Elikkä ajattelin laittaa tänne vähän mun tarinaani et ehkä siittä joku saa vähän apua.
Elikkä olen kuusilapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Meidän perheen lapset on kertynyt mutsin 3 eri parisuhteen aikana ja 4 suhteen lapsi kuoli pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Pistän tähän ikävuosien mukaan mitä mulle on tapahtunu...
0 - 1 v.= isä alottaa juomaan mun takia
3 v. = porukat eroaa isän juomisen takia ja mutt ja pikkuveli viedään isovanhempien luo asumaan
4 -6 v. = mutsi käy katsomassa välillä mitä meille kuuluu. Huutaa, haukkuu ja hakkaa silloin.
7 v. = muutan äitin luokse ja meen kouluun. hakkaaminen ja haukkuminen jatkuu
8 v. = tapaan isäni ensimmäistä kertaa porukoiden eron jälkeen ja katselen kesällä viikon kun se ryyppää ja haukkuu mua ja mun pikkuveljee
9 v. = isoveli kuolee, mutsi syyttää mua aiheesta ja selittää koko ajan et toivoo et mä olisin kuollut isoveljen sijaan. vedän ekat kännit ja alan polttaa
10 v. = isä käyttää seksuaalisesti hyväksi ja uhkaa sen jälkeen tappaa. juon säännöllisesti ja olen yrittäny tappaa itteni kerran. mutsi ei tiedä näistä mitään. mutsi hakkaa säännöllisesti vieläkin.
14 v. = mutsi yrittäa löydä mua paistinpannulla, yritän tappaa itteni toisen kerran. juon ihan vitusti ja tupakkaa kuluu todella paljon. paistinpannu kerran jälkeen mutsi ei enään yritä lyödä mutta huutaminen, haukkuminen jatkuu paljon pahempana. mutsi ei tiedä että yritin tappaa itteni. isällä käynnit jatkuu mutta en päästä sitä metriä lähemmäksi.
15 v. = yritän taas tappaa itteni, juominen pahanee ja kotona henkinen väkivalta yltyy. isällä käynnit vähenee.
16 v = isä kuolee ja isoäiti auttaa muuttamaan pois kotoa. asun pois kotoa pois 3 kk kunnes äiti tulee pakolla raahaamaan mutt takas. yritän tappaa taas itseni. viiltelen itseäni usein.
18 v. = muutan pois kotoa ja koko suku kääntää selkänsä mulle. 2 tosi hyvää ystävää kuolee ja juon taas pahaan olooni todella paljon.
19. v = elämä alkaa sujua normaalisti ja juominen loppumassa kokonaan
22. v = minä tällä hetkellä. elämä hymyilee muutamia painajaisia lukuunottamatta. pääsin pari kymppisenä psykologille ja se on tässä auttanut kokoamaan elämän normaaliksi ja opettanut normaaleihin elämän rutiineihin. mutsin kanssa ollaan jtenkin väleissä mutta anteeksi en tuu koskaan antamaan. isän haudalla en ole sen hautajaisten jälkeen käynyt enkä tule käymään.
Joten pointtini oli et vaikka kuinka elämä potkii päähän niin kyllä se jossain kohtaa paranee ja rupee tulemaan normaaliksi ja nautittavaksi. itse nautin elämästäni tällä hetkellä mutta paranemis prosessi vie aikaa. vanhempien tekemiä haavoja ei paranneta nopeasti.
jos joku haluaa puhua tai kysyä jtn niin tähän sähköpostiin voi kysymyksiä heittää [email protected] ihan mielelläni kuuntelen ja haluan auttaa. sillä se ei elämä todellakaan ole helppoa ja vaikka kuinka kääntyisit "aikuisten" puoleen niin siittä ei välttämättä ole mitään apua...
Elikkä olen kuusilapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Meidän perheen lapset on kertynyt mutsin 3 eri parisuhteen aikana ja 4 suhteen lapsi kuoli pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Pistän tähän ikävuosien mukaan mitä mulle on tapahtunu...
0 - 1 v.= isä alottaa juomaan mun takia
3 v. = porukat eroaa isän juomisen takia ja mutt ja pikkuveli viedään isovanhempien luo asumaan
4 -6 v. = mutsi käy katsomassa välillä mitä meille kuuluu. Huutaa, haukkuu ja hakkaa silloin.
7 v. = muutan äitin luokse ja meen kouluun. hakkaaminen ja haukkuminen jatkuu
8 v. = tapaan isäni ensimmäistä kertaa porukoiden eron jälkeen ja katselen kesällä viikon kun se ryyppää ja haukkuu mua ja mun pikkuveljee
9 v. = isoveli kuolee, mutsi syyttää mua aiheesta ja selittää koko ajan et toivoo et mä olisin kuollut isoveljen sijaan. vedän ekat kännit ja alan polttaa
10 v. = isä käyttää seksuaalisesti hyväksi ja uhkaa sen jälkeen tappaa. juon säännöllisesti ja olen yrittäny tappaa itteni kerran. mutsi ei tiedä näistä mitään. mutsi hakkaa säännöllisesti vieläkin.
