Onko muita, joita vauva-arki alkaa kypsyttää? Olen viikot yksin vauvan kanssa kun mies reissutyössä, ja nyt alkaa aina enemmän tuntua että päivät ei kulu mihinkään.
Parisuhteen ongelmat rassaavat myös, ukon juominen ja valehtelu saavat jatkuvasti raivostumaan. Tätäkö tämä nyt on, olen koittanut hyvällä ja pahalla että vauvavuodesta jäisi hyvät muistot mutta ei hyvältä näytä. Odotan vaan että pääsisin takasin töihin että olisi jotakin muutakin elämää. Olen vaan niin kyllästynyt homehtumaan yksin kotona kun ukkokin aina töissä tai rilluttelemassa.
Itseäni ei viihtelle lähteminen edes kiinnosta, mutta pitääkö mun yksinäni ottaa vastuu kaikesta. No se oli retorinen kysymys, pitää tietenkin, kuka muu sen tekisi. Onko muita vastaavissa tilanteissa...? Ihmettelen itsekin kuinka tässä näin kävi, alunperin asia sovittiin aivan toisin, ja muutoksia piti tulla. Mutta jotenkin on nyt selvittävä eteenpäin ja mahdollisimman positiivisin mielin....
Parisuhteen ongelmat rassaavat myös, ukon juominen ja valehtelu saavat jatkuvasti raivostumaan. Tätäkö tämä nyt on, olen koittanut hyvällä ja pahalla että vauvavuodesta jäisi hyvät muistot mutta ei hyvältä näytä. Odotan vaan että pääsisin takasin töihin että olisi jotakin muutakin elämää. Olen vaan niin kyllästynyt homehtumaan yksin kotona kun ukkokin aina töissä tai rilluttelemassa.
Itseäni ei viihtelle lähteminen edes kiinnosta, mutta pitääkö mun yksinäni ottaa vastuu kaikesta. No se oli retorinen kysymys, pitää tietenkin, kuka muu sen tekisi. Onko muita vastaavissa tilanteissa...? Ihmettelen itsekin kuinka tässä näin kävi, alunperin asia sovittiin aivan toisin, ja muutoksia piti tulla. Mutta jotenkin on nyt selvittävä eteenpäin ja mahdollisimman positiivisin mielin....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei vastuu ole yksin sun. Mun mielestä, jos miehesi on työn takia viikot poissa, siinä on AIVAN TARPEEKSI yksinoloa sinulle, ja AIVAN TARPEEKSI vapaa-iltoja miehellesi. Hän saa arki-iltoinaan poissaollessaan viettää rutkasti omaa aikaa, joten tullessaan kotiin hänen pitäisi reilusti ottaa kotiasiat hoitoon ja huolehtia, että sinäkin saat omaa aikaa ja voit käydä vaikka kavereidesi kanssa tuulettumassa.
Vauvan kanssa on rankkaa, koska se on vanhemmassa kiinni 24 h, ja jos kannat tuon vastuun yksin kaikki viikot niin siinä on todella paljon työtä, ja varsinkin henkisesti se on raskasta, kun ei ole toista aikuista vierellä.
Onko sulla sun tai miehesi vanhempia tai ystäviä, joita voisit pyytää useammin käymään teillä yksinäisinä iltoinasi ja auttamaan vauvan ja kodin hoidossa? Apua kannattaa rohkeasti pyytää, ennen kuin väsyy täysin. Vain siten voit olla hyvä äiti lapsellesi, kun huolehsit ennen kaikkea itsestäsi ja omasta jaksamisestasi! Varmasti joku ystäväsi mielellään kävisi vaikka kävelylenkillä vauvan kanssa silloin tällöin, jotta sinä saat huilata hetken. Tai edes vain että joku tulee käymään, on mukavaa kun on joku aikuinen jolle voi jutella vaikka hän ei sen kummemmin vauvan hoidossa auttaisikaan. Kahvit hän varmasti suostuu keittämään, ja ehkäpä tuo pullaakin, ettei sun tartte stressata mistään vieraiden hyysäämisestä samalla.
