vetoharrastus

itselläni tulee mieleen vetämisestä.
Vul.fi sivuilta tosiaan löytyy tietoa, samoin mm. husky- ja malamuuttijärjestöjen sivuilta.

Yleisesti parasta vetäjää ei mielestäni voida sanoa, kun se riippuu mitä vedetään, missä ja miten ja vähän joka asiaan löytyy oma erikoisrotunsa.

Minusta se menee jotenkin näin:
Canicrossissa pärjää nuo suursnautserit, isot lintukoirat ja vaikka Dobermannit... Canicrossissa koira vetää apuna ja juoksijalla/hiihtäjällä pitää olla todella kova kunto, jos meinaa pärjätä. Tämän tyyppiset koirat ei jaksa vetää, kun laitetaan kuormaan painoa. Juoksija auttaa aina. Eli hiihtäjä/juoksija ei saa olla taakkana liikaa. Tuon tyyppiset koirat on nopeimpia canicrossissa, mutta hiihtäjältä vaaditaan myös paljon, jos mitaleja hamuaa. Siellä mennään todella lujaa.

Rekikisoissa husky/ Alaskan-husky, jne. niiden sekarotuiset sekoitukset ovat pärjänneet nopeudessa parhaiten luokissa, joissa on 6.... eli paljon koiria/reki. Malamuutti on todella hyvä kahden koiran luokassa, koska sen voimat vastaa useampaa huskyä tms. ja se on lisäksi erittäin sitkeä. On vielä suhteellisen nopea, muttei niin nopea, kuin sitä pienemmät rekikoirat. Malamuutilla voi mennä jäällä, potkukelkalla, vaikka yhdellä koiralla. Yksi aikuinen isokoira jaksaa vetää ilman apupotkimista. Tässä suhteessa malamuutti on omassa sarjassaan. Kahdella mennään jo aika kevyesti ja suht. lujaa. Samoin kaksi riittää kärryajeluun oikein hyvin. Husky on yhtä sitkeä tai jopa sitkeämpi kuin malamuutti ja se on nopeampi, mutta niitä täytyy olla reessä siis runsaasti useampia kuin kaksi, muuten joudut lykkimään apuna vauhtia. Paino pitää olla sovitettu rodun ominaisuuksiin.

Eli on esim. rekikoirat, jotka siis vetää ilman apupotkimisia ja sitten on nämä canicross-koirat. Molempia voi käyttää myös rekikoirina, kun laittaa tarpeeksi niitä reen eteen.
Kylmät sääolot sopii oikeissa rekitouhuissa, vaikka vaelluksilla, parhaiten malamuuteille, huskyille, samojedeille, ja tämän tapaisille. Niillä voi lähteä ajelemaan vaikkapa Pohjois-navalle. Ne läkähtyy kesällä kuumuuteen herkästi.
Mutta kilpailuissa näkyy nykyään melkein joka lähtöön koiria, kun kilpailun jälkeen mennään taas lämpimään. Eli se sään kesto ei ole kilpailuissa se aivan a&o. Rekikilpailuissa on jalostettu oikein omantyyppinen mixeri-rotu, millä pärjää nopeudessa. On Alaskan-huskyt ja niiden sekoitukset...

Sitten on omalukunsa kuormanveto, jossa testataan kuormanvetoon erikoistuneiden ja vähän muidenkin koirien voimia. Siinä pärjää melkein mikä rotu tahansa. Koiran painon ja kuorman painon mukaan mukaan annetaan kerroin ja parhaan kertoimen saanut voittaa. Kuormanvetoa on ainakin kahta perusmallia. Kiskojen päällä sisällä tai reellä ulkona lumessa. Sisällä sitä harrastavat ainakin sathyn porukka Suomessa. Ulkona lumessa taitaa ainakin Suomessa harrastaa vain malamuutit. Amerikassa raskaimmissa sarjoissa näkyy esim. Berhandilaisia.
Kuorman- ja taakan vetoon on aika paljon rotuja ollut alunperin jalostettuna, mutta nykyisin niillä kaikilla ei enää sitä harrasteta. Se taito jne. on ehkä jalostunut pois jo joistakin roduista.
Mutta melkein kaikilla hieman isommilla roduilla voi vetää vaikkapa pikku pulkkaa ja siinä lapsia.
Yleensä koirat tykkää kaikenlaisesta vetotouhusta.

