mikä on diabeetikon tyyppi 1 keskimääräinen elinikä?
Lueskelin ympäri nettiä, sellaisen tiedon löysin että se on 49 vuotta???
Onko tämä asiaa??
http://www.diabetes.fi/tiedoston_katsominen.php?dok_id=316
Tämä on järkyttävää tietoa?
jos tuolla olevat taulukot oikein tulkitsin
diabeetikon tyyppi 1
keskimääräinen elinikä
33
7201
Vastaukset
- kuitenkin
Tilastot on tilastoja ja etenkin niiden lukeminen on suorastaan taidetta.
Itsellä on ikää yli 50v ja D1-vuosiakin jo yli 40 takana. Aion täällä kyllä sinnitellä vielä pitkään, työelämässäkin sen vaadittavan reilut 10 vuotta vielä ennen eläkkeelle pääsyä.
Tilostojen tiedostan muuttuvat koko ajan parempaan suuntaan, koskapa hoidon kehitys on ollut todella hurjaa esim. sieltä 50- ja 60-luvuilta, jolloin monet pitkään sairastaneet ovat hoidon aloittaneet.
On eri asia puhutaanko nyt 1-tyypin diabetekseen sairastuneen tilanteesta vai tosiaan nyt jo sen 40-50 vuotta sairastaneen.- sairastanut vasta 2 kk
Itse sairastuin vasta joulun alla , vähän vaille 40 vuotiaana, hemot täysin riekaleina kaikki aika menee vaan ajatellessa tätä tautia ja tiedon etsimiseen. Töissä sentään olen pystynyt käymään mutta ei kiinnosta enää mikään, olen ihan loppu. Kaipa tämä joskus helpottaa, olen (olin) kova liikkumaan, nyt sekin on jäänyt kun tuntuu että siitä ei ole mitään iloa kun saa koko ajan pelätä ....
- kalle
sairastanut vasta 2 kk kirjoitti:
Itse sairastuin vasta joulun alla , vähän vaille 40 vuotiaana, hemot täysin riekaleina kaikki aika menee vaan ajatellessa tätä tautia ja tiedon etsimiseen. Töissä sentään olen pystynyt käymään mutta ei kiinnosta enää mikään, olen ihan loppu. Kaipa tämä joskus helpottaa, olen (olin) kova liikkumaan, nyt sekin on jäänyt kun tuntuu että siitä ei ole mitään iloa kun saa koko ajan pelätä ....
kyllapa sinulla kavi huono tuuri voit joutua keikkumaan taalla viela 50 vutta lisaa"pahasti sairaana".parempi jarjestaa "hoito"hyvaksi.saattaa olla 50 vutta etessa "sairaana"...minun tuttavat ei tieta tai usko etta on ollut diabetes jo 45 vuotta .hoito on helppoa ja yksin kertaista
- nainen26v
sairastanut vasta 2 kk kirjoitti:
Itse sairastuin vasta joulun alla , vähän vaille 40 vuotiaana, hemot täysin riekaleina kaikki aika menee vaan ajatellessa tätä tautia ja tiedon etsimiseen. Töissä sentään olen pystynyt käymään mutta ei kiinnosta enää mikään, olen ihan loppu. Kaipa tämä joskus helpottaa, olen (olin) kova liikkumaan, nyt sekin on jäänyt kun tuntuu että siitä ei ole mitään iloa kun saa koko ajan pelätä ....
Sairastuin juuri 2 viikkoa sitten ja nyt tuntuu, että elämä on joltain osin pilalla. Mietin vain koko ajan syömistä ja ruuastakin on osittain mennyt nautinto, kun pitää niin tarkkaan laskea ja katsoa mitä syö. Liikuntaa kyllä harrastan, mutta aina lenkillä pelottaa, että verensokeri laskee liian alas. Ja yöt jännittää myös, koska asun ihan yksin, että jos jotain tapahtuu, niin ei ole ketään auttamassa. Tällä hetkellä elämä tuntuu tosi kurjalta ja saan välillä hillittömiä itku- ja masennuskohtauksia. Olen ollut todella tarkkana syömisten kanssa ja verensokerit on erinomaiset, mutta sairautta on takana vasta 2 viikkoa ja edessä koko loppuelämä. Olen jo nyt ihan väsynyt tähän.
- kyllä mä tästä
nainen26v kirjoitti:
Sairastuin juuri 2 viikkoa sitten ja nyt tuntuu, että elämä on joltain osin pilalla. Mietin vain koko ajan syömistä ja ruuastakin on osittain mennyt nautinto, kun pitää niin tarkkaan laskea ja katsoa mitä syö. Liikuntaa kyllä harrastan, mutta aina lenkillä pelottaa, että verensokeri laskee liian alas. Ja yöt jännittää myös, koska asun ihan yksin, että jos jotain tapahtuu, niin ei ole ketään auttamassa. Tällä hetkellä elämä tuntuu tosi kurjalta ja saan välillä hillittömiä itku- ja masennuskohtauksia. Olen ollut todella tarkkana syömisten kanssa ja verensokerit on erinomaiset, mutta sairautta on takana vasta 2 viikkoa ja edessä koko loppuelämä. Olen jo nyt ihan väsynyt tähän.
Eilen mä sen päätin!
Mä nousen tästä masennuksesta ja itsesäälistä, yritän hyväksyä tämän asian kun sille ei kertakaikkiaan mitään voi! Ja vielä kun olen ykköstyyppiin sairastunut niin "lohtua" tuo se että en ole itse voinut taudin syntyyn mitenkään vaikuttaa, kakkostyypinhän voi itselleen hankkia huonoilla elintavoilla ja ylipainolla tms. En ole ylipainoinen enkä huonokuntoinen, keskimääräistä paremassa kunnossa olen ainakin ollut ikäisiini verrattuna, liikunta on ollut aina osa mua. Pitää nyt vaan yrittää jatkaa elämää näillä eväillä mitkä mulle on annettu.
Tsemppiä myös sulle nainen 26v!
Kerroit että verensokerit sulla on hyvät, millä tasolla sä pidät niitä?
Mulla on tullut näin alussa monta kertaa matalat, mutta nyt olen oivaltanut vähän näitä insuliinijuttuja ja uskon että alkaa tämä tästä sujua! Antoivat mulle 400 liuskaa terveyskeskukseta ja olen ahkerasti mittaillut verensokereita mutta kun löydän oikean hoitotasapainon luulisin että parjään kolmella liuskalla päivässä, näin alussa niitä on kulunut noin 10kpl. Eniten tässä on pänninyt juuri tuo jatkuva vs mittaaminen, ja sitten kun on ahminut netistä tietoa niin kaikki kauhukertomukset ja tilastot on vaan masentanut lisää, en aio enää lukea yhtäkään julkaisua jois se on vanhempi kun 2005 vuodelta. - kalle
kyllä mä tästä kirjoitti:
Eilen mä sen päätin!
