Erityisesti tämän kevään ja kesän aikana on mieleen tulvinut muistoja menneiltä vuosikymmeniltä, ja silloinhan ihmisen sanotaan olevan vanha, kun menneitä muistelee! Piti oikein lähteä verestämään muistojaan ja katsoa kuinka aika oli kullannut ne, ja olihan se!!
Lapsena vietin monta kesää isoäidin siskon ja miehensä mökillä. Siellä oli surun,-ja ilonkertomiskivi, samalla se oli leikkimiskivi, ja se oli maailman suurin, sille piti oikein kiivetä! Nyt se oli kutistunut, se ylettyi hädin tuskin reiteen asti :) Se muutahaiskeko, johon äitini kännipäissään kaatui, sekin oli pienentynyt! Samantapaista hätää tunsin nytkin sitä katsellessani, kuin silloin 9-vuotiaanakin, kun en jaksanut nostaa äitiä pois siitä!! Siinä silloin tein lupauksen, että jos minulla on joskus lapsia, heidän ei tarvitse äitiään kännissä katsella, se lupaus on pitänyt!!
Entinen tuberkuloosiparantola, jossa ukkini oli; senkin ennen niin kauniit ja leveät portaat olivat muuttuneet ihan tavallisiksi yläkertaan meneviksi portaiksi!
Nuoruusiän kaunis 6-kulmainen tanssilava oli kasa homeisia lautoja!
Ja tämä kaikki muutos vain "muutamassa" vuosikymmenessä!! ;)
Lapsena vietin monta kesää isoäidin siskon ja miehensä mökillä. Siellä oli surun,-ja ilonkertomiskivi, samalla se oli leikkimiskivi, ja se oli maailman suurin, sille piti oikein kiivetä! Nyt se oli kutistunut, se ylettyi hädin tuskin reiteen asti :) Se muutahaiskeko, johon äitini kännipäissään kaatui, sekin oli pienentynyt! Samantapaista hätää tunsin nytkin sitä katsellessani, kuin silloin 9-vuotiaanakin, kun en jaksanut nostaa äitiä pois siitä!! Siinä silloin tein lupauksen, että jos minulla on joskus lapsia, heidän ei tarvitse äitiään kännissä katsella, se lupaus on pitänyt!!
Entinen tuberkuloosiparantola, jossa ukkini oli; senkin ennen niin kauniit ja leveät portaat olivat muuttuneet ihan tavallisiksi yläkertaan meneviksi portaiksi!
Nuoruusiän kaunis 6-kulmainen tanssilava oli kasa homeisia lautoja!
Ja tämä kaikki muutos vain "muutamassa" vuosikymmenessä!! ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin se monel on ,ettei ne paikat ookkaa ennää isompana katottuna samanlaisii ko lapsen silmin, kattelithan sie sillo vähä alempaakin;)
et sie viel vanha oo. ylleensä ihmiset sannoo alkavansa muistelemmaa entisii tuos 50-60 paikkeilla. sitä miettii asioita ja on monast ankara itellee ja toisille, siihe asti koetusta elämästä.
sillo monet viel jossittellee, et jos miekii oisin tehny tuonkii tuolviisii mitä kaikkea ihanuuksii oisin saanu, tai jos oisin jättänt tekemättä mite paljo parempi olis nyt.
sitte kun ikkää tullee lissää ja alat tosissas vanhenee,sillo alkaa hyväksyy ja ymmärtämmää. sitä tullee vaa kummasti asiat selkeemmäks, ja huomaa et noinha sen piti ollakkii.
alkaa hyväksyy omat ja toisten virheet ja tietää, et erehtyväisii ihmiisii myö ollaa.
mietteistäsi tuli semmonen kaihosa tunne, ihan ko olisit jättäny hyvästit lapsuuelle.
sit ko määt vanhana katsomaa paikkoja ne on taas erinäkösii, ja sillo sie varmaa tunnet hellää myötätuntoo, sitä pikku mielikkii kohtaa,joka istui sillä maailman suurimmalla kivellä.
ja sitte ko oot näin vanha ko mie, alat jo suunnittellee maata menoa tähän aikaa.;)
hyviä öitä.
Ei nainen vanhene,hän voi olla kyllä kypsä ja kokenut je viehättävä seniori-ikäsenäkin !
on vanhana Senoritar:-)))
tee ihmistä vanhaksi. Se on vain sitä kokemusta ja viisautta, jota haluaa jakaa nuoremmilleen!
Luin jostain, että jonkun afrikkalaisen kansan keskuudessa arvostetaan iäkkäitä ihmisiä niin, että heidän kuollessaan, koko kyläyhteisöstä tuntuu, kuin "olisi kirjasto palanut"! Toivokaamme, että meilläkin mentäisiin tähän suuntaan, ehkäpä jo pikkuhiljaa mennäänkin, arvostukset paikalleen!
ei vanhuus tule yksin kyllä sillä on monta kumppania mukana.lapissa sanottiin ennenvanhaan piru se vanha on vaan ei ihminen,ihminen on juuri niin vanha,kuin sydämeltään tuntuu.
Aika on kerätä kiviä,niin työlästä se,viaton kepeä kivi on kuin järkäle.jäykkä on selkä.kumaraan si taipuisi nyt maassakin kovin hajallaan kivet heitetyt.
Ei muisteleminen ole mielestäni vanhuuden merkki.
Viime viikonloppuna olin tapaamisessa ,jonne oli kutsuttu 40 luvulla ja sitä ennen syntyneet samaa koulua käyneet ja tulijoita oli n.sata.
Kyllä juttua riitti ja muisteluita.
Minulla lapsen lapset vaatii joka ilta iltasadun asemasta tarinan. Kerro mummu ,kun sinä olit pieni tai ,ukki tai äiti.Kun joskus sanon ettei nyt muista tarinaa niin he jo itse muistavat ja sanovat että kerro uudelleen se ja se..
Lapset ovat 5 ja 6 v joten täytyy vähän suodattaa mitä kertoo.
Vanhuuden merkin sanotaan olevan myös se kun alkaa lukea kuolinilmoituksia.
Niitäkin aloin katsella tarkemmin isä ja äidin kuoltua n. pari vuotta sitten. ( nyt olen 56)