Jotkut koirat harrastaa vetämistä aina, kun viet ulos, vaikket itse välittäisi. Sekin on vetämistä ja koira tykkää siitä.

täydentäisin sen, mitä kirjoitti:

itselläni tulee mieleen vetämisestä.
Vul.fi sivuilta tosiaan löytyy tietoa, samoin mm. husky- ja malamuuttijärjestöjen sivuilta.

Yleisesti parasta vetäjää ei mielestäni voida sanoa, kun se riippuu mitä vedetään, missä ja miten ja vähän joka asiaan löytyy oma erikoisrotunsa.

Minusta se menee jotenkin näin:
Canicrossissa pärjää nuo suursnautserit, isot lintukoirat ja vaikka Dobermannit... Canicrossissa koira vetää apuna ja juoksijalla/hiihtäjällä pitää olla todella kova kunto, jos meinaa pärjätä. Tämän tyyppiset koirat ei jaksa vetää, kun laitetaan kuormaan painoa. Juoksija auttaa aina. Eli hiihtäjä/juoksija ei saa olla taakkana liikaa. Tuon tyyppiset koirat on nopeimpia canicrossissa, mutta hiihtäjältä vaaditaan myös paljon, jos mitaleja hamuaa. Siellä mennään todella lujaa.

Rekikisoissa husky/ Alaskan-husky, jne. niiden sekarotuiset sekoitukset ovat pärjänneet nopeudessa parhaiten luokissa, joissa on 6.... eli paljon koiria/reki. Malamuutti on todella hyvä kahden koiran luokassa, koska sen voimat vastaa useampaa huskyä tms. ja se on lisäksi erittäin sitkeä. On vielä suhteellisen nopea, muttei niin nopea, kuin sitä pienemmät rekikoirat. Malamuutilla voi mennä jäällä, potkukelkalla, vaikka yhdellä koiralla. Yksi aikuinen isokoira jaksaa vetää ilman apupotkimista. Tässä suhteessa malamuutti on omassa sarjassaan. Kahdella mennään jo aika kevyesti ja suht. lujaa. Samoin kaksi riittää kärryajeluun oikein hyvin. Husky on yhtä sitkeä tai jopa sitkeämpi kuin malamuutti ja se on nopeampi, mutta niitä täytyy olla reessä siis runsaasti useampia kuin kaksi, muuten joudut lykkimään apuna vauhtia. Paino pitää olla sovitettu rodun ominaisuuksiin.

Eli on esim. rekikoirat, jotka siis vetää ilman apupotkimisia ja sitten on nämä canicross-koirat. Molempia voi käyttää myös rekikoirina, kun laittaa tarpeeksi niitä reen eteen.
Kylmät sääolot sopii oikeissa rekitouhuissa, vaikka vaelluksilla, parhaiten malamuuteille, huskyille, samojedeille, ja tämän tapaisille. Niillä voi lähteä ajelemaan vaikkapa Pohjois-navalle. Ne läkähtyy kesällä kuumuuteen herkästi.
Mutta kilpailuissa näkyy nykyään melkein joka lähtöön koiria, kun kilpailun jälkeen mennään taas lämpimään. Eli se sään kesto ei ole kilpailuissa se aivan a&o. Rekikilpailuissa on jalostettu oikein omantyyppinen mixeri-rotu, millä pärjää nopeudessa. On Alaskan-huskyt ja niiden sekoitukset...

