löytyykö täältä sielun sisarta tai veljeä joka on paininut lapsettomuuden kanssa useita vuosia ja kaikki mitä elämässä tapahtuu,tuntuu työntävän tätä haavetta kauemmas ja kauemmas. olisi kiva jakaa ajatuksia toisen kanssa.ystävät eivät osaa sanoa suruuni mitään, kun ovat "normaaleja" ja kokevat ongelmaksi enemminkin lisääntymisen.. tuntuu että olen niin yksin..mies minulla on, jonka kanssa hoitoihin ollaan menty kyllä,mutta hän ei näe mitään mielenkiintoa kekskustella aiheesta kanssani..joten..odottelen yht.ottoanne..
kovin yksin...
anselmi-72
131149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ÄLÄ MASENNU OLEN MELKEIN VIIS KYMPPINEN MIES
POIKANI TÄYTTÄÄ 10 V.
KAUAN ODOTELTIIN ALKUUN LÄHTÖÄ AINAKIN KUUS VUOTTA ETTEI KÄYTETTY MITÄÄN EHKÄISYÄ.
MUT SIT YKS KAUNIS JA IHANA PÄIVÄ TESTI OLI MEILLE EDUKSI.
TARVITSEE OLLA JOKU JOTAIN HELLI NIIN USKON AINAKIN ET HORMOONIT ALKAA HYRRÄÄMÄÄN.
RUOKIMME MÖKILLÄ NELJÄÄ KISSAA SIIS POIKASIA,
KÄVIMME VIIKOLLAKIN VIEMÄSSÄ NIILLE SILAKOITA.
VÄHITELLEN NE HÄVIS YKSITELLEN MUTSEN MUISTAN IKÄNI KUN VIIMINEN KISSA HÄVIS. OLI ELOKUINEN YÖ KELLO KAKSI SATOI VETTÄ UKKOSTI JA SALAMOI ISTUIN MÖKIN RAPPUSILLA SALAMA KUN LÖI NÄIN KISSAN SILMÄ JOTKA KATSOIVAT MUA SUORAAN SILMIIN. ENKÄ SEN JÄLKEEN NÄHNYT YHTÄÄN NIIST PENNUISTA MUTTA KAIPAUS OLI KOVA.
USKON ETTÄ TÄMÄ OLI JOTENKIN JOLLAKI TAVALLA AVUKSI ET MINUSTA TULI ISÄ.
YKSI ENTINEN TYÖKAVERIKIN SANOS SAMAA ET HEIL OLI VASTAAVAA TAPAUS.
EN KEHOTA OTTAMAAN MITÄÄN ELÄINTÄ LEIKKIMIELLELLÄ
HYVÄÄ JA ONNEKASTA JATKOA.
PS. EN OLE MIKÄÄN KIRJOITTAJA.
MOIKKA
kiitos paljon kannan otostasi. melkein tippa tuli silmään kun luin juttusi.. onni voi kuitenkin potkaista kun vähiten sitä odotat.. :) t. anne
koska luulen että lähes kaikki, jotka ovat tälle sivulle eksyneet, ovat lapsettomuuden kanssa painiskelevia. Itse lopetin ehkäisyn 3,5 vuotta sitten ja nyt ollaan siinä pisteessä että hoidot alkoi viime viikolla nenäsumuutteella. Mitään syytä ei lapsettomuuteen ole löytynyt. Vähään aikaan ei ole osannut edes kuvitella raskautta. Aluksi sitä odotti että alkaako kuukautiset vai ei. Parin vuoden jälkeen ei oikein edes enää ajatellut että tulisi raskaaksi "normaalisti". Nyt kun on hoidot aloitettu on taas odotus päällä.
