Kirpeä talviyö paljastaa taivaan salat, monelta unholaan jääneet tavat. Tähdet, kuin varkaat ne sieluni valoonsa riistävät, kylmään valoonsa minut kietovat. Ikiaikaisia, ovat nämä mun hiljaiset ystävät. Jo ritarit haarniskoissaan rukoilivat herraa ja tähtiin katseensa loivat.
Nyt mä, nykyajan hunsvotti, tietokoneiden kasvatti, katseeni ylös suuntaan ja ekaa kertaa elämässä pieneksi itseni huomaan.
Voi kuinka pieni olenkaan!
Ja tähdet vaan loistaa, läpi aikojen; ilojen ja surujen. Ikuisuuden valoaan läpi tähtipölyn lähettää, väsymättä taivasta olemassaolollaan värittää.
Ikuisuus on pitkä aika, tähdet meidän aikamme taika.
Nyt mä, nykyajan hunsvotti, tietokoneiden kasvatti, katseeni ylös suuntaan ja ekaa kertaa elämässä pieneksi itseni huomaan.
Voi kuinka pieni olenkaan!
Ja tähdet vaan loistaa, läpi aikojen; ilojen ja surujen. Ikuisuuden valoaan läpi tähtipölyn lähettää, väsymättä taivasta olemassaolollaan värittää.
Ikuisuus on pitkä aika, tähdet meidän aikamme taika.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aaahh (ihastuksen syvä huokaus) :)
Kiva että joku tykkää.. :)