Sitten miehesi. Puhu kunnolla asiat halki hänen kanssaan ja tee selväksi, että näin ei voi jatkua ja meno muuttuu NYT. Et ole mikään kodinhoitokone, joka yksin "odottaa satamassa kunnes mies palaa meriltä" joskus harvoin! Ota puheeksi, mitä sovitte asioista silloin, kun vauvaa odotettiin. Tee selväksi, että odotat lupauksille katetta.
Juominen ja valehtelu kuulostaa vastuun pakenemiselta; ehkä miehesi on hämmentynyt eikä oikein osaa olla sinun ja vauvan kanssa, kun on niin paljon pois ja tuntee että sinä osaat hommat ja hallitset vahvasti kodin arkea. Annathan hänen yrittää vauvan hoitoa omin päin etkä tuppaudu neuvomaan tai sanomaan, että väärin teit, ei noin? Pyydä mies kokeilemaan ja opettelemaan rohkeasti kaikkea, äläkä omi mitään juttuja itsellesi, koska osaat paremmin tms. Jos mies ei osaa olla kotona, koska on siellä niin vähän, tai tuntee, että saa aina vain negatiivista palautetta (jota ehkä tulee annettua, kun on väsynyt yksinäisen viikon jälkeen) niin siksi on helpompi paeta kotoa juomaan yms. Yritä ottaa hänet positiivisesti vastaan, vaikka oletkin väsynyt äläkä kaada heti kaikkea hänen syliinsä, kun hän tulee kotiin. "Ihanaa että tulit" on paljon parempi vastaanotto kuin "jo nyt oli aikakin, mä en helvetti jaksa enää yhtään".
Kokeilepa jättää mies yksin vauvan kanssa niin pitkäksi aikaa kuin viitsit, edes pariksi tunniksi ja pyydä samalla hoitamaan joitakin kotitöitä. Parempi olisi, jos pääsisit pois kotoa koko päiväksi tai yhdeksi yöksi, niin että miehesikin alkaa tajuta, millaista vauvan kanssa kahdestaan olo on. Onnellista ja ihanaa vauva-aika on silloin, kun yhdessä jaetaan niin vastuu ja vaikeat asiat kuin ilotkin!
Miehesi saa vauvaan paljon paremman suhteen, kun viettää hänen kanssaan mahd. paljon aikaa. Hän ei voi "alkaa isäksi" yhtäkkiä kun vauva on niin iso, että osaa pelata jalkapalloa tms., vaan hänen on rakennettava kunnon suhde lapseen jo vauvasta lähtien. Se on sekä oikeus että velvollisuus, mutta ennen kaikkea upea mahdollisuus saada isyydestä kaikki sen ihanuus irti!
Parempi kuin nopea töihinpaluusi, olisi varmasti, jos alkaisitte jakaa vastuuta tasaisemmin ja yrittäisitte yhdessä, toisianne tukien, nauttia pienen lapsenne kehityksen seuraamisesta. Molempien on annettava toiselle lahjaksi omaa aikaa; aikaa harrastuksille, juhlimiselle ja ystäville. Sen pitäisi jakautua tasaisemmin vanhempien kesken, kuin teillä nyt tuntuu menevän. Sinulla on yhtäläinen oikeus rentoutua ja tehdä omia juttujasi kuin miehelläsi. Vauvanne ja perheenne pärjää paljon paremmin, kun sinä olet tyytyväinen ja saat tarpeeksi aikaa omille jutuille.
Vauva-aika kuluu todella nopeasti, ja sen ajan miehesikin pitäisi pystyä olemaan suht raittiina ja vähentämään juhlimiset minimiin. Yritä saada hänet näkemään, mikä elämässä on tärkeää; alkoholi ja juhlat, joita riittää koko loppuelämän, vaiko oma perhe ja lapsi, joka kasvaa kovaa vauhtia eikä ole kauaa pikkuinen. Kysy mieheltäsi, voiko hän muka juhlia puhtaalla omallatunnolla, kun vaimo ja vauva viettävät taas yhtä iltaa kotona kaksistaan?