Mä nousen tästä masennuksesta ja itsesäälistä, yritän hyväksyä tämän asian kun sille ei kertakaikkiaan mitään voi! Ja vielä kun olen ykköstyyppiin sairastunut niin "lohtua" tuo se että en ole itse voinut taudin syntyyn mitenkään vaikuttaa, kakkostyypinhän voi itselleen hankkia huonoilla elintavoilla ja ylipainolla tms. En ole ylipainoinen enkä huonokuntoinen, keskimääräistä paremassa kunnossa olen ainakin ollut ikäisiini verrattuna, liikunta on ollut aina osa mua. Pitää nyt vaan yrittää jatkaa elämää näillä eväillä mitkä mulle on annettu.
Tsemppiä myös sulle nainen 26v!
Kerroit että verensokerit sulla on hyvät, millä tasolla sä pidät niitä?
Mulla on tullut näin alussa monta kertaa matalat, mutta nyt olen oivaltanut vähän näitä insuliinijuttuja ja uskon että alkaa tämä tästä sujua! Antoivat mulle 400 liuskaa terveyskeskukseta ja olen ahkerasti mittaillut verensokereita mutta kun löydän oikean hoitotasapainon luulisin että parjään kolmella liuskalla päivässä, näin alussa niitä on kulunut noin 10kpl. Eniten tässä on pänninyt juuri tuo jatkuva vs mittaaminen, ja sitten kun on ahminut netistä tietoa niin kaikki kauhukertomukset ja tilastot on vaan masentanut lisää, en aio enää lukea yhtäkään julkaisua jois se on vanhempi kun 2005 vuodelta.tietoa loytyy lontoon murteella ja hyvin paljon
- nainen26v
kyllä mä tästä kirjoitti:
Eilen mä sen päätin!
Mä nousen tästä masennuksesta ja itsesäälistä, yritän hyväksyä tämän asian kun sille ei kertakaikkiaan mitään voi! Ja vielä kun olen ykköstyyppiin sairastunut niin "lohtua" tuo se että en ole itse voinut taudin syntyyn mitenkään vaikuttaa, kakkostyypinhän voi itselleen hankkia huonoilla elintavoilla ja ylipainolla tms. En ole ylipainoinen enkä huonokuntoinen, keskimääräistä paremassa kunnossa olen ainakin ollut ikäisiini verrattuna, liikunta on ollut aina osa mua. Pitää nyt vaan yrittää jatkaa elämää näillä eväillä mitkä mulle on annettu.
Tsemppiä myös sulle nainen 26v!
Kerroit että verensokerit sulla on hyvät, millä tasolla sä pidät niitä?
Mulla on tullut näin alussa monta kertaa matalat, mutta nyt olen oivaltanut vähän näitä insuliinijuttuja ja uskon että alkaa tämä tästä sujua! Antoivat mulle 400 liuskaa terveyskeskukseta ja olen ahkerasti mittaillut verensokereita mutta kun löydän oikean hoitotasapainon luulisin että parjään kolmella liuskalla päivässä, näin alussa niitä on kulunut noin 10kpl. Eniten tässä on pänninyt juuri tuo jatkuva vs mittaaminen, ja sitten kun on ahminut netistä tietoa niin kaikki kauhukertomukset ja tilastot on vaan masentanut lisää, en aio enää lukea yhtäkään julkaisua jois se on vanhempi kun 2005 vuodelta.Mä lohduttaudun kanssa sillä tiedolla, etten ole voinut itse mitenkään vaikuttaa sairastumiseeni toisin kuin monet tyypin 2 diabeetikot. Kyllä musta tuntuu, että elämä meni huonompaan suuntaan kun sairastuin, mutta yritän siitä huolimatta tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Yritän hoitaa diabetestani mahdollisimmman hyvin, koska eroon siitä en kuitenkaan ikinä pääse, mutta voin kuitenkin yrittää ehkäistä komplikaatioita ja niiden aiheuttamaa elämänlaadun huononemista. Mä olen myös ollut aina hyvin terveellistä elämää viettävä, hyväkuntoinen, tupakoimaton ja terveellisesti syövä, mutta diabeteksen myötä syön entistäkin terveellisemmin ja harrastan liikuntaa entistäkin enemmän. Vielä ei ole pitkäkään lenkki saanut aikaan hypoglykemiaa, mutta tietysti siihenkin kannattaa varautua.
Ahdistavinta mun mielestä on se, että en voi enää elää niin huoletonta elämää kuin ennen, koska diabetesta ei saa unohtaa ikinä. Aina pitää olla varautunut hypoglykemian varalta ja toisaalta ei voi poiketa milloin tahansa esim. jätskille tai syömään, jos ei olekaan insuliinit mukana. Jatkuva syömisten tarkkailu ja hiilihydraattien tarkka laskeminen on mun mielestä myös ahdistavaa, mikä luultavasti johtuu ainakin osittain siitä, että olen sairastanut syömishäiriötä, tosin jo vuosia sitten parantunut. Hieman pelkään, että diabetes ajaa mut takaisin syömisongelmiin ja sairaalloiseen syömisen tarkkailuun.
Olen aina ollut todella kova syömään leipää ja hedelmiä ja ateriarytmini on ollut hieman huono eli olen syönyt harvoin, mutta isoja annoksia, joten olen joutunut aika paljon muuttamaan ruokavaliotani. Leivän syönti on vöhentynyt (keliakian takia joudun syömään gluteenitonta leipää, joka sisältää kaksinkertaisen määrän hiilihydraattia tavalliseen leipään verrattuna) ja hedelmiäkään en voi enää syödä niin montaa samalla kertaa. Koska kuitenkin tykkään syödä isoja annoksia, syön ruuan kanssa aina reilun annoksen salaattia tai keitettyjä kasviksia, koska ainakin niitä voin syödä huoletta. Ennen myös leivoin paljon itse leipää, mutta nyt olen tyytynyt lähinnä näkkileipään, josta hiilihydraatit saa helposti laskettua, koska tuntuu, etten osaa arvioida leipomieni leipien hiilihydraatteja. Tuntuu myös, etten diabeetikkona enää voi herkutella samaan tapaan kuin ennen. Vaikka sokeri onkin nykyään sallittua, niin kuitenkin se jotenkin tuntuu kielletyltä. Katson kaupassa herkkuja vesi kielellä, mutta tuntuu, etten saa niitä syödä, koska olen diabeetikko.
