Väitöskirjan aihe

kommentoida...mikä on alasi? Itse olen ihan toista mieltä mutta omalla sektorillani (luonnontieteet) on kovin varmaan erilaista koko työnasettelu. Mulla on ainakin ollut niin, että gradua tehdessäni sain ikäänkuin "aiheen" valmiiksi (valmista tämä materiaali) ja sitten piti suunnitella ja kokeilla, lukuisten epäonnistumisien kautta, se tekeminen. Sitten tehtiin läjä mittauksia ja tulokset piti analysoida itse, sitten kirjoitettiin julkaisu.

Väikkäriä aloitellessani pitikin sitten olla jo vähän ideaa, että millaisia yhdisteitä tiettyyn tarkoitukseen olisi järkevä valmistaa ja mitä niistä pitäisi tutkia. Nykyään kolmannen vuoden alussa käyn säännöllisesti ehdottamassa, että kävisikö näin ja noin, ohjaaja hyväksyy ja tukee/parantelee ideoitani mutta ei niihin juurikaan puutu (paitsi jos on itse keksinyt jotain, jota ehdottaa tehtäväksi). Kun tulee ongelmia, on pakko mennä pyytämään apua tulkinnoissa mutta pikkudetaljit (mitä mikäkin käyrä tarkoittaa ja miten ne ylipäätänsä saadaan) on hoidettava itse. Kun tuloksia on riittävästi, sitten roikutaan niskassa, että kirjoita se paperi:) Summa summarum: koen, että tutkimusaiheeni ovat pitkälti omiani, kuin myös tutkimukseni ja osin myös ohjaajani ideoita. Toiselta kantilta olen kuin joku robotti, joka suoltaa ei-aina-niin-tajunnanräjäyttävää tulosta. Meillä ei kuitenkaan ole sallittua kirjoittaa julkaisuja toisten tuloksista ja loppupelissä ne on ainoat, millä tulosta "mitataan", kuin akateeminen myyntisaavutus. Ymmärrän, että esim. humanistisella puolella tuloksien saaminen ei ole samanlaista.

Kuitenkin, alku on aina nihkeää ja jos saat jotain paperille, ei se ole ikinä negatiivista. Kun olet sen tehnyt (ja osoittanut myös sen perslihas-kyvykkyyden), jatkoa seuraa. Saatat kuitenkin saada hyviä ideoita tulevia omia ideoita varten. Itselläni alkuun kuului pari kuukautta oman alan julkaisujen lukemista, että ylipäänsä ymmärsi mitkä ovat tavoitteet ja miten tätä voisi aloitella. Tavallaan tilanteesi voisi mieltää samankaltaiseksi.

En oikein osaa kuvitella tilannettasi, koska itse olen humanisti, aloittanut myös hiljattain väitöskirjan. Aihe on täysin omani, itse suunniteltu kysymyksenasettelu ja aineisto samaten. Minun olisi myös tarkoitus kirjoittaa artikkeli. Saan valita aineistostani osan siihen analyysia varten. Minä olen taas ihan pihalla sen suhteen, miten artikkeli kirjoitetaan, koska se on ensimmäiseni... Muutenkin jännittää koko ajan, että mitä tästäkin tulee. En osaa kuvitella itseäni tekemässä väitöskirjaa (olen oikein perus-työväenluokkaa) ja pelkään, että koko homma lässähtää kuin pannukakku.

Jutun juoni on aika yksinkertainen: olet valvojalle ilmainen orja. Teet tutkimuksen ja jos teet hyvin, niin saat tehdä lisää, lisää ja lisää ... Kaikki eivät valmistu vuosienkaan uurastamisen jälkeen koskaan.

Jos tutkimus on oikein hyvä, niin joku varastaa sen kuitenkin omiin nimiiinsä. Aika usein se on työn valvoja.

Itse vaihdoin aihetta professorien eläköityessä useita kertoja. Lopulta kirjoitin oman mieleni mukaan ja tappelin kuin leijona saadakseni jutun läpi. No menihän se.

Näin se taitaa aika usein olla: ohjaaja ehdottaa aihetta tai ainakin muokkauttaa sitä haluamaansa suuntaan. Tämä on sikäli nurinkurista, että ohjaajan tehtävä on OHJATA, ei sanella. Työn tekijä keksii aiheen ja lähestymistavan, ja työn ohjaaja kertoo, miten siitä saadaan hyvä tutkimus.