Sitten on omalukunsa kuormanveto, jossa testataan kuormanvetoon erikoistuneiden ja vähän muidenkin koirien voimia. Siinä pärjää melkein mikä rotu tahansa. Koiran painon ja kuorman painon mukaan mukaan annetaan kerroin ja parhaan kertoimen saanut voittaa. Kuormanvetoa on ainakin kahta perusmallia. Kiskojen päällä sisällä tai reellä ulkona lumessa. Sisällä sitä harrastavat ainakin sathyn porukka Suomessa. Ulkona lumessa taitaa ainakin Suomessa harrastaa vain malamuutit. Amerikassa raskaimmissa sarjoissa näkyy esim. Berhandilaisia.
Kuorman- ja taakan vetoon on aika paljon rotuja ollut alunperin jalostettuna, mutta nykyisin niillä kaikilla ei enää sitä harrasteta. Se taito jne. on ehkä jalostunut pois jo joistakin roduista.
Mutta melkein kaikilla hieman isommilla roduilla voi vetää vaikkapa pikku pulkkaa ja siinä lapsia.
Yleensä koirat tykkää kaikenlaisesta vetotouhusta.

Jotkut koirat harrastaa vetämistä aina, kun viet ulos, vaikket itse välittäisi. Sekin on vetämistä ja koira tykkää siitä.

Siis varmaan esim. potkurilla hyvällä säällä (lue: aurattu) jaksaa 23 kg koira vetää aikuista (alle 100 kg..) jos on opetettu. Ja tietysti kohtuus, eli semmonen matka kun jaksaa hyvin.
Itse olen 55-60 kg tyttö ja koirani on n. 35 kg, ja hyvin jaksaa vetää, pisin vetolenkki about 3 km. Pidempiäkin jaksaisi, mutta en halua pilata motivaatiota, vauhtia ja ei ole oikein maastoakaan, pitäisi kiertää kehää..
Jollakin keveällä aloittaa ja opettaa erillisen vetämissanan ettei koira sekotu millon saikaan vetää ja millon ei. Luultavasti ei lenkilläkään vedä niin paljoa, kun saa luvallisesti vetää välillä ja jos huolella opettaa myös, että ilman lupaa ei saa vetää.
Itse esim. potkurilla teen niin, että välillä käsken vetää, välillä loppu ja koira kulkee kovassakin vauhdissa nätisti sivulla.

Tottelevaisuutta tietysti tarvitaan vetolajissakin jonkinverran, että hallinnassa pysyy.
Jos oikein opettaa, niin varmasti tykkää ja jaksaa:)

Kannattaa tuo vetäminen opettaa ihan niinku muutkin temput/käskyt, eikä pitää itsestäänselvyytenä. Ja vaikka aina ennen vetoa pyytää istumaan tms.
Eikä tarvii potkia vauhtia. Päinvastoin se yleensä enemmän häiritsee koiraa kuin auttaa, potkiminen menee epätahtiin kuin koira. Ainakin meillä ihmettelee että "mitä sä oikein jarruttelet, enks mä nyt saakaan vetää vai mitä?" jos potkin. Samoin jos on hiekkaa, johon jurruuttaa, luulee, että jarruttelen. Mutta hyvällä säällä mennään yhdellä käskyllä niin pitkään, kunnes uusi käsky tulee.
Tosin, ei se heti mene niin, vaan pitää innokkaansitkeästi opettaa.

ihan hyvin kirjoitti:

Siis varmaan esim. potkurilla hyvällä säällä (lue: aurattu) jaksaa 23 kg koira vetää aikuista (alle 100 kg..) jos on opetettu. Ja tietysti kohtuus, eli semmonen matka kun jaksaa hyvin.
Itse olen 55-60 kg tyttö ja koirani on n. 35 kg, ja hyvin jaksaa vetää, pisin vetolenkki about 3 km. Pidempiäkin jaksaisi, mutta en halua pilata motivaatiota, vauhtia ja ei ole oikein maastoakaan, pitäisi kiertää kehää..
Jollakin keveällä aloittaa ja opettaa erillisen vetämissanan ettei koira sekotu millon saikaan vetää ja millon ei. Luultavasti ei lenkilläkään vedä niin paljoa, kun saa luvallisesti vetää välillä ja jos huolella opettaa myös, että ilman lupaa ei saa vetää.
Itse esim. potkurilla teen niin, että välillä käsken vetää, välillä loppu ja koira kulkee kovassakin vauhdissa nätisti sivulla.