Muista, että kun menet töihin, lapsesi on silloin vieraalla hoidossa ja kaikki kotihommat odottavat työpäivän jälkeen ja lapsi kaipaa vanhempiaan entistä enemmän, kun pitkän päivän jälkeen taas tapaatte. Tiedossa voi siis olla vain enemmän stressiä. Koita ennemmin saada nykyinen tilanne toimimaan, ja tee miehellesi selväksi, että pelin kulku muuttuu nyt. Eihän ole tarkoitus väsyttää ja kyllästyttää sinua totaalisesti? Ei alunperinkään varmaan ollut tarkoitus kaataa aivan kaikkea vastuuta toisen niskaan? Vauva-ajan ois tarkoitus olla onnen värittämää aikaa, ja sitä se onkin jos vanhemmat ovat toistensa tukena ja apuna niin paljon kuin ikinä pystyvät. Silloin lapsikin voi hyvin.
Erilaista, ja parempaa jatkoa teille! :)
Kiitos kannustuksestasi. On sen verran saanut miestä koulutettua, että kun hän ei alkuun juurikaan osannut tai halunnut vauvan hoidossa auttaa, niin nykyään kotona ollessaan hoitaa yhtä paljon ja yhtä hyvin kuin minäkin. Pärjää kyllä lapsen kanssa.
Mutta tuo työ... kun on jo vuoden puhunut että vaihtaa "normaaliin" työhön. otti jopa lopputilinkin, mutta seurauksena oli vain se, että seuraava pesti oli entistäkin huonompi vaihtoehto mun kannaltani. Kun aikaisemmin oli poissa viikon kerralla, niin nyt oli samassa reissussa 2,5 viikkoa putkeen. Voi jessus sentään, pitääkö kaikki vääntää rautalangasta.
Samoin on juomisen kanssa, on "lopettanut" sen noin sata kertaa, kunnes tulee seuraava kerta. Viimeksi kun hermostuin, äijä vakuutti viikon että on lopettanut rilluttelun, eikä mennyt kuin pari päivää ja olikin taas nakit silmillä kavereitten kanssa. Valehteli vielä olinpaikkansa yms, voitte uskoa että se oli viimeinen pisara. Raivostuin aivan silmittömästi. Ja sitten vielä vähättelee tuota juomista, aivan älyttömiä kommentteja tyyliin "no nyt tiedän että et tykkää" (eikö se nyt jumalauta ollut selvää)ja "sanoinhan jo että olen lopettanut". Siis ongelma on siinä että puhuu yhtä ja tekee toista. Ongelmahan tuo juominenkin on.
Olen yrittänyt puhua, kuten sanoin olen kaiken tehnyt hyvällä ja pahalla, ilman tulosta. Nyt hermot on siinä pisteessä että lähinnä raivoan ukolle päivittäin puhelimessa. Ja ukko valittaa mulle että mun pitäisi mennä hoitoon kun olen hermovikainen. siis voi luoja varjelkoon. Jos nää ongelmat sillä ratkeaisi että mä menen hoitoon, niin kyllä todella voisin hvyin mennä. Mutta poistaako se sitä mikä mun mielestäni on ongelma, eli se että hoidan jatkuvasti yksin lapsemme ja äijä osallistuu satunnaisesti miten kaikelta muulta ehtii, eli töiltä ja rilluttelemiselta.
Ulkopuolinen hoitoapu ei sinänsä ole ratkaisu, pärjäisin kyllä jos joku muukin tekisi osansa. Hoitoapua on kyllä saatavilla tarvittaessa.
Tai en tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus, raivostuinko ensin äijään ja kyllästyin sen takia kotona olemiseen, vai olenko väsynyt vauvan hoitoon ja puran sen ukkoon.
joo, kyllä kuulostaa tutulta vielä lisää paskaa päällä...mun ukko opiskelee toisel puolel suomea.keväällä onneksi valmistuu. hän vielä kaiken lisäksi on mua pettänyt...tai sillä on siis joku typy sielä. ja ryyppää ihan liikaa myös.
mä en jaksais vauvan kanssa ku pitää murehtia äijän menoja ja tyttöystävää, jonka kuulemma jättää kun sanoin että häippään muuten..eipä oo vielä ainakaan jättänyt. tekis mieli vaan vetää peitto korville ja nukkua koko vuosi, sen verran on väsy valvottujen öiden takia...mut ai niin, mulla on tämä vauva, joka ei ole helpoimmasta päästä.
tekis niin mieli haistattaa vitut kaikille ja lähteä pois...joo, ehkä tämä tästä, joskus...
