Heippa
Ihan mielenkiinnosta kyselen että moniko kuumeilija on naimisissa? Jos ei naimisissa niin millainen suhde? Avoliitto, kihlat yms? Ja miksi näin?
Tuntuu että moni ei mene ennen vauvan yritystä naimisiin tai edes ollenkaan! Mutta vahvasti olen sitä mieltä että jokainen tyylillään!
Itse menin naimisiin ja vauvan yritys aloitetiin 1kk ennen häitä. Ehkö olen pikkuisen vanhanaikainen mutta minä halusin että jos meille vauva tulee niin syntyy avioliittoon ja että perheellä on sama sukunimi.
Ihan mielenkiinnosta kyselen että moniko kuumeilija on naimisissa? Jos ei naimisissa niin millainen suhde? Avoliitto, kihlat yms? Ja miksi näin?
Tuntuu että moni ei mene ennen vauvan yritystä naimisiin tai edes ollenkaan! Mutta vahvasti olen sitä mieltä että jokainen tyylillään!
Itse menin naimisiin ja vauvan yritys aloitetiin 1kk ennen häitä. Ehkö olen pikkuisen vanhanaikainen mutta minä halusin että jos meille vauva tulee niin syntyy avioliittoon ja että perheellä on sama sukunimi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Moikka!
Meillä ihan samat ajatukset, että ensin häät ja sitten vauva. Ja tuntuu enemmän perheeltä, kun kaikilla sama sukunimi. Mentiin naimisiin viime kesänä seitsemän vuoden seurustelun jälkeen ja pillerit jäi pois joulukuussa, joten yritystä on.
Itsekin olen rouva, menimme kylläkin naimisiin jo kesällä 2006 (valmistuin sairaanhoitajaksi viime keväänä, joten sen takia yrittäminen aloitettiin vasta nyt). Vauva saa tulla, mutta en jaksa stressata siitä kauheesti..:)
että olen ainoa jolla on samankaltaiset ajatukset! Kiitos sinulle :)
Itse olen naimisissa, ollut jo useamman vuoden. Tuntuu luonnolliselta hoitaa ensin suhdetta ja sitoutua toiseen ja rakentaa kestävä avioliitto perheen pohjaksi. Nykyään vaan tuntuu tämä kaava olevan jo 'vanhentunut'. Mutta olen mielelläni niitä 'vanhanaikaisia' jotka tekevät näin :)
En koskaan olisi halunnut lasta avoliittoon. Tuntuu että jos kaksi aikuista ei pysty täysin sitoutumaan toisiinsa, niin kuinka sitten voidaan täysin sitoutua yhteiselle perheelle ja tulevaisuudelle. Tiedän kyllä että myös avioliitot hajoavat (ennen kuin tästä alkaa saarna), mutta mielestäni avioliitto on merkki siitä että olemme päättäneet viettää koko elämämme yhdessä. Eihän aina kaikki niin mene, mutta ainakin uskaltaa sitoutua täysillä. Ja kyllä se minustakin enemmän perheeltä tuntuu (jos tässä nyt pian saadaan se vauva aikaiseksi) että ollaan enemmän yhtä perhettä kun on sama nimi ja vanhemmat toisiinsa avioliiton myötä sitoutuneet.
Ihana edelleen nähdä etten ole ainut ajasta 'jälkeenjäänyt' ;)
Minä olen myös naimisissa, valmistun nyt keväällä sairaanhoitajaksi, että katsotaan kuinka vauvahaaveiden käy...:D
Lasta on toivottu meille jo pitkään, mutta vasta viime viikolla saimme aikaiseksi käydä vihillä... :D
Kyllä se meillä olisi mennyt niin, että jos vauva olisi ollut tuloillaan avoliitossa, niin naimisiin oltaisiin menty hyvissä ajoin ennen syntymää. Mies ei pidä ajatuksesta, että isyys pitäisi jotenkin erikseen tunnustaa ja minä tykkään muuten vaan ajatuksesta, että vanhemmat ovat naimisissa.
Pidän oman nimeni, lapset (jos niitä nyt edes tulee...) saavat isän sukunimen.
olemme kyllä kihloissa ja pitkä suhde mutta en vain näe naimisiin menoa tällähetkellä tarpeellisena meillä on oikein hyvä näin=) ja vaavi tulossa
Mä sit nostan esille tän kolikon toisen puolen. :)
Täällä asutaan avoliitossa. Seurustelu alotettiin kun minä olin 16, mies 17. Kahden vuoden päästä muutettiinkin yhteen. Kesällä tulee täyteen 7v yhteistä taivalta. Esikoinen 10kk, toisesta haaveillaan ja yrityskin jo toista kierrosta meneillään. Ikää itsellä nyt 23 ja miehellä 24.
Kihloissa oltu kohta 3v.
Ja miksikö näin...
