Meillä oli tässä yhtenä iltana keskustelua murkkuikäisen pojan kanssa nuorison bilettämisestä ja juomisesta. Osa hänen ystävistään oli viettämässä perjantai-iltaa juominkien merkeissä erään lapsen kotona. Kyselin sitten pojalta, että millaisia nämä lapset ovat eli suomeksi millaisten vanhempien lapsia..vastaus: "ainakin yhden tytön vanhemmat on eronneet" Minä sitten ihmettelin, että: "entä sitten, onhan sinunkin vanhempasi eronneet" Millaisia ne muiden lapsien vanhemmat sitten on?
No, osan vanhemmat on naimisissa (ydinperhe) ja osalla vain on äiti. Siinä sitten juteltiin ja selvisi, että lapset oli kaikenlaisista perheistä, mutta yksi yhteinen piirre kyllä löytyi..näistä lapsista ei ns. välitetty, eli vanhemmat ei kyselleet lastensa perään.
Jäin sitten miettimään tätä lapseni vastausta eronneen perheen lapsesta, miksi lapseni joka myös erolapsi ja elää uusperheessä nostaa esille ensimäisenä juuri eronneen lapsen..Onko se yleistä että aina jos ns. käyttäytyy huonosti on syynä, että vanhemmat on eronneet?? Kysyinkin, että koska olet erolapsi, niin voit käyttäytyä miten haluat. Poika vastasi, ettei koe olevansa mikään erolapsi, hänellähän on kaksi ihanaa kotia ja molemmissa välittävät vanhemmat (4kpl)
No, osan vanhemmat on naimisissa (ydinperhe) ja osalla vain on äiti. Siinä sitten juteltiin ja selvisi, että lapset oli kaikenlaisista perheistä, mutta yksi yhteinen piirre kyllä löytyi..näistä lapsista ei ns. välitetty, eli vanhemmat ei kyselleet lastensa perään.
Jäin sitten miettimään tätä lapseni vastausta eronneen perheen lapsesta, miksi lapseni joka myös erolapsi ja elää uusperheessä nostaa esille ensimäisenä juuri eronneen lapsen..Onko se yleistä että aina jos ns. käyttäytyy huonosti on syynä, että vanhemmat on eronneet?? Kysyinkin, että koska olet erolapsi, niin voit käyttäytyä miten haluat. Poika vastasi, ettei koe olevansa mikään erolapsi, hänellähän on kaksi ihanaa kotia ja molemmissa välittävät vanhemmat (4kpl)
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuttua on tuo ajattelu tapa tuli seväksi jo silloin kun minä ja sisarukseni oltiin nuoria.
Mehän oltiin aina ne jotka ryyppäs ja rälläs oikein olan takaa. myönnetään tulihan sitä tehtyä kaiken laista, mutta ei sen ihmeemmin kun muutkaan ns. hyvistä perheistä tulleet.
Kai sitä jotenkin ajatellaan, että lapsille tulee jotain psyykkisiä ongelmia kun vanhemmat eroaa. Tjaa haluaisin tietää mitähän ongelmia lapselle tulee jos vanhemmat ovat yhdessä väkisin...!
Noh pitäkää huolta nuorestanne ja antakaa muiden puhua mitä tahtoo.
Siivotkoon jokainen omat rappunsa ensiksi:)
eron aiheuttamaa pahaa mieltä sillä, että ei pystytä tuottamaan pahaa mieltä TARVITTAESSA, eli kieltämään asioita kuten normaalistikin lapsilta kielletään ikänsä mukaan. Että jos korvataan eroa tunkemalla rahaa ja tavaraa niin että hemmotellaan pilalle, jotta ei olisi paha mieli erosta. Luulisin että tuohon enemmänkin perustuu tämä eroperheiden lasten rajaton käytös - ei ole laitettu niitä rajoja, eikä opetettu elämän sääntöjä, jotta ei mieli pahoittuisi.
Joten ei sinun lapsellasi varmastikaan hätää ole, koska kokee noin hyvin, että on kaksi välittävää kotia. Välittäminenhän on sitä, että löytyy kotiintuloajatkin, tiedetään keiden kanssa liikutaan ja mitä suurin piirtein puuhataan. Nuoret ovat nuoria - totta kai, mutta jos aikuiset asettavat turvalliset rajat (sopivat ja luottamustakin osoittavat, joita vastaan nuoren sitten tietenkin välillä kuuluu myös kapinoida- se on vain normaalia ja kuuluu itsenäistymisprosessiin) ja osoittavat välittämisensä, eivätkä vain myönny aina kaikkeen ja ole välinpitämättömiä nuoren elämästä ja kavereista ja tekemisistä, kyllä sillä pidemmälle pääsee kuin tuolla jälkimmäisellä vaihtoehdolla.
KAveripiirien vaikutus on nuorelle myös todella suuri, joten ihan hyvä jos voi jotenkin vaikuttaa ainakin siihen, ettei kovin epäsosiaaliseen seurueeseen eksy.
kiitos tästä.
Meilläpä ovat omat nuoremme usein ja moneen kertaan ihmetelleet koulun ongelmanuoria, jotka pistävät kaiken ranttaliksi niin koulussa kuin kotonaan ja joka paikassa muualla siinä välissä. Eniten on ihmetystä juuri aiheuttanut se, että nämä kaikki ovat "ehjistä" kodeista (vaan mistäpä sen kotien eheyden ulkopuolinen tietää) ydinperheiden lapsia. Yhdistävänä tekijänä vielä melko varakkaat vanhemmat... Olemme ihmetellessämme tulleet siihen johtopäätökseen, että on ne raja- aidat jääneet pystyttämättä kotona tai ainakin kovin isoja rakoja raja- aidassa... Oma kokemukseni on, että nuori nauttii juuri siitä, että vanhemmat asettavat ne rajat ja vastaavat rajojen siirtymisestä tai siirtymättömyydestä turvallisesti. Ei tarvitse olla mikään hirmu ja diktaattori vaikka rajoja asettaakin, vaan tarvitsee olla vastuun ottava ja turvallinen vanhempi, joka on riittävän kaukana mutta silti koko ajan tarpeeksi lähellä nuorta.
Eikös olekin ihanaa ;)