Miksi ihmeessä odotat tuollaista sikaa luoksesi? Vaikka teillä onkin yhteinen lapsi, ei sinun tarvitse tuollaista menoa katsella ollenkaan! Hyi helvetti, jätkällä on oikein tyttökaveri sinun lisäksesi, yäk!
Ihan tosissaan, kukaan ei "ansaitse" tuollaista "miestä".
..mitä joku tuolla sanoi, että jos äijä ei kertakaikkiaan itse tajua niin ei sitä voi saada tajuamaankaan, vaikka miten keskustelisi. Mies kokee kaiken yrittämisesi tilanteen korjaamisen suhteen vain saarnaamisena ja nalkuttamisena, jos hän ei oikeasti edes halua yrittää muuttaa tilannetta. Viestisi ei mene perille, jos mies ei päätä vastaanottaa sitä. Äijät vaan usein on niin helvetin itsepäisiä; ei kelpaa neuvot naiselta, vaikka tarkoitus ois miten hyvä.
Kerro miehellesi, että hän pakenee vastuutaan ja ongelmianne leimaamalla käytöksesi "sekopään riehunnaksi" tai nalkuttamiseksi. On helvetin paljon helpompaa vain todeta, että "akka riehuu taas" ja paeta juomaan, kuin istua alas ja alkaa yhdessä selvittää, mikä on ongelman ydin ja mitä sille voisi tehdä. Kerro, että riehut, koska teillä on YHTEINEN ongelma, ja sinä haluat selvittää sen. Haluaako miehesi?
Jos tuntuu, että kaikkesi olet yrittänyt eikä tilanne tosiaankaan parane, niin hankkikaa ulkopuolista keskusteluapua tilanteen selvittämiseen, esim. joku parisuhdeterapia. Seurakunnilla on ilmaiseksikin tällaista palvelua. (eikä kyse ole mistään "rukoilemisesta" tms.)
Jos ette halua tällaista tai tuntuu, että yritys on turhan myöhäinen, tai että halut suhteen pelastamiseksi eivät vain riitä, erotkaa rohkeasti. Vaikka nykyään erotaankin yleisesti ottaen aika heppoisesti, toisinaan taas käy niin, että on erottu aivan liian myöhään ja kärsiä ovat saaneet vanhempien lisäksi lapsetkin. Älä anna tilanteen pitkittyä, jos se ei voi parantua, vaan vihellä peli kerrassaan poikki. Sano miehellesi, ettet ansaitse kohtelua, jota nyt saat, ja jos hänellä on halua jatkaa yhdessä perheenä, niin nyt on tehtävä muutakin kuin annettava turhia lupauksia!
Sinulla on oikeus raittiiseen mieheen, lapsella on oikeus raittiiseen isään. Miehesi työ ei perheen kannalta toimi ollenkaan. Perheettömälle ratkaisu ehkä olisi hyvä, mutta pienen vauvan isä ei voi olla poissa kotoa tuollaisia aikoja jatkuvasti, jos on tarkoitus rakentaa kunnon isä-lapsi-suhde, ja tarkoitus pitää vaimon mielenterveys kunnossa! Sano miehellesi, että on radikaalien ratkaisujen aika: joko työnvaihto tai erikseen muutto. Et tee yhtään mitään miehellä, jota et näe useammin kuin yh-äiditkään lastensa isiä. Rohkeutta!
samaa paskaa täälläkin päin.ukko ryyppää viikonloput ja on kavereitten kanssa ja mä olen aina vain kotona n. 4kk pojan kanssa.poika syö n.3 h välein yöllä ja sitten vielä ukko kun tulee baarista niin herättää mut ihan turhaan.mä oon palamassa loppuun.niin ja mies on viikot töissä.lähtee n. 14 töihin ja tulee 2 aikaan yöllä joten kun se sit nukkuu aamulla 11 niin ja lähtee käymään kyläl niin eipäs tota apua paljoa ole.kyllä se puhu silloin raskauden aikana että muuttuu mutta ei ole tähänkään päivään mennessä muuttanut mitään. lupaukset on vaikn pelkkiä sanoja.