Hääpvä on jo päätetty, se on kesällä 2009. Ja miksi ei menty naimisiin ennen lapsia niin taloudellisista syistä --> ei ole varaa. Suunnitelmissa on mennä naimisiin vain kerran ja haluan mennä sitten kunnolla. Ei mitään tyylin oma äiti kokkaa jne tai helposti maistraatissa, vaan kunnon pitopalvelut yms. Ennen lasta ei ollu kummemmin säästöjä (lainaa olis pitäny ottaa ja mielummin ei), nyt on alettu jemmaan rahaa tulevaa varten. Ja niin, meillä ei pelaa "pappa betalar" -malli, vaan meillä kaikki maksetaan itse. Olisihan se ihan eri meininki, jos joku maksais, sit varmaan oltas jo naimisissa.....
Ja miksi sit lapset ensin. No, tämä on nykypvää. Enkä halua olla 30v kun ekan lapsen saan. Halusin ja haluan ja haluamme perustaa perheen nuorena. Eli ei haluttu jäädä odottamaan tulevaa hääpvää (joka itseasiassa päätettiin vasta viime kesänä) vaan tehtiin näin, koska sit ois ittellekin ikää karttunu ja mistäs sitä tietää saanko myöhemmällä iällä enää edes lapsia.
Nykyään avoliitossa on ihan samat kuviot kuin avioliitossa; avioliitossa kaikki on paperilla kun avoliitossa sen on kahden aikuisen välinen sanallinen sopimus. Meidän suhde on yhtä vahvalla pohjalla kuin monen aviossa olevan. Näin ollen meidän elämää tuleva liitto ei tule muuten kuin sukunimen muodossa muuttamaan.
Eli näin meillä. Kukin tietty tavallaan, mutta näin meillä ja koen tämän oikeaksi meille.
kysyn kun kirjoitit "Nykyään avoliitossa on ihan samat kuviot kuin avioliitossa; avioliitossa kaikki on paperilla kun avoliitossa sen on kahden aikuisen välinen sanallinen sopimus. Meidän suhde on yhtä vahvalla pohjalla kuin monen aviossa olevan. Näin ollen meidän elämää tuleva liitto ei tule muuten kuin sukunimen muodossa muuttamaan.", että miksi sitten ylipäätänsä mennä naimisiin?
Et kait sen pelkän paperin takia??? Entä niitten hääjuhlien takia??? Uuden sukunimen??? Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn koska sanot että avioliitto ei muuta mitään niin miksi sitten mennä naimisiin???
No ei tietenkään pelkän paperin takia, taikka että saa juhlia tai että saisi uuden sukunimen, vaan se on ollut alusta asti kun seurustelemaan alettiin, sellainen haave kummallakin, että naimisiin vielä joku kaunis pvä mennään.
Todistaa rakkautensa toisella ja kaikille muille Jumalan silmien alla.
Siis eihän se elämää se naimisiin meneminen mitenkään enää muuta, kun on yhteinen talous ollut jo vuosia ja yhteinen lapsi, mutta on se sellainen side, lupaus Jumalan edessä rakastaa toista kuolemaan saakka. Ja sillä tavalla tehdä kaikesta "virallista" mikä sitten myös on siellä papereissa.
Eli miksi naimisiin koska se ei muuta mitään, siksi koska se on kummankin haave ja haaveet on tehty toteutettaviksi.
haaveista... paljonkin. Ja on hienoa että teillä sentään on yhteinen päämäärä ja haluatte molemmat vielä naimisiin. En vaan jaksa millään ymmärtää miten nykypäivänä homma on kääntynyt niin päälaelleen, että lapset hankitaan usein ensin ja sitten 'joskus' mennään naimisiin JOS mennään. Miksei sitä avioliittoa voi solmia ensin ja virallistaa suhteen ja sitoutua toiseen?
Eikö jokainen lapsi ole ansainnut vanhemmat jotka ovat KAIKILLA MAHDOLLISILLA TAVOILLA sitoutuneet toisiinsa? Kyllä minä koen silti avioliiton varmempana, vaikka sanotaankin aina että siitä on yhtä helppo lähteä. Ei se vaan niin ole...
Ehkä se mitä enemmänkin ihmettelen on se miksi ihmiset haluavat elää avoliitossa. Jos halutaan yhteinen koti, talous ja lapset, niin miksei voida tehdä sitä (mielestäni) kaikkein selvintä - mennä naimisiin? Onko taustalla kuitenkin aina joku epäonnistumisen pelko? Takaportin auki pitäminen? Vai tarve saada mahdollisimman suuret ja kalliit häät mitä ei ole kuitenkaan varaa järjestää?
Tämä ei nyt ole pelkästään edelliselle, ymmärrän ja kunnioitan mielipidettäsi, mutta tämä on enemmänkin tämmöistä ajatusten purkua johonkin. En ole vaan koskaan avoliittoa ymmärtänyt... en ole edes sellaisessa elänyt ja nyt olen kuitenkin jo ollut kolme vuotta onnellisesti naimissa.
sun mielipiteen ja näkökulman.