Mun verensokerit on siis olleet hyviä, koska olen laskenut hiilihydraatit tarkasti ja harrastan liikuntaakin vähintään 3 kertaa päivässä (iso koira pakottaa pitkille lenkeille) ja kaikenlaista hyötyliikuntaa siihen päälle. Paastoarvot sekä ennen ateriaa mitatut arvot ovat olleet suositusten mukaisesti 4 - 6, käytännössä useimmiten 4 - 5, ihan pari kertaa on mennyt alle 4:n ja aterian jälkeen arvot on olleet alle 8, useimmiten kyllä alle 7 ja aamuisin alle 6. Pari hieman korkeampaakin arvoa on tullut, kun olen vahingossa laskenut hiilihydraatit hieman alakanttiin.
Mua ei verensokerin mittaaminen pänni. Voisin mitata useamminkin, mutta kun liuskoja on kuitenkin rajoitettu määrä, niin tulevaisuudessa pitää pärjätä vähemmällä mittaamisella. Nyt alkuun olen tietenkin mittaillut ahkerasti, että itsekin oppisin sen kuinka verensokerini reagoi eri tilanteissa.
Minä en lue netistä juttuja. Sain sairaalasta diabetesoppaan, jota olen lukenut ja kävin myös sairaalan järjestämässä diabetesopetuksessa, joka oli tosin hieman virhe. Lääkäri siellä sitten näytti tuoreille diabeetikoille kamalia kuvia amputoiduista jaloista ja erilaisista silmäongelmista ja sai aikaan vain turhaa ahdistusta ainakin mulle. On varmasti ihan tarpeen tuollainenkin tieto, mutta mun mielestä ne kuvat olisi varmasti ehtinyt näyttää myöhemminkin, sitten kun on ensin toipunut sairastumisen aiheuttamasta järkytyksestä. Nyt siitä lääkärin luennosta jäi lähinnä mieleen vain ne kamalat kuvat!!! - foobar_
nainen26v kirjoitti:
Mä lohduttaudun kanssa sillä tiedolla, etten ole voinut itse mitenkään vaikuttaa sairastumiseeni toisin kuin monet tyypin 2 diabeetikot. Kyllä musta tuntuu, että elämä meni huonompaan suuntaan kun sairastuin, mutta yritän siitä huolimatta tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Yritän hoitaa diabetestani mahdollisimmman hyvin, koska eroon siitä en kuitenkaan ikinä pääse, mutta voin kuitenkin yrittää ehkäistä komplikaatioita ja niiden aiheuttamaa elämänlaadun huononemista. Mä olen myös ollut aina hyvin terveellistä elämää viettävä, hyväkuntoinen, tupakoimaton ja terveellisesti syövä, mutta diabeteksen myötä syön entistäkin terveellisemmin ja harrastan liikuntaa entistäkin enemmän. Vielä ei ole pitkäkään lenkki saanut aikaan hypoglykemiaa, mutta tietysti siihenkin kannattaa varautua.
Ahdistavinta mun mielestä on se, että en voi enää elää niin huoletonta elämää kuin ennen, koska diabetesta ei saa unohtaa ikinä. Aina pitää olla varautunut hypoglykemian varalta ja toisaalta ei voi poiketa milloin tahansa esim. jätskille tai syömään, jos ei olekaan insuliinit mukana. Jatkuva syömisten tarkkailu ja hiilihydraattien tarkka laskeminen on mun mielestä myös ahdistavaa, mikä luultavasti johtuu ainakin osittain siitä, että olen sairastanut syömishäiriötä, tosin jo vuosia sitten parantunut. Hieman pelkään, että diabetes ajaa mut takaisin syömisongelmiin ja sairaalloiseen syömisen tarkkailuun.
Olen aina ollut todella kova syömään leipää ja hedelmiä ja ateriarytmini on ollut hieman huono eli olen syönyt harvoin, mutta isoja annoksia, joten olen joutunut aika paljon muuttamaan ruokavaliotani. Leivän syönti on vöhentynyt (keliakian takia joudun syömään gluteenitonta leipää, joka sisältää kaksinkertaisen määrän hiilihydraattia tavalliseen leipään verrattuna) ja hedelmiäkään en voi enää syödä niin montaa samalla kertaa. Koska kuitenkin tykkään syödä isoja annoksia, syön ruuan kanssa aina reilun annoksen salaattia tai keitettyjä kasviksia, koska ainakin niitä voin syödä huoletta. Ennen myös leivoin paljon itse leipää, mutta nyt olen tyytynyt lähinnä näkkileipään, josta hiilihydraatit saa helposti laskettua, koska tuntuu, etten osaa arvioida leipomieni leipien hiilihydraatteja. Tuntuu myös, etten diabeetikkona enää voi herkutella samaan tapaan kuin ennen. Vaikka sokeri onkin nykyään sallittua, niin kuitenkin se jotenkin tuntuu kielletyltä. Katson kaupassa herkkuja vesi kielellä, mutta tuntuu, etten saa niitä syödä, koska olen diabeetikko.
Mun verensokerit on siis olleet hyviä, koska olen laskenut hiilihydraatit tarkasti ja harrastan liikuntaakin vähintään 3 kertaa päivässä (iso koira pakottaa pitkille lenkeille) ja kaikenlaista hyötyliikuntaa siihen päälle. Paastoarvot sekä ennen ateriaa mitatut arvot ovat olleet suositusten mukaisesti 4 - 6, käytännössä useimmiten 4 - 5, ihan pari kertaa on mennyt alle 4:n ja aterian jälkeen arvot on olleet alle 8, useimmiten kyllä alle 7 ja aamuisin alle 6. Pari hieman korkeampaakin arvoa on tullut, kun olen vahingossa laskenut hiilihydraatit hieman alakanttiin.
Mua ei verensokerin mittaaminen pänni. Voisin mitata useamminkin, mutta kun liuskoja on kuitenkin rajoitettu määrä, niin tulevaisuudessa pitää pärjätä vähemmällä mittaamisella. Nyt alkuun olen tietenkin mittaillut ahkerasti, että itsekin oppisin sen kuinka verensokerini reagoi eri tilanteissa.