Itselläni on yksi ystävä joka sai odotella ensim. lasta pari vuotta. Aloitti tutkimukset, mutta muutti työpaikkaa ja ajatteli jatkaa myöhemmin. Meni vajaa vuosi ja raskaus alkoikin itsestään ja syksyllä tuli toinen lapsi. Hän tietää mitä on kun raskaus ei ala vaikka kuinka olisi halunnut. Joten hän myös ymmärtää mitä tämä odottaminen on.
Vaikka voinkin puhua mieheni kanssa näistä asioista ihan vapaasti, niin minähän se olen joka kerran kuukaudessa tyhjiin vuodan. Ja sen voi ymmärtää vain toinen nainen. Miltä tuntuu kun kuukautiset on pari päivää myöhässä ja alkaa jo jännittää... ja sitten pieni punainen tahra.
Ja mitä kauemmin raskautta on odottanut, niin sitä enemmän mietityttää että mitenkähän odotusaika menne. Miten sitä osaa hoitaa vauvaa. Varsinkin kun kokemus lapsista on lähes olematon. Mutta päivä kerrallaan, eihän sitä muutenkaan eletä.
Lapsia saadaan, ei tehdä. Sen tässä on huomannut;)
kiitos vastauksestasi.. olen paininut tämän aiheen kanssa nyt 9 vuotta..jolloin lopetin e-pillerit.. kävin tutkimuksissa ja terviksellä todettiin ettei mitään ongelmaa ole lapsen saannille. yhtenä kauniina aamuna 8v sitten herättyäni en pystynyt edes kuvittelemaan juovani kahvia joka oli minulle pakkomielle aina ollut,ja vaistosin jotain outoa muutenkin.sitten tein testin,itkin koko pv miten onnellinen olin ja vuoden odotus oli palkittu.varasin neuvolan,suunniteltiin jo vauvan tavaroille paikkaa kunnes alkoi kamalat kivut. ystäväni sanoi että ovat normaaleja kun kohtu laajenee.. odotin taas muutaman pv kun yhtäkkiä kauppareissun jälkeen putosin polvilleni. terveyskesk.mieslääkäri otti heti tutkittavaksi ja lähetti lappeenrantaan tutkittavaksi. kohdun ulkoinen raskaus, hengenvaaralliseen tilaan asti päässyt.toinen munajohdin totaalisti poikki ja toinenkin oli tuhoutunut täysin. silloin muutuin ja masennuin täysin. kaikki mitä minulla oli, meni myös.lähdettiin sitten ajan kanssa mieheni innoittamana hoitoihin,ensin julkisilla useita ivf hoitoja ,sitte yksityiselle..tänä aikana hänestä alkoi ilmentyä outoja piirteitä..jäi mielummin kavereiden kanssa kaljoille, alkoi komentelemaan ihan urakalla,haukkui minua maho lehmäksi, ja loppu vaiheessa laittoi piharakenn.nukkumaan. silloin kuvittelin kestäväni kaiken, ja hoidot tuottivat tulosta..hetkeksi. testi oli positiivinen.. olin kuitenkin niin onnellinen tästä ettei minua enää mikään voisi nujertaa..ja menin sitten yksityiselle eka ultraan,kevät aurinko paistoi ja olin niin happy.. kunnes ultrassa paljastui että alkio oli ollut siellä,mutta lähtenyt pois.. romahdin taas täysin. nyt monta vuotta mennyt, ja pahalta tuntuu sanoa että oli onni onnettomuudessa,mutta näin se oli.. mieheni oli jo saattanut alulle lapsen toisen naisen kanssa..
silloin pakkasin kamat ja lähdin ..sitten meni vuosia ettei ole minkäänlaista halua ollut sellaiseen parisuhteeseen jossa voisi vauvaa harkita edes,kunnes nyt..minulla on maailman paras mies. minulla itselläni on jo ikää 35v,ja olen aivan paniikissa miten enää hommat pelaa.mentiin sitten yksityiselle, ja kappas,kohtu ja munajohdinten jämät olivat keränneet nestettä..eikun leikkaukseen.nyt tulee kevät ja toivon sydämmeni pohjasta että tämä viimeinen kerta onnistuisi.onnea teille sinne myös =)
Tapitii: musta nimenomaan tuntuu että ainakin me tehdään niitä lapsia kun saamalla niitä ei saa..=)
Taas yksi yritys edessä perjantaina, josko se toisi jo tulosta tähän tekemiseen.