Olisihan meilläkin järjestys saattanu olla että ensin häät ja sitten lapset, mutta koska rahaa ei juuri silloin ollut niin paljoa että olisi edes pienet häät saanu, niin tehtiinkin näin päin.
Mutta haaveisa on aina ollut lapset ja häät ja oma asunto jne niin ku varmaan melkeen kaikilla. Meillä sille järjestyksellä ei nyt niin suurta väliä vaan ollu, mutta kaikki on kuitenkin haaveissa ja ne haaveet aiotaan toteuttaa.
Ja jos avoliittoon on toisissaan sitoutunut, niin siitä lähteminen on aivan yhtä vaikeaa kuin avioliitostakin. Esim. jos on yhteistä lainaa tai omaisuutta. Ainoa vaan, että avoliitossa ei oo sitä harkinta aikaa kuten avioliitossa.
Mutta kukin tavallaan. Jokainen tekee ja toimii parhaakseen katsomallaan tavalla. :)
Jokainen todellakin tekee niin kuin parhaaksi näkee/kokee ja hyvä näin :)
Siitä en voi olla samaa mieltä että avoliitosta lähteminen on yhtä vaikeaa kuin avioliitosta. Avoliitossa ei periaatteessa olla sitoutuneita (muuta kuin suullisesti puolison kanssa). Kyllä laillisen sitoumuksen ja sopimuksen purkaminen on aina vaikeampaa. Sekä avioeron 'välttäminen' saattaa myös vaikuttaa sen että monet haluavat vielä yrittää!
Mutta olen joka tapauksessa sitä mieltä että kaikki todellakin valitsevat ne omat tiensä elämässä ja kaikilla ne eivät todellakaan ole samat. Hyvä näin! Olisimmekin muuten aika tylsää sakkia jos kaikki toimisivat samalla tavalla!
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! :)
Naimisissa ollaan. Lapsen takia en menisi naimisiin, jos en menisi muutenkaan (koskaan). Mutta koska halusimme mennä kuitenkin molemmat jossain vaiheessa naimisiin, mielestäni parempi järjestys oli näin päin.
Meillä kans tää perinteinen malli: ensin naimisiin ja sit vasta yritys päälle. Tuntui vaan jotenkin paremmalta että kaikilla olisi sitten sama sukunimi ja muutenkin. Nyt yritetty lasta kohta jo vuosi ja ikääkin alkaa jo olla. Alkaa jo pelottaa, että kuinka käy.
Naimisiin menin viime kesänä ja nyt ollaan ensimmäistä kiertoa ilman ehkäisyä, jänskättää ja odotuttaa :)
Olen myös perinteitä kunnioittava, etten halunnut ns. irtolasta. Niin moni nykypäivänä vaan löyhästi rakentaa perhettä avoliittoon. Itse henk.koht. olisin kokenut nöyryyttäväksi isyydentunnustus toimenpiteet yms. Ja muutenkin, yhtä perhettä ollaan ja rakennetaan, rakkauden liitossa elellään :)
Tsemppiä muille jännääjille!
Meillä oli takana jo 8 vuotta avioliitossa ennen kuin alettiin yrittää vauvaa. Naimisiinmenon syynä oli toiseen sitoutuminen ja suhteen virallistaminen, eikä siinä vaiheessa edes ollut lapsia suunnitelmissa. Nyt kyllä vauvaa tekee mieli kovasti ja pikkuinen syntyisi pitkään ja hyvinvoivaan parisuhteeseen.
Mulla monet kaverit ovat saaneet lapsensa avoliitossa eivätkä edelleenkään ole naimisissa, ja se on mun mielestä myös ihan ok, kun kerran vanhemmat kokevat sen hyväksi.
Me emme ole vielä aviossa, mutta kesällä on häät.
Lapsen toivomisen olemme aloittaneet jo 2 vuotta sitten ja ajatuksena se, että naimisiin, jos tulen raskaaksi.
Siis naimisiin on ollut tarkotus mennä jokatapauksessa, mutta oikea aika (taloudellinen tilanne) on vasta tulossa. Nyt kun raskaus ei ole alkanut toivomisesta huolimatta, niin olemme saaneet "lisäaikaa" naimisiinmenolle.
Ja juurikin on varmistunut, etten ole vieläkään raskaana. Vaikka seuraavasta kierrosta tulisin raskaaksi, niin lapsi syntyisi avioliittoon.
Häät ovat tässä vaiheessa oikein hyvä virike miettiä jotain muutakin kuin lapsettomuutta.
Ja vanhanaikanen olen minäkin... ehkä vain annoin periksi peloille, kun aloimme yrityksen ennen naimisiinmenoa. Ja hyvä niin, kuinka vaikeaa se olisi ollut jos vasta kesällä olisimme aloittaneet... Nyt ollaan kohta kuitenkin jo hoidoissa. :)