Minä en lue netistä juttuja. Sain sairaalasta diabetesoppaan, jota olen lukenut ja kävin myös sairaalan järjestämässä diabetesopetuksessa, joka oli tosin hieman virhe. Lääkäri siellä sitten näytti tuoreille diabeetikoille kamalia kuvia amputoiduista jaloista ja erilaisista silmäongelmista ja sai aikaan vain turhaa ahdistusta ainakin mulle. On varmasti ihan tarpeen tuollainenkin tieto, mutta mun mielestä ne kuvat olisi varmasti ehtinyt näyttää myöhemminkin, sitten kun on ensin toipunut sairastumisen aiheuttamasta järkytyksestä. Nyt siitä lääkärin luennosta jäi lähinnä mieleen vain ne kamalat kuvat!!!voi hakea apua lukemalla vaikka tätä sivustoa:
http://www.lctglobal.com
ko. firmalla on teknologia jolla tuottaa insuliinia valmistamivia soluja possujen avulla ja suojata ne immuunivasteelta. testejä tehdään jo ihmisillä ei hiirillä. syksyllä soluja saanut nainen pääsi eroon insuliinista, nyt seurataan kauan sitä riemua riittää. - ja hiilihydraatit
nainen26v kirjoitti:
Mä lohduttaudun kanssa sillä tiedolla, etten ole voinut itse mitenkään vaikuttaa sairastumiseeni toisin kuin monet tyypin 2 diabeetikot. Kyllä musta tuntuu, että elämä meni huonompaan suuntaan kun sairastuin, mutta yritän siitä huolimatta tehdä siitä mahdollisimman hyvää. Yritän hoitaa diabetestani mahdollisimmman hyvin, koska eroon siitä en kuitenkaan ikinä pääse, mutta voin kuitenkin yrittää ehkäistä komplikaatioita ja niiden aiheuttamaa elämänlaadun huononemista. Mä olen myös ollut aina hyvin terveellistä elämää viettävä, hyväkuntoinen, tupakoimaton ja terveellisesti syövä, mutta diabeteksen myötä syön entistäkin terveellisemmin ja harrastan liikuntaa entistäkin enemmän. Vielä ei ole pitkäkään lenkki saanut aikaan hypoglykemiaa, mutta tietysti siihenkin kannattaa varautua.
Ahdistavinta mun mielestä on se, että en voi enää elää niin huoletonta elämää kuin ennen, koska diabetesta ei saa unohtaa ikinä. Aina pitää olla varautunut hypoglykemian varalta ja toisaalta ei voi poiketa milloin tahansa esim. jätskille tai syömään, jos ei olekaan insuliinit mukana. Jatkuva syömisten tarkkailu ja hiilihydraattien tarkka laskeminen on mun mielestä myös ahdistavaa, mikä luultavasti johtuu ainakin osittain siitä, että olen sairastanut syömishäiriötä, tosin jo vuosia sitten parantunut. Hieman pelkään, että diabetes ajaa mut takaisin syömisongelmiin ja sairaalloiseen syömisen tarkkailuun.
Olen aina ollut todella kova syömään leipää ja hedelmiä ja ateriarytmini on ollut hieman huono eli olen syönyt harvoin, mutta isoja annoksia, joten olen joutunut aika paljon muuttamaan ruokavaliotani. Leivän syönti on vöhentynyt (keliakian takia joudun syömään gluteenitonta leipää, joka sisältää kaksinkertaisen määrän hiilihydraattia tavalliseen leipään verrattuna) ja hedelmiäkään en voi enää syödä niin montaa samalla kertaa. Koska kuitenkin tykkään syödä isoja annoksia, syön ruuan kanssa aina reilun annoksen salaattia tai keitettyjä kasviksia, koska ainakin niitä voin syödä huoletta. Ennen myös leivoin paljon itse leipää, mutta nyt olen tyytynyt lähinnä näkkileipään, josta hiilihydraatit saa helposti laskettua, koska tuntuu, etten osaa arvioida leipomieni leipien hiilihydraatteja. Tuntuu myös, etten diabeetikkona enää voi herkutella samaan tapaan kuin ennen. Vaikka sokeri onkin nykyään sallittua, niin kuitenkin se jotenkin tuntuu kielletyltä. Katson kaupassa herkkuja vesi kielellä, mutta tuntuu, etten saa niitä syödä, koska olen diabeetikko.
Mun verensokerit on siis olleet hyviä, koska olen laskenut hiilihydraatit tarkasti ja harrastan liikuntaakin vähintään 3 kertaa päivässä (iso koira pakottaa pitkille lenkeille) ja kaikenlaista hyötyliikuntaa siihen päälle. Paastoarvot sekä ennen ateriaa mitatut arvot ovat olleet suositusten mukaisesti 4 - 6, käytännössä useimmiten 4 - 5, ihan pari kertaa on mennyt alle 4:n ja aterian jälkeen arvot on olleet alle 8, useimmiten kyllä alle 7 ja aamuisin alle 6. Pari hieman korkeampaakin arvoa on tullut, kun olen vahingossa laskenut hiilihydraatit hieman alakanttiin.
Mua ei verensokerin mittaaminen pänni. Voisin mitata useamminkin, mutta kun liuskoja on kuitenkin rajoitettu määrä, niin tulevaisuudessa pitää pärjätä vähemmällä mittaamisella. Nyt alkuun olen tietenkin mittaillut ahkerasti, että itsekin oppisin sen kuinka verensokerini reagoi eri tilanteissa.
Minä en lue netistä juttuja. Sain sairaalasta diabetesoppaan, jota olen lukenut ja kävin myös sairaalan järjestämässä diabetesopetuksessa, joka oli tosin hieman virhe. Lääkäri siellä sitten näytti tuoreille diabeetikoille kamalia kuvia amputoiduista jaloista ja erilaisista silmäongelmista ja sai aikaan vain turhaa ahdistusta ainakin mulle. On varmasti ihan tarpeen tuollainenkin tieto, mutta mun mielestä ne kuvat olisi varmasti ehtinyt näyttää myöhemminkin, sitten kun on ensin toipunut sairastumisen aiheuttamasta järkytyksestä. Nyt siitä lääkärin luennosta jäi lähinnä mieleen vain ne kamalat kuvat!!!Mulla vs arvot ennen ateriaa on ollut kanssa alle 6, mutta tosi usein (käy jo ottamaan päähän kun en tiedä mitä teen väärin) niin että kun syön vs on vaikka 9 1,5 tunnin päästä ja siitä tunninpäästä reippasti alle 4 en ymmärrä, olen nyt vähentänyt pitkävaikutteista insuliinia aamulla pistän vaan 3yks, kun se oli sairaalassa 10yks??, ateriainskaa olen myös pudottanut, mutta se oli ehkä virhe kun sokerit nousee rukailun jälkeen 4 numeroo vaikka pitäs vaan 2
??