Mä sanoin mun miehlleni että juoda saa kerran kuussa ei yhtään enempää. Sanoin että meno pitää sitten ilmoittaa etukäteen. Sanoin että jos tämä ei miellytä niin ovi on tuossa. Meillä 8 v poika ja 1 v tyttö. Mä hoidan pääasiassa kodin ja lapset yksin. Meillä on ollut tämä systeemi tytön syntymän jälkeen ja hyvin on toiminut. Meinaan myös pysyä päätöksessäni. En ala katselemaan mitään juoppoa äijää, en anna lasten kärsiä isän juopottelun takia.
Mulla kouluikäinen ja vauva. Esikoisen ollessa koulussa tapailen kavereita ja käyn kaupoilla jne. Sit vietetään iltapäivä ja ilta yhdessä perheenä. Mies on itse valinnut työn, jossa on vkot poissa. Ja mulle on aivan sama. Hoidan yksin muksut ja kodin vkonloppuisinkin. Koko ukko alkaa olemaan yhdentekevä mulle...
Mutta arki on mun mielestä ihanaa! Mulla on paljon ihania ystäviä ja iso perhe ja joka päivälle on suunnilleen minuuttiaikataulu ketä tapaan missäkin vaiheessa =) Oikeastaan ne vkonloput vaan ketuttaa kun tarttis olla sen äijän kanssa... Nyt kun mä kirjoitan tätä mä mietin enempi ja enempi, että ehkäpä mun kantsis erota...
Ensiksi pahoitteluni kaikille jolla tollanen äijä..ja sitten mulla ehdotus: jos teillä joku paikka mihin mennä mistä ei löydä..menkää sinne, älkää vastatko puhelimeen, olkaa siellä, miettikkää tilannetta ja jos äijää kiinnostaa hän on huolissaan, jos ei niin kanstsis miettiä parempaa tulevaisuutta yksinhuoltajana..
Siinä käy helposti niin että mitä väsyneempi äiti niin sitä useimmin tollaset paska-äijät lähtee menee, eivät yksinkertaisesti ajattele muuta kun että "taas nalkuttaa".
Puhun kokemuksesta. Vaikka on tosi vaikeeta kun tekis mieli huutaa hulluna kun mies astuu ovesta sisään, niin kantsii olla kylmä kun jääpuikko ja olla niin kun ei koko äijää oiskaan.
Meillä homma onnistui, siinä meni 5 vuotta. Aina en oo varma kannattiko koska osa minusta kuoli vuosien aikana. Olisi ollut parempi lähteä mutta päätin taistella. Ja ukko se jostain sitten "heräsi", MUTTA, se oli viime tipassa. Olin hermoraunio jo siinä vaiheessa. Olin aivan rättiväsynyt ja poikki.
Että ellei ne miehet tajua ite niin ei kukaan muukaan saa tajuamaan.
Lapsi aivan varmasti aistii että äiti on vihainen. Että oisko parempi elämä siellä nurkan takana? Vaikka alku voi olla ihan hirveetä niin mieti kuinka ihanaa vois olla esim. aurinkoinen kesäpäivä pikkuisen kanssa kahdestaan retkellä eikä tarttis hetkeäkään miettiä missä se idiootti isä luuraa tai puuhastelee...
ihmettelen kuinka sujuvasti ensimmäisenä mietitään eroamista.. hmm.. totuushan kuitenkin on se, että lapset ovat teidän yhteisiä joka tapauksessa vaikka miehestä eroaisi. Olemme miehemme kanssa käyneet ratkomassa ongelmiamme perheneuvonnassa neuvolan kautta. Kannattaa ainakin yrittää..