Työ vai vauva

Älä ihmeessä lykkää vauvan hankintaa liian kauan, jos asiasi muuten ovat kunnossa. Kun ikää tulee lisää, vaikeutuu raskaaksi tuleminenkin. Itse olen tyytyväinen päätökseemme hankkia lapsi melko nuorena, sillä pian saimme todeta, ettemme siinä onnistuisikaan ilman lääketieteellistä apua. Meillä prosessi ei kestänyt kovin kauaa (reilu 2v.), kun sitten sain todeta olevani raskaana.

Olet vielä nuori, joten kyllä varmasti ehdit töitäkin tekemään elämäsi aikana enemmän kuin tarpeeksi.

nykyään mikään työ käytännössä ei ole vakituinen!!! eli millon vaan saattaa joutua työttömäksi. eli ihan hyvin voit vauvaa alkaa miettimään jo nyt tässä vaiheessa. esim miehelläni piti olla vakaa ja hyvä työ.. ja huos keikkaa nyt se onkin työtön syystä että ei riittänyt töitä joten 2 laitettiin työpaikalta pois.. no tää meni asian vierestä..mut kuite..

vielä vinkkinä sellaisen, että olet juuri siinä kuuluisassa lapseteko-iässä, että sen vakituisen tai ylipäänsä jonkin työn saanti on kyllä kiven alla.

Jokainen työpaikkahaastattelija muistaa varmasti kysyä, onko vakituinen suhde ja entäs ne lapset. Ja jos suunnitteilla on parin-kolmen lähivuoden aikana saada lapsi, ni voit olla varma ettet töitä saa. Saman kohtelun saat, jos kieltäydyt vastaamasta kyseisiin kysymyksiin. Totaalista naisten syrjimistä työelämässä, mutta näin se ikävä kyllä menee.

23v ystäväni, seurustelee mutta ei asua yhdessä vielä miehensä kanssa, törmää tähän kompastuskiveen joka työhaastattelussa eikä työpaikkaa näy eikä kuulu. Onhan se väärin että naisia syrjitään tällä tavalla. Prkl...

Mutta vinkkinä, yrittäkää saada se lapsi ja hommaa sitten työ, sit voit sanoa työhaastattelussa et lapsi on päivähoidossa ja nyt voin painaa duunia ilman tulevaisuudessa odottavaa mammaloma-preikkiä. :)
Niin mä ainakin teen; ikää 23, esikoinen 10kk ja toisen taaperon haluan ennen tulevaa loistavaa uraputkeani! :DD

Mulla sama "ongelma". Olen valmistunut AMK:sta reilut kaksi vuotta sitten. Olen tehnyt määräaikaista työtä siitä lähtien. Aluksi ajattelin, että ensin vakituinen työ ja sitten vauva, váikka vauvakuumetta on ollut jo vuosia. Mulla ihan samat ajatukset, että helpompi jäädä ihan viralliselle äitiyslomalle eikä töitä välttämättä saa niin helposti vauvaloman jälkeen. Nyt parin vuoen jälkeen mulla on ajatukset muuttuneet ja on alkanut tuntua, että vauva ja perhe ovat tärkeämmät ja olen huomannut, ettei vakityötä saakaan niin helpolla. Sitä ei tiedä meneekö siihen puoli vuotta vai 10 vuotta, mutta lasten tekoa ei voi lykätä loputtomiin. Olen vielä miettinyt työpaikkaanikin, en välttämättä haluaisi olla siinä töissä aina ja silloin tällöin olenkin harkinnut töiden hakemista muualta. Mutta nyt kun vauvakuume on kova, niin olen ajatellut, että työskentelen nykyisessä paikassa mahdolliseen äitiyslomaan asti ja sen jälkeen haen muualta töitä. En viitsi vielä hakea, koska jos satun saamaan vakipaikan muualta, niin en kehtaa jäädä heti äitiyslomalle ja lomalla ehtisi muutenkin miettiä minkälaista työtä haluaa. Itse ólen 26- vuotias ja jätin pillerit pois joulukuussa. Ajattelin tasoittaa kiertoa muutaman kuukauden ja loppukeväästä alettaisiin yrittämään vauvaa oiken todenteolla. Olen aina halunnut lapsia suhteellisen nuorena, kyllä niitä töitä ehtii tekemään sitten vanhempanakin.

