalla,saatikka kävelylenkillä en ole kahteen vuoteen käynyt. Sairaanakin hoidan lapset itse.
mukana touhuamassa niiden lasten kanssa äidin apuna, niin ei tarvis yksin lähteä harrastelemaan tai kaljoille.
sillä pelkällä kunnon koulutuksella mitään vielä maksetakaan. Täytyyhän sitä se kunnon työpaikkakin sen lisäksi olla.
mutta näin nyt vain ei satu aina olemaan. Ja onhan niitä paljon yksinhuoltajia, joilla ei koskaan ole edes lapsen toista vanhempaa elämässään..
ja ihan vakituinenkin ollut 20 vuotta.
on sitten ongelma, ettei ole varaa vaikka palkata kunnon lastenhoitaja aina silloin tällöin vaikkapa yhdeksi illaksi? Jos ketään sukulaista tai hyvää ystävää tms ei ole mahdollisuus pyytää joskus avuksi.
ex-mieheni yrityksen takaamisesta johtuen. Hän jätti yrityksen lainat maksamatta ja minä joudun maksamaan joka kuukausi tätä takausvelkaa omien asuntolainojeni lisäksi. Todellakaan ei ole varaa lastenhoitajiin, saatikka yhtään mihinkään muuhunkaan.
eikä tuolle asialle oikeen enää mitään voi :( Äitini on toitottanut tietyistä asioista niin pienestä pitäen ja varmaan ne on jäännytkin sen ansiosta päähäni :D Yksi asioista on nimenomaan ettei saa koskaan mennä takaamaan kenellekään mitään. Toinen on avioehdon tekeminen. Kolmas on omien tilien ja rahojen pitäminen myös avo- ja avioliiton aikana. Nämä ovat iskostuneet niin hyvin mieleen, etten koskaan tulisi olemaan niin rakastunut kehenkään, että sivuuttaisin nämä asiat :)
minä olen syyllinen että menin takaamaan aviomiehelleni (silloiselle) lainoja. Nyt kärsin lioppuelämäni, kuten lapset nyt kärsivät myös kun heillä ei ollut varaa jatkaa esim. harrastuksiaa. Isässähän ei ole tietystikkään mitään vikaa....
tässä miehessä on vikaa ja paljon. Sitä tuskin kukaan kieltää. Ja tuota varmasti tapahtuu aika paljonkin. Mutta tosiasiahan on myös, että nimeäsi ei väkisin niihin takauspapereihin laitettu?
Miksi passaat lasta? Olet miehen puoliso, et lapsen äiti.
Miksi mies olettaa automaattisesti noita asioita sinulta? Miksi olet antanut hänen olettaa?
Heti kun joku asia alkaa kiristää pinnaaa ja mietityttää, otat miekkosta hihasta kiinni ja puhutte, miksi? mikesi? miten toisin voisi olla? miltä tuntuu?
Ei kai hän kuvitellut saavansa sinusta uuden äitylin lapsoselleen ja sitten pettyy kun sinulla onkin ihan omia tunteita ja tarpeita, joita myös pitäisi parisuhteessa ottaa huomioon.
Jessus missä noita peräkamarin poikia kasvaa vieläkin??
mutta itseppä ryhdyit äitipuoleksi.
-Äitipuoli itsekkin-