Ikää on vasta 22.v mutta lapsettomuudesta olemme mieheni kanssa kärsineet 5 vuotta.
Hain hoitoihin kun olin 19.v.
Jätin ehkäisyn pois 18-vuotiaana.Mitään virallista syytä ei ole löytynyt."selittämätön lapsettomuus"ikävältä tämä tuntuu.
Piikittelyt aloitettiin tässä kuussa ja nyt sekään ei tuottanut tulosta(kp 1).
Tunnen erään pariskunnan joka yritti lasta 15.vuotta ja sitten he saivat kauan kaivatun esikoisen,ihmeitä voi sattua,joten ei lannistuta vaikka joskus siltä tuntuukin...Voimia kaikille:)
olen keskustellut useiden ihmisten kanssa, mm.sisareni,joka söi vuosia e-pillereitä,ja sen jälkeen eivät saaneet lasta kunnes menivät hormoonitutkimuksiin, ja todettiin ettei oma horm.toiminta palautunutkaan vaikka pillerit lopettivat pari v aiemmin.. niin hänellä.. eräs ystäväni söi pillereitä 20 v, jonka jälkeen yrittivät lasta 3v,menivät tutkimuksiin niin naisen munajohtimet olivat liian ahtaat.no sitten yrittivät ruiskuttaa siemennesteen sinne,aina kerran kuukaudessa, ei onnistunut.pariskunta päätti lopettaa yrittämisen ja n.4kk eteenpäin nainen oli kuin olikin raskaana. nämä ovat tosia, mutta minun kohdallani ei koskaan tule tällaista tapahtumaan, kun minulta on molemmatmunajohtimet laitettu poikki.toisessa oli ulkoinen raskaus,toisessa muuten vain tukos joka piti sitten poistaa.nyt mentiin hoitoihin mieheni kanssa,niin johtimet ja kohtu täys nestettä???outoa.. en ole koskaan sairastanut mitään sukupuolitauteja, en ymmärrä mistä kaikki johtuu. no,nyt huomenna onkin aika mennä kuulemaan siemennesteen laadusta tulos..jännittää ihan älyttömästi. sinä olet vielä nuori,ja kaikki mahdollisuudet edessäsi vielä.lääketiede kehittyy kokoajan.minä taasen joudun jo kohta luovuttamaan, olen jo 35v.. onnea teille todellakin..tsemppiä vaan..kevät aurinko alkaa pian lämmittämään mieltä ja saa meidätkin heräämään taas uudestaan.. :)
>>minulta on molemmatmunajohtimet laitettu poikki.toisessa oli ulkoinen raskaus,toisessa muuten vain tukos joka piti sitten poistaa.nyt mentiin hoitoihin mieheni kanssa,niin johtimet ja kohtu täys nestettä???outoa.
mulla oli otettu munajohtimista pätkät pois molemmista..ja ne jämät olivat keränneet nestettä ,turvonneet ymym..nyt ne sitten otettiin loputkin poies..näin..
Olen paininut tämän lapsettomuus asian kanssa jo vuosia. Exäni kanssa jo yritettiin ja selvisi ettei siittiöitä ole hänellä lainkaan. Nyt useita vuosia koettelevan eron ja uuden kumppanin löytymisen jälkeen, minulla on nyt hyvä uusi suhde. Aloitin puhtaalta pöydältä ja haaveillen taas perheestä. Mutta, siittiöitäpä ei taaskaan ollut yhtään ja nyt ollaan menossa tutkimuksiin. Ensikäyntiä sairaalaan odotellaan mikä on maaliskuun alussa.