14 v. = mutsi yrittäa löydä mua paistinpannulla, yritän tappaa itteni toisen kerran. juon ihan vitusti ja tupakkaa kuluu todella paljon. paistinpannu kerran jälkeen mutsi ei enään yritä lyödä mutta huutaminen, haukkuminen jatkuu paljon pahempana. mutsi ei tiedä että yritin tappaa itteni. isällä käynnit jatkuu mutta en päästä sitä metriä lähemmäksi.
15 v. = yritän taas tappaa itteni, juominen pahanee ja kotona henkinen väkivalta yltyy. isällä käynnit vähenee.
16 v = isä kuolee ja isoäiti auttaa muuttamaan pois kotoa. asun pois kotoa pois 3 kk kunnes äiti tulee pakolla raahaamaan mutt takas. yritän tappaa taas itseni. viiltelen itseäni usein.
18 v. = muutan pois kotoa ja koko suku kääntää selkänsä mulle. 2 tosi hyvää ystävää kuolee ja juon taas pahaan olooni todella paljon.
19. v = elämä alkaa sujua normaalisti ja juominen loppumassa kokonaan
22. v = minä tällä hetkellä. elämä hymyilee muutamia painajaisia lukuunottamatta. pääsin pari kymppisenä psykologille ja se on tässä auttanut kokoamaan elämän normaaliksi ja opettanut normaaleihin elämän rutiineihin. mutsin kanssa ollaan jtenkin väleissä mutta anteeksi en tuu koskaan antamaan. isän haudalla en ole sen hautajaisten jälkeen käynyt enkä tule käymään.
Joten pointtini oli et vaikka kuinka elämä potkii päähän niin kyllä se jossain kohtaa paranee ja rupee tulemaan normaaliksi ja nautittavaksi. itse nautin elämästäni tällä hetkellä mutta paranemis prosessi vie aikaa. vanhempien tekemiä haavoja ei paranneta nopeasti.
jos joku haluaa puhua tai kysyä jtn niin tähän sähköpostiin voi kysymyksiä heittää [email protected] ihan mielelläni kuuntelen ja haluan auttaa. sillä se ei elämä todellakaan ole helppoa ja vaikka kuinka kääntyisit "aikuisten" puoleen niin siittä ei välttämättä ole mitään apua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onneksi olkoon Sulle kun olet päässyt hyvän elämän alkuun niin vaikeista lähtökohdista. Se todistaa, että olet vahva persoona ja uskon että tulet onnistumaan paremman tulevaisuuden luomisessa itsellesi ja joskus omille lapsillesi. Vielä kun jaksaisit antaa äidillesi anteeksi. Se olisi tärkeää ihan itsesikin kannalta. Anteeksiantamattomuus pitää kiinni menneisyydessä kuin kahle ja estää elämästä täyttä elämää. Anteeksi antaminen ei ole yleensä mahdollista kerta laakista, vaan se on pitkä prosessi: yhä uudelleen anteeksi antamisen tahtomista kun katkerat ajatukset nousevat mieleen. Hyvää jatkoa Sinulle, toivoo Mimi
hei, olet todellakin käynyt kovan elämän läpi, ja arvostan tuollaisia ihmisiä !
tunnen ihmisiä, jotka kaipaavat sääliä, ja ns. olevat masentuneita, mielestäni se on naurettavaa ! et ehkä usko, mutta rupesin itkemään tuon tekstin aikana, mielestäni se oli ehkä koskettavinta mitä olen ikinä lukenut !
mutta hyvä, että sinulla menee nyt hyvin, ja että
elämäsi hymyilee, kun lukee tälläistä tekstiä, niin rupee miettimään, että miten hyvin oikeasti mulla menee.
Olet selvinnyt hirvittävistä koettelemuksista ja loputtomasta painajaismaisuudesta.
On ihailtavaa, että jotkut ihmiset kykenevät oikeasti nousemaan pohjalta ylös.
Se on upeaa, mutta vain harvoille niin käy.
Olet joutunut kokemaan varsin traumaattisia asioita. Olet selvinnyt voittajana. Arvostan sinua todella, ONNEA TULEVAISUUTEEN!
Kiitos teille... ei se ole ollut helppoa eikä tule olemaan helppoa mutt kyll tästä voittajana selvitään ... onko sitä muita vaihtoehtoja..? mutt kaikkea hyvää myös teille!