Olin samassa tilanteessa kuin sinä noin kaksi vuotta sitten. Valmistuin silloin AMK:sta ja mietin, työ vai lapsi ensin.

Ilmenikin hyvin pian, että työtä on vaikeaa saada (paitsi pätkissä) ja päätin, että alamme toivoa lasta.

Nyt aikaa on kulunut 2 vuotta siitä, kun päätin että lapsi tulee ennen työtä. Nyt minulla on työ (ei edelleenkään vakituinen, mutta melko varmasti uusi sopimus tehdään kun vanha päättyy), mutta ei lasta.
Täytän tänävuonna 26-vuotta ja olemme lapsettomuushoidoissa.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että antakaa lapselle mahdollisuus tulla jos tulee. Jos ei tärppää, voit siinä sivussa etsiä työtä ja hoitaa asioitasi. Jos lapsi saa alkunsa, niin elät sitten sen mukaan. Asiat kyllä järjestyvät!

Töitä ehtii tehdä sitten myöhemminkin...

Itselläni on määräaikainen työsuhde työpaikkaan, josta todella pidän. Toisaalta haaveena on perhe nuorena (olen nyt 23v.) ja ennemmin näen itseni työtä tekevänä äitinä kuin varsinaisena uraohjuksena.

Ongelma onkin nyt se, että menetänkö ikuisiksi ajoiksi mahdollisuuden työskennellä äitiysloman jälkeen nykyisessä työpaikassani? Minusta pidetään työpaikassani ja tulevaisuuttani firmassa suunnitellaan melko avoimesti. Työsuhde vaan pidetään syystä tai toisesta määräaikaisena. Nyt meni vähän ohi aiheen, mutta ongelma oli siis se, kuinka paljon minun tulisi "pelätä" sitä, missä määrin raskautumiseni suivaannuttaa työnantajani...
Kuitenkin haluaisin vielä työskennellä ko. firmassa äippälomankin jälkeen...

Alotin työt määräaikaisena 2005 ja olen edelleen määräaikainen nyt 2014, samassa työpaikassa. Vakinaistamista ei ole tulossa. Koulutus AMK.

Pohdiskelen samojen kysymysten kanssa. Ikää on jo yli 30 vuotta. Työ vai vauva? Melkein kaikilla ystävillä /kavereilla on pieniä lapsia. Pelkää sitä että lapset jää tekemättä kokonaan. =(

Onko ala sellainen, että se työllistää hyvin? Vai onko alalla runsaasti kilpailua? Hankaliahan tällaiset kysymykset ovat. Minun mielestä merkkaa paljon myös miehen taloudellinen tilanne, ja muutkin asiat (onko henkisesti vielä valmis, onko mies valmis, onko parisuhteella tarpeeksi ikää) kun olet kuitenkin vielä "nuori" :)

Meillä minä tein lähes tismalleen samassa tilanteessa sen päätöksen, että aloimme yrittää lasta. Miehellä oli kuitenkin vakipaikka hyvällä palkalla, joten mahdollisen lapsen tulevaisuutta en ikään kuin riskeerannut, vaikka itse olisinkin joutunut työttömäksi pitkäksi aikaa. Sinulla on kuitenkin se hyvä puoli, että olet niin nuori että sinulla on aikaa miettiä asiaa kunnolla. Lapsen teon pitäisi olla myös yhteinen päätös, joten kysynkin mitä mieltä mies on ajatuksesta? Olisiko hän valmis vielä lapseen, silläkin riskillä että joutuisi olemaan pitkään perheen ainoa elättäjä?