Tottelevaisuutta tietysti tarvitaan vetolajissakin jonkinverran, että hallinnassa pysyy.
Jos oikein opettaa, niin varmasti tykkää ja jaksaa:)

Kannattaa tuo vetäminen opettaa ihan niinku muutkin temput/käskyt, eikä pitää itsestäänselvyytenä. Ja vaikka aina ennen vetoa pyytää istumaan tms.
Eikä tarvii potkia vauhtia. Päinvastoin se yleensä enemmän häiritsee koiraa kuin auttaa, potkiminen menee epätahtiin kuin koira. Ainakin meillä ihmettelee että "mitä sä oikein jarruttelet, enks mä nyt saakaan vetää vai mitä?" jos potkin. Samoin jos on hiekkaa, johon jurruuttaa, luulee, että jarruttelen. Mutta hyvällä säällä mennään yhdellä käskyllä niin pitkään, kunnes uusi käsky tulee.
Tosin, ei se heti mene niin, vaan pitää innokkaansitkeästi opettaa.

kuin tavalliselle kävelylenkille.
Koira tietää heti, mihin mennään ja mitä tehdään.
Kun näkee vehkeet mun päällä tulee suorastaan hysteeriseksi innosta.

sopii se husky kerrostaloon ja pystyy olemaan myös yksin

...kunhan...

- annetaan koiralle tarpeeksi virikkeitä
- kunnollista liikuntaa, esim vedättäminen
- on halua ja aikaa olla koiran kanssa

totta on kuitenkin että husky saattaa ulvoa paljon, eli naapurit voivat hieman häiriintyä. laumavietti on kyllä voimakas ja kaverin kanssa olisi siis kivointa olla, mutta husky on erittäin sopeutuva koira moniin tilanteisiin.

blue eye kirjoitti:

sopii se husky kerrostaloon ja pystyy olemaan myös yksin

...kunhan...

- annetaan koiralle tarpeeksi virikkeitä
- kunnollista liikuntaa, esim vedättäminen
- on halua ja aikaa olla koiran kanssa

totta on kuitenkin että husky saattaa ulvoa paljon, eli naapurit voivat hieman häiriintyä. laumavietti on kyllä voimakas ja kaverin kanssa olisi siis kivointa olla, mutta husky on erittäin sopeutuva koira moniin tilanteisiin.

mulla kuule kokemusta 9 kpl.... 3 oli aikuisia.. sisäsiisteyskään niitä ei kiinnostanut.. koirat kävi lenkeillä ja juoksemassa tiheeseen vähintään 15km per päivä.. silti mulla meni kaikki huonekalut.. että jos huskyn hommaa sisätilaan niinkannattaa ostaa samalla kuonokoppa=)

ps meillä oli oma pihakin mutta ne aina vaan karkas..

Kuuleppas. Meillä on husky kerrostalossa, joka oli kaikenlisäksi pentueen isoin, ja paksu turkki kasvanut. Yöt nukkuu ulkona, ja minä urheilullisena ihmisenä käyn juoksulenkkejä, hihna-kävelylenkkejä, koirapuistohetkiä (minimissään. 30min), metsäpatikointireissuja, sekä hiihtolenkkejä. Voin kertoa, että koira rakastaa elämäänsä ja ei ole aiheuttanut kuin YHDEN ainoan tuhon yksin ollessaan (puri hanskaa). Innokas on ja leikkii, mutta ei turhautunut ja stressaantunut. Älkää puhuko mitään -varsinkaan ikäänkuin tietäisitte jotain, jos ette tiedä. :-)

JOS KOIRA VETÄÄ YHTÄ IHMISTÄ; KAIKKI n. 19-> kg KOIRAT JAKSAA; HUOM: JOS TEET OMAN OSASI!!!!!!

On eri asia, että vetääkö koira,vai juokseeko mukana. Hyvin helposti saat mukana jouksevan koiran, jos aloitat vetoharrastuksen palkatta ja liian pitkillä matkoilla!

KOIRAN KUNTO HOMMATAAN IRTOLIIKUTTAMALLA, EI VETÄMÄLLÄ!!!
(Irti juosten, eli esim. juoksutetaan kahden ihmisen väliä metsässä, tai sinä poljet pyörällä, pehmeässä maastossa, EI ASVALTILLA, ja koira juoksee irti)