Huomenna on onneksi ravintoterapeutin vastaanotto, mä epäilen että mä en osaa laskea noita hiilareita oikein. - foobar_
ja hiilihydraatit kirjoitti:
Mulla vs arvot ennen ateriaa on ollut kanssa alle 6, mutta tosi usein (käy jo ottamaan päähän kun en tiedä mitä teen väärin) niin että kun syön vs on vaikka 9 1,5 tunnin päästä ja siitä tunninpäästä reippasti alle 4 en ymmärrä, olen nyt vähentänyt pitkävaikutteista insuliinia aamulla pistän vaan 3yks, kun se oli sairaalassa 10yks??, ateriainskaa olen myös pudottanut, mutta se oli ehkä virhe kun sokerit nousee rukailun jälkeen 4 numeroo vaikka pitäs vaan 2
??
Huomenna on onneksi ravintoterapeutin vastaanotto, mä epäilen että mä en osaa laskea noita hiilareita oikein.arviointi ei ole helppoa, osa hiilareista nostaa sokereita nopeammi kuin toiset, esim. riisi on aika nopeaa ainakin omalla kohdallani ja sen arviointi vaikeaa. myös juuri sairastumisen alkuvaiheessa pitkäsokeri on yleensä aika korkealla ja kun sitä saa laskettua niin sokerit tuntuvat käyttäytyvän hieman fiksummin, puhutaan insuliiniresistenssistä. jos käytössä on humalog niin käyttöohjeen mukaan se pitäisi pistää 15 minuuttia ennen ruokaa mikäli turvallista.
- nainen26v
ja hiilihydraatit kirjoitti:
Mulla vs arvot ennen ateriaa on ollut kanssa alle 6, mutta tosi usein (käy jo ottamaan päähän kun en tiedä mitä teen väärin) niin että kun syön vs on vaikka 9 1,5 tunnin päästä ja siitä tunninpäästä reippasti alle 4 en ymmärrä, olen nyt vähentänyt pitkävaikutteista insuliinia aamulla pistän vaan 3yks, kun se oli sairaalassa 10yks??, ateriainskaa olen myös pudottanut, mutta se oli ehkä virhe kun sokerit nousee rukailun jälkeen 4 numeroo vaikka pitäs vaan 2
??
Huomenna on onneksi ravintoterapeutin vastaanotto, mä epäilen että mä en osaa laskea noita hiilareita oikein.Jostain syystä mä pelkään enemmän korkeita verensokereita kuin matalia, kun tuntuu, että heti jos on sokerit vähänkin korkealla, niin rupeaa kaikki komplikaatiot kehittymään. Eilinen luento kauheine kuvineen vain lisäsi tätä komplikaatioiden pelkoa! Tästä syystä arvioin hiilarit mieluummin yläkanttiin kuin alakanttiin ja pari kertaa ruoan jälkeen verensokeri onkin laskenut ruuan jälkeen 4:ään, tänään jopa 3.6:een . Mulle tulee heti hirveä ahdistus, jos verensokeri on yli 8 ja jos paastoarvo hipoo välillä 6:tta, niin heti mietin, että minkä takia se on niin korkea, vaikka onkin vielä ihan normaalin rajoissa.
Mulla on tällä hetkellä käytössä Lantus 9 ky aamuisin (mutta sitä varmaan vähän vähentelen) ja Novorapid aterioilla 0.5 ky/10 ghh. - jkflrttääää
nainen26v kirjoitti:
Jostain syystä mä pelkään enemmän korkeita verensokereita kuin matalia, kun tuntuu, että heti jos on sokerit vähänkin korkealla, niin rupeaa kaikki komplikaatiot kehittymään. Eilinen luento kauheine kuvineen vain lisäsi tätä komplikaatioiden pelkoa! Tästä syystä arvioin hiilarit mieluummin yläkanttiin kuin alakanttiin ja pari kertaa ruoan jälkeen verensokeri onkin laskenut ruuan jälkeen 4:ään, tänään jopa 3.6:een . Mulle tulee heti hirveä ahdistus, jos verensokeri on yli 8 ja jos paastoarvo hipoo välillä 6:tta, niin heti mietin, että minkä takia se on niin korkea, vaikka onkin vielä ihan normaalin rajoissa.
Mulla on tällä hetkellä käytössä Lantus 9 ky aamuisin (mutta sitä varmaan vähän vähentelen) ja Novorapid aterioilla 0.5 ky/10 ghh.Olen ollut d-1 vuodesta -79, olin sillon viisivuotias. Päälimmäinen asia mitä olen oppinut on se, että liiallisella mittaamisella ja touhotuksella tuhoat mielenterveytesi. Kaikkein parhaimmat vs-arvot olen saavuttanut sillä paljon parjatulla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Se toimii, kun muistaa korvata ne hiilarit rasvalla ja protskulla. Ja kyllä, lihaa vedän huiviin ja voi, rasvainen maito ja juusto kuuluvat ruokavaliooni. Arvot ovat kohdallaan, kun ei tule niitä hiilaripiikkejä niin pysyy sokerit tasaisena. Salaatteja ei kannata unohtaa. Leipää, perunaa ym. syön harvoin.
Energiamäärät lasken kaloreina. Käytännössä olen lähes täysin ilman pikainsuliinia. - kalle
nainen26v kirjoitti:
Jostain syystä mä pelkään enemmän korkeita verensokereita kuin matalia, kun tuntuu, että heti jos on sokerit vähänkin korkealla, niin rupeaa kaikki komplikaatiot kehittymään. Eilinen luento kauheine kuvineen vain lisäsi tätä komplikaatioiden pelkoa! Tästä syystä arvioin hiilarit mieluummin yläkanttiin kuin alakanttiin ja pari kertaa ruoan jälkeen verensokeri onkin laskenut ruuan jälkeen 4:ään, tänään jopa 3.6:een . Mulle tulee heti hirveä ahdistus, jos verensokeri on yli 8 ja jos paastoarvo hipoo välillä 6:tta, niin heti mietin, että minkä takia se on niin korkea, vaikka onkin vielä ihan normaalin rajoissa.
