Röpelöinen, ruttuinen
lappunen kädessä.
Löytyy sisätaskusta
vuosia - unohtuneena
Osoite
Kerran kauan sitten
rakkauteen uskoen.
Osannukko arvostaa
rakkauden sulki- unohdukseen
Monessa osoitteessa
etsi ja hyöri
Ei lämpöä sydämen
irrallisuuden lieesi
Nyt syvin uurtein
kasvoile koirjoitettu
Istuu - miettii
Käsissään tuo osoite
röpelöinen, ruttunen
Osoite
se näkyy ?
Ootkohan Sinä - vielä
Yks toivomus
Nähdä ees kerran - Sinut
Osoittees aarre
arokkain
Käsi vapisee
kyynel putoaa
Osoitteeseen
lappunen kädessä.
Löytyy sisätaskusta
vuosia - unohtuneena
Osoite
Kerran kauan sitten
rakkauteen uskoen.
Osannukko arvostaa
rakkauden sulki- unohdukseen
Monessa osoitteessa
etsi ja hyöri
Ei lämpöä sydämen
irrallisuuden lieesi
Nyt syvin uurtein
kasvoile koirjoitettu
Istuu - miettii
Käsissään tuo osoite
röpelöinen, ruttunen
Osoite
se näkyy ?
Ootkohan Sinä - vielä
Yks toivomus
Nähdä ees kerran - Sinut
Osoittees aarre
arokkain
Käsi vapisee
kyynel putoaa
Osoitteeseen
Vastaukset 12
Vanhimmat
...tunsin jonkun oudon tunteen liikuttavan minua...
Varmaan tuo sana osoite, koska olen jättänyt taakseni paljon eri asuntoja ja niiden mukana muistoja ihmisistä ja tapahtumista.
Kiitos Liisa lukunautinnosta!
Nauran, minäki aloin laskeen,
monessakos paikassa olen asunnu?
Noo, tässä ei ollu se ajatus,
on nähny jonkun tarina, ihmiskohtalon.
Alla karskin kuoren, herkkä sydän.
Muistelee palaa menneeseen,
ääni vapisee,on joskus koettu rakkaus.
Kiitos tomppa2006.
Osoite herätti esiin paljon muistoja.Liisa
" Nyt syvin uurtein
kasvoile koirjoitettu "
Koko runosi on niin satuttavan koskettava, etten
löydä oikeita sanoja kuvaamaan sen haurautta.
Koskettaisin sitä vaipsevaa kättä, silittäisin
kun olisit tässä.
Virtuaalisen halauksen lähetän, se tulee sydä-
mestä.
Asui kodittomia metsässä ja
oli kova pakkanen, mietin?
Miten ne sielä tarkenee,
eikö ne palellu , sinne?
Päätin minun on mentävä,
heidän luo, keitin makkarakeittoa
heille sitä vein.
Sielä kohtasin mieleen painuvan,
kyyneleet valui miehen kasvoilla.
Nuhruisen alla, aitoutta koin,
josta pitkäks aikaa kyyneleitä sain.
Oii..lindallindal1
Elämän lehti vapiseva, hauraus katse puhuu.
Kiitän haliii Sinuaki sydämellä..Liisa
osaat koskettaa sisintäni...
Yks toivomus
Nähdä ees kerran - Sinut
Osoittees aarre
arokkain
Käsi vapisee
kyynel putoaa
Osoitteeseen
huokaan...
Sopertelee mies,
kädessään unohdettu osoite.
On jotai niin kallista,
jääny taakse,toivoo.
Jos ees kerran - Sinut
kaaru ystävä.
Lämmin kiitos käynnistäs ja antoisaa iltaa.Liisa
Sinun runosi saavat minut aina nieleksimään...
Jokin sanoissasi koskettaaminua hyvin syvältä, jokin jonka olen luullut unohtaneeni - KIITOS, olet verraton runoilija !
Liian iso, mietin?
Mysteriet..pien
Nieleskelly myönnän,
olen kärsimystä paljon nähny.
Edessä kaiken tuon,
muistutetaan, pienelle
paikalle vie.
Syvään niiaan ja kiitän Sinua
Huokaa..kehuilles, asetettu
tiellä menee pintavesistä,
syvemmälle?
Elämän lehti sille tarinoi.Liisa
kaunis runo sinulla.Ihana toivomus.Sydämellinen kiitos tästä kauniista runostasi!
Näin sieluni silmillä
kuin elävää kuvaa.
Ne syvät uurteet kasvoissa,
uurteissa joissa kyyneleet.
Näky jossa riisuttu uhma,
kuorittu miehisyyden valta.
Kädet vapisee, tuntee hiekkoutta,
tiedostaa, elämästä eletty
voimien tunnossa en menoo.
Käsissään elämän tuoma
unohdettu osoite.
*Rakkaudenlahja*
Toivoa sitä jos, kiitos Sinulle.
Hyvää illan jatkoa..Liisa
tää on tosi ihana runo..tuore.kiitos
Elämän raadollistaki puolta,
sitä siloteltuu, ei se aina oo.
Vaikka itselleen uskottelee,
silmät avataan ja totuus katsoo.
Siemen sydämessä vaatii aikaa,
joskus mutkaisenki tien.
Ennekuin saa tilan kasvaa ja
sieltä alta nuhruisen -
kuin kukka puhkeaa - loistoon, huokaan.
Mieli herkistyneenä tässä kiitän.
sydämellä..Sinulle lämmin kiitos..Liisa