Tuntuu niin kohtuuttomalta! Kaikki vitun alkoholistit, narkkarit ja koulukiusaajat ym. kyllä lisääntyvät. Mutta meille ei suoda edes sitä yhtä lasta. Olen pystynyt kyllä mieheni kanssa puhumaan ja meillä on ihana suhde.
Mutta eihän nyt liian hyvää minulle suoda. Täytyyhän nyt tämäkin suhde laittaa koville!!!
Tiedän kyllä tarkalleen mitä tunnet, myötähali sinulle :)
on siinä tapahtumia sullakin sitten..noi on just niitä vääryyksiä mitkä ei mene mun koneeseen.toivon oikeasti että saatte jotain apua ja onni potkisi jatkossa paremmin.en oikein osaa kellekään aiheesta täälläpäin puhua,kun mulla on paljon työkavereita joilla on itsellään 3-5 lasta,ja niiden ehdotukset on kaikista pahimpia..mm. hanki joku harrastus,esim puutarha hoito, että saat siintä sellasta iloa kun satoa poimit.. tai "mene lastenhoito alalle niin kyllä huokaat helpotuksesta kun kotona ei tarvi jatkuvasti kuunnella kiljuntaa..yms " mutta eivätpä nämä asian omaiset itse aikanaan valinneet puutarhaa tai lastenhoito alaa kun vauvoja alkoivat suunnittelemaan. mulle naureskellaan että Vieläkö haaveilet siitä vauvasta!!??huhhhuhh!! ihankun olisin vaan vitsaus tässä yhteiskunnassa.
tekisi mieli muuttaa täältä kyläpahaseta pois mutta en suo heille sitä iloa.jatkaisin mielelläni aiheesta uudestaankin..
puutarhuri! Mutta en kyllä valinnut alaa siksi että saisin hoivailla kukkia. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka hankkii kotieläimen kun lasta ei ala kuulua. Itselläni on kissa, mutta se ei todellakaan ole mikään lapsen korvike! Se on villi peto:), joka käyskentelee pihalla etsien hiiriä...ja nukkuu päälläni illalla katsellen telkkaria kanssani.
Siis onko maailmassa oikeesti noin törkeitä ihmisiä, kuin sun työkaverit!? Vitsaus tässä maailmassa on sellaiset ihmiset, jotka ei tunne sympatiaa laisinkaan. Sääli on eri asia, kun se, että ymmärtää toisen ihmisen tunteita.
Mä asun pienellä paikkakunnalla ja olenkin ostanut hedelmöityslääkkeet muualta kuin täältä. En mä varsinaisesti usko, että apteekin työntekijät juoruilis pitkin kyliä, mutta kyllähän nekin ihmisiä vaan on. Kolme vuotta sitten kun muutin tänne, eräs naapuri kysyi että onko totta että oon raskaana, kun kylällä huhutaan sellaista. Ja mä kun luulin, ettei kukaan täällä edes tunne mua! Joku oli vissiin nähnyt mut terveyskeskuksessa neuvolassa, jossa olin ihan muilla asioilla.
Jos saisin uudestaan valita, niin harkitsisin uudestaan tänne muuttamista. Mutta elämä ja mies kuljettaa. Ja koska mies on sen verran hyvä, niin enköhän sopeudu tännekin. Ja jos se lapsi joskus tulee, niin täällä on lääniä missä temmeltää.
lohduttavista sanoista. Olin pari kuukautta pois töistäkin, kun iski niin paha masennus. Välillä sitä ei edes tajua miten paljon on saanut paskaa niskaan, ennen kuin kuulee sen joltain muulta.
Saimme nyt ajan ensikäyntiä varten sairaalaan.
Mullahan on itsellä endometrioosi ja menkat jää välillä jostain syystä useammaksikin kuukaudeksi pois? Kyllä tässä tutkittavaa riittää.