Mulla on tällä hetkellä käytössä Lantus 9 ky aamuisin (mutta sitä varmaan vähän vähentelen) ja Novorapid aterioilla 0.5 ky/10 ghh.yksin kertaisin tapa arvioita lantuksen maara on,mittaat sokerit noin kello 3.00 yolla.silloin pika insulini ja ilta ruokailu ei pitaisi vaikuttaa. aamulla saatta tulla aamun koitto ilmio joka nostaa sokeria
- mä d1 hyvin menee
nainen26v kirjoitti:
Jostain syystä mä pelkään enemmän korkeita verensokereita kuin matalia, kun tuntuu, että heti jos on sokerit vähänkin korkealla, niin rupeaa kaikki komplikaatiot kehittymään. Eilinen luento kauheine kuvineen vain lisäsi tätä komplikaatioiden pelkoa! Tästä syystä arvioin hiilarit mieluummin yläkanttiin kuin alakanttiin ja pari kertaa ruoan jälkeen verensokeri onkin laskenut ruuan jälkeen 4:ään, tänään jopa 3.6:een . Mulle tulee heti hirveä ahdistus, jos verensokeri on yli 8 ja jos paastoarvo hipoo välillä 6:tta, niin heti mietin, että minkä takia se on niin korkea, vaikka onkin vielä ihan normaalin rajoissa.
Mulla on tällä hetkellä käytössä Lantus 9 ky aamuisin (mutta sitä varmaan vähän vähentelen) ja Novorapid aterioilla 0.5 ky/10 ghh.mulla levemir 22y aamulla 25y illalla ja siihen vielä ateria insuliini novorapid esim.päivällinen 15-20y. aamulla ku herään saattaa sokerit olla 18. pitkäaikais sokerit oli viimeks 12. että mulla on sitte varmaan kaikki päin peetä,ja elän varmaan vaan sitte enää muutaman vuoden. kohta 3v sairastanu.
- nainen26v
mä d1 hyvin menee kirjoitti:
mulla levemir 22y aamulla 25y illalla ja siihen vielä ateria insuliini novorapid esim.päivällinen 15-20y. aamulla ku herään saattaa sokerit olla 18. pitkäaikais sokerit oli viimeks 12. että mulla on sitte varmaan kaikki päin peetä,ja elän varmaan vaan sitte enää muutaman vuoden. kohta 3v sairastanu.
Eihän sulla varmaan kauhean hyvä sokeritasapaino ole, jos arvot on tuollaiset, mutta en nyt kuitenkaan ihan noin sitä tarkoittanut. Olen vasta muutaman viikon totutellut diabetekseen, joka oli kauhea järkytys ja totaalinen elämänmuutos. Ehkä vielä totun tähän, mutta nyt on koko ajan hirveä ahdistus, jos verensokerit vähänkin nousee tai edes hipoo normaalin ylärajaa. Tiedän, ettei se vielä mitään aiheuta, jos välillä on vähän koholla, mutta pelottaa silti. Masentaa ja itkettää. Toivottavasti myöhemmin osaan suhtautua diabetekseen jo vähän rennommin. Tällä hetkellä elämä pyörii lähes kokonaan sairauden ympärillä ja se on kyllä raskasta.
- tyttö ja koirat
Mulla on ollu 23v diabetes (1 tyyppi). Hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä, toisinaan pitkä aikais verensokeri 22...ou shit :)
Ja mun kaverin äiti on sairastanut 40vuotta, hoikka ja hyvä kuntoinen, nyttemmin 65v, ei lisä sairauksia...joten TILASTOT ON TILASTOJA niin kuin muissakin asioissa.
Toki en mä haluu nähdäkään maailmaa "sokeesti"...
Jokainen hoitaa tai jättää hoitamatta kun siltä tuntuu...
TSEMPPIÄ ja mun @ saa laittaa kommenttii...asiatonta tai ihan v*** asiallistakin!
[email protected]
:) - Diabeetikko minäkin
En suko, että se 49 on keski-ikä. Tuntuu liian matalalta. Ehkä ollut näin jotain 30 vuotta sitten?
- 98327450983
Tutkimukseen osallistuneilla ei ole ollut kymmeniin vuosiin seurantaelektroniikkaa tai monipistoshoitoa käytössään, myös verensokerit ovat varmasti olleet sen mukaiset.
Eräässä toisessa ulkomaisessa tutkimuksessa todettiin diabeetikkojen (DT1) eliniän nousseen 15 vuotta verrattaessa ennen ja jälkeen vuotta 1965 sairastuneita ryhmiä. Parempaa hoitoa saaneen ryhmän eliniän keskiarvo oli 68 vuotta alimman ja ylimmän iän ollessa 64 ja 72 vuotta.
Toisin sanoen jo nykypäivän näkökulmasta katsottuna huonolla hoidolla ollaan saatu 15 vuoden parannus - pelkästään monipistoshoitoa ja elektroniikkaa hyödyntäneet diabeetikot elävät luultavasti vieläkin enemmän, tuota tutkimusta heijastaen varmaankin ainakin 70-vuotiaaksi asti.
- kroonikko
Juu kiva teitä vieläkin vanhempia löytyy. Ikää 37 vuotta 31 sairastamisvuotta ja 3 lastakin löytyy. Onhan Taavitsaisen maritakin laittanut lapsia yli nelikyppisenä ja ei kovin heikokuntoiselta vaikuta. Kyllä me pärjätään. Tsemppiä kaikille.
- nähty on
Itse olin nuorena, 60-luvun puolivälissä, töissä firmassa jonka pomo oli iältään silloin yli 50 ja sairastunut jo lapsena 1-tyyppiin. Ajatella, sen ajan hoidolla ja tietämyksellä ! Eihän silloin nähty edes unta nykyajan hoitokeinoista eikä seurannasta.
Ei oltu kuultu puhuttavankaan kertakäyttöneuloista vaan hänen vaimonsa keitti neulat, että pöpöt kuolee. - DM 51 vuotta
Sairastuin diabetekseen 51 v sitten. Hoito ensimmäiset 10 v täysin retuperällä, munuaiset vaarassa, lääkäri kauhuissaan... Pistin lihakseen nro 1:n neuloilla, ei meinannut mennä millän ihon läpi, sattui todella. Isä niitä teroitteli, kun ei ollut varaa ostaa montaa neulaa. Ruiskua keiteltiin, ei aina jaksanut. Sokerit varmaan heitteli, missä sattui, välillä ketoosin rajoilla. Meillä syötiin luomua, pääasiassa perunaa, soosia, leipää ja maitoa, Ajattelin, että eläisin korkeintaan 30-vuotiaaksi.