Ongelma on siinä, että hyvä tutkimus syntyy siitä, että tutkitaan jotain sellaista mitä ei ole vielä tutkittu tai osoitetaan, että aikaisempi tieto ei olekaan oikea. Jotta tällaiseen voisi päästä, täytyisi tuntea koko tutkimuskenttä läpikotaisin. Sen laajuinen tietämys taas tulee vasta vuosien puurtamisen jälkeen, kun on tehnyt tutkimusta useamman väitöskirjan verran. Väikkärin tekijä ei siis voi olla alansa ekspertti, vaan vasta hankkimassa ajokorttia tullakseen sellaiseksi.

Työn ohjaajan rooli onkin tärkeä: hänen pitäisi olla ekspertti, joka kertoo mitä aiheesta on tutkittu ja mitä siitä puuttuu. Toisaalta eksperttiys on hyvin spesifiä, ohjaaja voi olla asiantuntija omalla alallaan mutta ei juuri sinun alallasi. Se lienee myös yksi syy, miksi ohjaajat tuputtavat omia aiheitaan; siitä kun he sattuvat tietämään yhtä sun toista.

Kannattaa kuunnella sekä ohjaajaa että itseään. Työ on sinun, sinä saat siitä kiitokset tai haukut. Toisaalta, jos ohjaaja sanoo suoraan, että ei ole ainesta väikkäriksi, kannattaa miettiä vaihtoehtoista aihetta. Jos ohjaaja on osaava, ohjaus todella edistää tutkimuksen tekoa. Jos taas ei, ohjaus voi pahimmillaan tuhota koko prosessin.

Villien ideoiden esittäminen väitöskirjavaiheessa on hieman riskialtista. Usein tulos onkin hyvä kompromissi olemassa olevasta tutkimuksesta ja omista ajatuksista. Sen jälkeen, erityisesti joissakin kansainvälisissä julkaisuissa suositaan räväkämpää otetta. Silloin pitää kyllä tietää, mitä on tekemässä, jos meinaa mullistaa maailman. Toisaalta hyvä perustutkimus ei mene koskaan hukkaan, se on turvallisempaa ja keskimäärin helpommin julkaistavissa kuin lennokkaat tarinat.

Otat esiin tärkeän aiheen: valmiiden aineistojen käytön. Joskus muinoin gradua tehdessäni tein sen valmiista aineistosta. Silloin professori, joka ei ollut ohjaajani, sanoi ettei ollut koskaan nähnyt valmiista aineistosta synyvän kunnon työtä.

Tuon ennusteen onnistuin aikanani rikomaan, mutta nykyisin ammattitutkijana törmään aina valmiiden aineistojen ongelmiin. Jokin palanen jää puuttumaan, eikä sitä saada lisätyksi enää jälkeen päin. Valmiin aineiston "saaminen" ei todellakaan helpota urakkaa. Mitä suuremmasta ja monimuuttujaisemmasta aineistosta on kysymys, sen tuskaisemmaksi asia käy. Niinkin yksinkertainen asia kuin järkevän muuttuja-asetelman rakentaminen alkaa tuntua ylivoimaiselta.

Taustalla taas on mielestäni kaksi isoa periaatteellista ongelmaa: Ensiksikin aineistoja kootaan ikään kuin varastoon - siis tietämättä, miksi niitä kootaan. Toiseksi lopputuloksena on jonkinlainen pannukakkuaineisto, pitkä ja leveä, mutta tutkijan kannalta turhan tasapaksu ja ohut.

Kun jotain ratkaisuakin pitäisi ehdottaa, oletko keskustellut ohjaajasi kanssa siitä, miksi juuri se aineisto koottiin, joka Sinun pitäisi analysoida. "Analysointi" on sinänsä tietenkin mahdoton käsite, jos se jää irralleen kontekstistaan. Kai lähtökohtana on, että analyysit tehdään jonkin täsmällisesti muotoillun kysymyksen takia, ei siksi, että sattuu olemaan jokin aineisto. Ala siis etsiä oikeaa kysymystä.