Kertoisitteko mulle, kuinka teidän syöpänne löytyi ja mitkä oli oireenne, että syöpää osattiin epäillä? Oliko kenties niin että itse tiesitte että kaikki ei ole hyvin ja diagnoosiin ei päästy heti vai miten??
Itse olen varma että joku nyt pahasti vinossa, mutta valitettavasti en saa kunnon tutkimuksia.. vaikka yritin vaatia.. suvussani äidillä ollut syöpä ja isä kuollut syöpään. Itsellä munasarjassa joku kasvain josta kontrolli edessä ja on myös ollut kohdunkaulan syövän vaikein esiaste ym ym ym.. jotenkin vaan tuntuu että kaikki ei ole nyt hyvin.. Olen kamalan väsynyt kokoajan ja vutohäiriöitä ym ja yhdynnän jälkeen verenvuotoa, mutta lääkäri oli sitä mieltä että voi odottaa kontrolliin saakka...
Itse olen varma että joku nyt pahasti vinossa, mutta valitettavasti en saa kunnon tutkimuksia.. vaikka yritin vaatia.. suvussani äidillä ollut syöpä ja isä kuollut syöpään. Itsellä munasarjassa joku kasvain josta kontrolli edessä ja on myös ollut kohdunkaulan syövän vaikein esiaste ym ym ym.. jotenkin vaan tuntuu että kaikki ei ole nyt hyvin.. Olen kamalan väsynyt kokoajan ja vutohäiriöitä ym ja yhdynnän jälkeen verenvuotoa, mutta lääkäri oli sitä mieltä että voi odottaa kontrolliin saakka...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuolla Cancer:in sivuilla on munasarja ja kohtusyöpä
potilaita enemmän.täällä rintasyöpä vaikka toki muitakin syöpäpotilaita,ajattelin että sieltä oireihin saat neuvoja helpoimmin.
Hienoa tietenkin,jos joku täälläkin vastaa.
Minulla löytyi muhkura rinnasta,ja tutkimukset käynnistyivät nopeasti.
Yritä jouduttaa omia tutkimuksia,jos vaan mahdollista.
kyllä se löytyi minullakin patista jonka huomasin rinnassani.
Vaimoni valitteli muutama vuosi sitten pääkipuja ja kasvojen puutumista. Hän kävi työterveyslääkärillä ja tk:ssa mutta niistä ei herunut muuta kuin hierontalappu niskaan. Noin vuoden vitkuttelun ja uuden hierontalapun jälkeen päätimme, että nyt mennään yksityiselle magneettikuviin. Vika löytyi heti: aivokasvain joka kuitenkin onneksi oli hyvänlaatuinen. Yksityislääkäri kirjoitti lähetteen päivystyksenä ja antoi kuvat mukaan ja käski mennä suoraan sairaalaan. Sen jälkeen alkoi sitten vasta tapahtua sairaalan puolellakin.
Joten jos haluat nopeaan varmuuden ongelmistasi niin suosittelen yksityislääkärillä ja yksityistutkimuksissa käyntiä. Onhan niillä hintaa mutta monesta saa kuitenkin jotakin takaisinkin.
Sain kaksi vuotta papakokeessa aina floora II ja kuureja milloin mitäkin. Sitten alkoi lihominen, närästys ja väsyminen. Juoksuttivat ravintoterapeutilla kun kuulemma syön ja liikun väärin... kissan paskat.
puolen vuoden sisällä alkoi jaksot jolloin kuumeilen hieman ja oli flunssan tapaisia oireita jatkuvasti, mutta menivat aina itsestään ohi. Sitte kerran kun pyysin labrat itse huomattiin, että perkele mulla on keuhkokuume. Olin yö päivystyksessä, mutta mitään ei muka löytynyt eihän mua tutkittukaa sillä reisulla.
Seuraavana päivänä raivosin päivystyksessä 3 tuntia ja pääsin yliopistolliseen, jossa minut otettiin jo vakavasti 9 tunnin tutkimusten ultran, CT:n, keuhkokuvien ja kaikenmaailman valtimovirtausten mittailujen ja kuvailujen jälkeen minulle ilmoitettiin, että baby on löytynyt.
Se kellui mahassa liemessä ja oli n. 4 kg ja siinä vaiheessa minäkin olin jo nesteessä syvällä. Lasketeltiin tulehdusarvoa ja sitten suoraan leikkauspöydälle. "Amalia" lähti ja minä jäin.
6 viikkoo leikkauksesta alko hoidot sytot 5 päivää putkeen ja kuus rykäsyä pari muuta eli yhteensä 38 kertaa olin letkussa kiinni. Käden suoneni eivät kestäneet joten minulle tehtiin barport l. ihon alle laitettiin ufo josta oli suoraan keuhkosuoneen tie auki ja siitä lasketeltiin sitten lääkkeet menemään.
Karvat lähti, ja jotain tuli takaisinkin hoitojen päätyttyä, mutta ei kaikki. Sain punatukan ja luonnonkiharat, mustan ja tikkusuoran tilalle. Tervetullutta vaihtelua.
Viikko sitten piti olla viimenen kontrolli ikänä vaan toisin kävi oikeeltapuolelta löyty jotain erikoista ja viikolla sitä kuvattiin ja nyt vartoillaan sitten taas tuloksia pelon ja kiukun sisäisin tuntein, mutta life goes on vaikka minä en menisikään eteenpäin.
Tämä on mun tarina, mutta monta muuta tarinaa on vielä edessä ja olen sentään vasta vähän yli 30 vuotta. Jaksamista ja toivotaan ettei syöpä osuisi kohdallesi.