Muuttaessani omaan elämään ruokavalio ja arvot paranivat, mutta eivät kuitekaan hyviksi. Menin naimisiin, sain ihanan pojan, joka kannusti hoitamaan ja lisäämään elämään pituutta. Sitten 70-80-luvun taitteesta sain jo verensokerimittarin omaan käyttöön. Se oli ratkaiseva muutos hoidossa. 80-luvulla oli albuminuria jo korkealla ja pelotti munuaisten puolesta. Silmiäkin piti laseroida tosi rankasti. V. 1988 sain insuliinipumpun, jonka ansiosta pääsin parempiin tuloksiin, HbA1 oli varmaan luokkaa 9-10. Jatkuva, hirveä väsymys työelämässä ja sydän tuntui olevan loppu. 1995 pääsin eläkkeelle.
Siitä lähtien on alkanut elämän parantuminen. Monia hyviä vuosia tässä välissä. Munuaisarvot parantuneet, näkö pysynyt hyvänä. Väsymys tosin tulee päivittäin, mutta onneksi saa elää voimiensa mukaan. En olisi uskonut, että saan näin pitkän elämän 30 vuoteen verrattuna. Jälleen toivon 10 vuotta lisää.
Haluaisin sanoa teille, että kannattaa mittailla niitä verensokereita useamman kerran päivässä ja yrittää pitää arvot melko hyvinä, ja vaikka repsahduksia tulee, niin ei jätä sikseen, vaan yrittää taas. Vaivannäkö kyllä palkitaan. Toivon jaksamista jokaiselle! - Vekkuli1234
Siis, eliniän odote ei kerro mitään. Sukupuoli vaikuttaa eliniään. Mutta diabeteksestä puhuttaessa suurin niittäjä on maksa- ja munuaissairaudet. Kyseiset elimet ovat sokerien ailahdellessa koetuksella muutenkin. Niin jos diabeetikko haluaa elää mahdollisimman pitkään. Kannattaa välttää liikasuoloja, diureetteja ja etenkin alkoholia.
- os..
Tämä on jo vanha aloitus, mutta silti aina kiinnostava. Minulla on ollut D2 vuodesta 2000 lähtien. Ikää on minulla jo 80 vuotta marraskuussa. Sain tukoksen pään verisuonissa puoli vuotta sitten ja siitä seurasi jotain halvauksen tapaista, mutta ei kovin pahasti. Simvastatiinia pitää ottaa, se auttaa varmaan. Kyllä tässä vielä pärjäillään, vaikka sauvan kanssa pitääkin kulkea. Siis aika helppoa on ollut diabeteksen kanssa.
- tuttu työstä
Työkaverini isä eli 95 vuotiaaksi, käytti insuliinia, kuoli 2012, hän oli hoitanut itseään hyvin perheen avustuksella. Mutta lopulta toinen jalka amputoitiin polvesta alaspäin, senkin kanssa eli vielä n. 5 v.
- Saituri eläkeläinen
Itävällan suunnalla oli yksi tunettu lääkäri, itsekin 1.tyypin diabetikko, joka hoiti omassa laitoksessaan tuhansittain nimenomaan 1-tyypin potilaita. Itse hän eli omilla opeillaan noin 100 vuotiaaksi ja vielä ilman lääkitystäkin (?).
Diabetikoilla ei mielestäni ole "keskimääräistä ikää" kuten ei ole potilastakaan. Hoitotavoilla ja ruokavalioillakin on todella suuri merkitys "hoidon onnistumiseen" sillä mielipiteitäkin löytyy hieman joka suuntaan. Hiilihydraatit ovat nykyään todettu runsaasti sokeria muodostavaksi aineeksi ja puolestaan voita pidetään jopa terveellisenä elintarvikkeena, eli jopa margariineja terveellisempää..
En nyt ala esittämään omia mielipiteitäni sen enempää, mutta luin äskettäin, että Sydänliittokin olisi suositellut diabetikolle 6 - 7 leipäpalaa päivässä, kun yleisenä suosituksena diabetikolle pidetään vain "yhden sämpylän verran", eli erot ovat "keskimääräisesti" suuria.
Itse olen ryhtynyt kyseenalaistamaan noita "virallisia suosituksia" kun nitä niin paljon markkinoidaan. Tänään luin lehdestä kun joku nainen oli pudottanut painoaan "normaalikonstein" 160 kg ja oli vielä jopa terveenä hengissä, nuori kaunis nainen.
Kyllä diabetikkokin pystyy elämään yli 100 vuotiaaksi, mikäli niin vain itse päättää.- 587348957237
"Itävällan suunnalla oli yksi tunettu lääkäri, itsekin 1.tyypin diabetikko, joka hoiti omassa laitoksessaan tuhansittain nimenomaan 1-tyypin potilaita. Itse hän eli omilla opeillaan noin 100 vuotiaaksi ja vielä ilman lääkitystäkin (?)."
Anteeksi vaan, mutta tämä on kyllä valhe.
Ilman lääkkeitä kuolee hyvin nopeasti. Voit selittää ummet ja lammet, mutta et pysty huijaamaan jutuillasi ihmisen biologisia toimintoja. Insuliinin puutteen aiheuttamat asiat on dokumentoitu ja testattavissa hyvin tarkasti, eivätkä uskomukset paranna tosiasioita. - hp&v
587348957237 kirjoitti:
"Itävällan suunnalla oli yksi tunettu lääkäri, itsekin 1.tyypin diabetikko, joka hoiti omassa laitoksessaan tuhansittain nimenomaan 1-tyypin potilaita. Itse hän eli omilla opeillaan noin 100 vuotiaaksi ja vielä ilman lääkitystäkin (?)."
Anteeksi vaan, mutta tämä on kyllä valhe.
Ilman lääkkeitä kuolee hyvin nopeasti. Voit selittää ummet ja lammet, mutta et pysty huijaamaan jutuillasi ihmisen biologisia toimintoja. Insuliinin puutteen aiheuttamat asiat on dokumentoitu ja testattavissa hyvin tarkasti, eivätkä uskomukset paranna tosiasioita.Maailmassa ei ole vielä yhtään yli 100-vuotiaaksi elänyttä ykköstyypin diabeetikkoa. Tohtori Bernstein on sieltä vanhimmasta päästä kun on syntynyt 1934 eli on 80-vuotias.
Tähän uusajattelija ilmeisesti viittaa. Ei siis ole yli 100-vuotias, ei vaikuttanut Itävallassa eikä ole kuollut ja käyttää kyllä pitkävaikutteista insuliinia.
Ennen 1970-lukua ei ollut lyhytvaikutteista insuliinia ja sen vuoksi ykkösten elinikä jäi aika lyhyeksi ja ennen insuliinia ykköset kuolivat noin vuodessa karppasivat tai ei.
Bob Krause saattaa olla maailman vanhin ykköstyypin diabeetikko jos elää vielä:
http://www.cbsnews.com/pictures/worlds-oldest-diabetic-bob-krause-turns-90/
- kiitti, mulle riitti
Itse en olisi tänä päivänä erityisen huolissani diabeetikon eliniästä, sillä hoitomahdollisuudet ovat täysin toisenlaiset kuin reilut 50 vuotta sitten, jolloin itse sairastuin tyypin 1 diabetekseen. Siitä huolimatta olen edelleen varsin hyvässä kunnossa vaikka keskimääräinen elinaikaennuste oli tuolloin oli 16 vuotta. Omalla kohdallani tärkeimpinä asioina olen pitänyt päivittäistä mahdollisimman hyvään vointiin tähtäävää hoitoa, mielialaa ja melko runsasta liikuntaa ja siten välttää korkean sokerin aikaan saamaa huonoa oloa ja mielialaa. Näen liikunnan tuoman hyödyn lähes yhtä tärkeänä diabeetikolle kuin diabeteksen insuliinihoidon - molempia kuitenkin tarvitaan ja ne täytyy jokaisen itse opetella pienin korjauksin suhteuttamaan toisiinsa, jotta välttyy hypoilta.
Itse olen siitä kiitollinen, että sairastuin aikana, jolloin sokeri oli täysin kiellettyä ja rasva varsin rajoitettua diabeetikolle. Sen myötä on itsekuri kasvanut ja hoito ollut huomattavasti helpompaa kuin vapaan ruokavalion aikana. Tänä päivänäkin kartan makeita ja rasvaisia ruokia ja leivonnaisia. Oman hoitourani aikana sokerista on tullut sallittua ja alkuun oli lupa syödä vain 2 teelusikallista sokeria päivässä. Nykyisin ei anneta mitään konkreettista rajaa ja itse näen siinä melkoisen ongelman vastasairastuneelle diabeetikolle. Hiilareista en niinkään lähtisi karsimaan kuin sokerista, rasvoista ja runsaasta proteiinimäärästä, jotka kaikki vaikeuttavat verensokerin saamista tasapainoon, koska ne sokeristuvat niin eri tavalla (viiveellä) kuin hiilihydraatit.
Henk.kohtaisesti en edes kuvittele että vastasairastunut tyypin 1 diabeetikko osaisi hoitaa itseään kovinkaan tehokkaasti ensimmäisten 1-5 vuoden aikana, jos vielä sittenkään, sillä hyvään tasapainoon pääseminen vaatii käsittääkseni vuosien omakohtaisen kokemustaustan omahoidosta. Kenenkään toisen, ei edes lääkärin tai toisen diabeetikon, on vaikea antaa mitään tarkkaa tee näin -ohjetta diabeetikolle. Diabeetikolle voi antaa ainoastaan erilaisia vaihtoehtomahdollisuuksia, joita jokainen joutuu itse harkitsemaan ja testaamaan omalla kohdallaan ja jos 5 ensimmäistä vinkkiä ei toimi on jatkettava toimivan vinkin tai menetelmän etsismistä. Takapakkia tulee jatkuvasti eikä siltä voi välttyä, lannistua ei kannata ja jos korkeat verensokerit ottaa päähän on täysin turha hermoilla lähipiirille kun parempi vaihtoehto olisi hyppiä 5 minuuttia vauhdikasta tasajalkaa paikallaan.
Omahoidon syy-seuraus -logiikka on varsin haasteellinen ja välillä ameeban lailla vaihtuva. Sokeriheittelyihin on vaikea antaa minkäänlaisia faktoja, koska jokaiseen mitattuun verensokeriin vaikuttaa vähintään 10-20 eri tekijää ja jokainen niistä vielä vaihtelevasti eri suuntiin, mm. ruoka, insuliini, pistospaikka ja -aika, liikunta, kaikenlainen tekeminen ja oleminen, stressi, hormonit, mieliala, ym. sekä niiden kesto ja intensiteetti noin parin tunnina ajalta ennen mittauksen h-hetkeä, joten eipä siinä voi paljon muuta kuin yrittää ajatella asioita mahdollisimman loogisesti ja kysyä tarvittaessa neuvoa tai vahvistusta lääkäriltä tai diabeteshoitajalta.
Erityisesti kaikille vastasairastuneille diabeetikoille tsemppiä - älkää lannistuko kun (en siis sano jos...) kaikki menee välillä päin metikköä, vaan nostakaa pää pystyyn vähäksi aikaa ulos happea haukkaamaan tai vähintäänkin hyppimään tasajalkaa. Huomenna on taas uusi päivä ja kunnon yöunet rauhoittaa tilannetta kummasti.
Nimimerkistäni..... olen kirjoittanut samalla nimimerkillä myös aikaisemmin ja se tulee siitä, että olen täysin kyllästynyt tämän palstan ruokavaliovouhkaajiin, en siis diabetekseen - normaalisti
Ne kenellä on 1tyypin diabetes elävät yhtä kauan kuin kaikki muutkin ihmiset.
- 16poika
mulla ollu pienestä asti, ihan helppoo en mieti sillee et paljon pistän tiiän vaa. ja pitkäaikais ollu aina tosi hyvä en oo koskaa pyörtyny tai mitää
- Ei_ongelma
Hyvällä hoitotasapainolla elät yhtä pitkään kuin muutkin miehet. D1 ei lyhennä elinikää kunhan hoidat itseäsi kunnolla.
- Joohkhfdf
Keskimäärin 1-tyypin diabetes lyhentää elinikää verrattuna terveisiin, mutta vaikutus on vuosikymmeniä sitten sairastuneillakin ollut n 10 vuotta, ei aloittajan mainitsema 20-30 vuotta. Uusien, tehokkaampien hoitojen vaikutus elinikään näkyy vasta vuosikymmenten päästä. Ei kannata stressata.
- rdtrdttfcytf
Tämä ketju on jo vanha. Eliniän lyheneminen on nykyisin niin pieni että se sijoittuu luonnolliseen eliniän hajontaan, kunhan hoitotasapaino on hyvä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 535178
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233377Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281512Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1841353- 761046
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24958Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49877Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259816Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35768Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.63728