Olen aina uskonut henkimaailmaan ja muihin. Tämä tapahtui jotain 7kk sitten:
olin ja olen edelleen umpimasentunut ja nappasin
tuolloinen 7kk sitten valtavat kasat lääkkeitä.
Makasin lääkelaatikollisen jälkeen sängyllä ja odotin kuolemaa. Kohta tunsin kuinka sydän alkoi jo vääntää loppujaan. Tuli ihana tunne, tuntui siltä että ihanaa nyt kuolen sellainen fiilis.
yhtäkkiä näin valkoista (yleensähän silmät kiinni näetään mustaa) eli se musta muuttui valkoiseksi ja tunsin siirtyväni jonnekin. Näkyi siis aivan valkoista, lumeakin valkeampaa oikein silmiin pisti. Sellainen ihanan tuntuinen valo joka toi hyvän olon. Tunsin siinä valossa että olen lähdössä kehostani. Eli irtaantunut ja lentämässä jonnekin.
Tuntui siis kuin sieluni nousisi jonnekin. Yhtäkkiä kuului jotain outoa kuin radion suhinaa. Ääni tuli kokoajan suuremmaksi ja kohta kuolleen isoäitini ääni kuului siellä valkoisessa paikassa "Juuso mitä sinä oikein teet?" ääni oli isoäidin ja erittäin pelokas ja tuntui kuin hän tietäisi tekeväni itsemurhaa. Tämän isoäidin hätääntyneen äänen takia aloin pelätä suuresti ja sain väkisin silmäni auki ja konttasin vessaan oksentamaan lääkkeet ja sitten ambulanssi paikalle. Heräsin osastolla seuraavana päivänä illalla. Käväisty on siellä kuoleman rajamailla ja voin sanoa että todellakin sitä mennään henkimaailmaan kuoleman jälkeen. Isoäidin ääni pelasti minut. Ilman sitä olisin varmaan mennyt niin kauas jo kehostani ettei paluuta ole ja kuolen. ilman hänen ääntä olisin vain jatkanut matkaa. Isoäiti ikään kuin tuli paikalle että elä elämäsi loppuun ja kuole sitten kun aikasi on tullut. Kamala masennus ja ahdistus loppui samantien kun tulin sinne valkoiseen paikkaan.
Odotan innolla sitä kuolemaa. oman käden kautta ei tällä hetkellä vaikka himo olisi ole uskallusta.
olin ja olen edelleen umpimasentunut ja nappasin
tuolloinen 7kk sitten valtavat kasat lääkkeitä.
Makasin lääkelaatikollisen jälkeen sängyllä ja odotin kuolemaa. Kohta tunsin kuinka sydän alkoi jo vääntää loppujaan. Tuli ihana tunne, tuntui siltä että ihanaa nyt kuolen sellainen fiilis.
yhtäkkiä näin valkoista (yleensähän silmät kiinni näetään mustaa) eli se musta muuttui valkoiseksi ja tunsin siirtyväni jonnekin. Näkyi siis aivan valkoista, lumeakin valkeampaa oikein silmiin pisti. Sellainen ihanan tuntuinen valo joka toi hyvän olon. Tunsin siinä valossa että olen lähdössä kehostani. Eli irtaantunut ja lentämässä jonnekin.
Tuntui siis kuin sieluni nousisi jonnekin. Yhtäkkiä kuului jotain outoa kuin radion suhinaa. Ääni tuli kokoajan suuremmaksi ja kohta kuolleen isoäitini ääni kuului siellä valkoisessa paikassa "Juuso mitä sinä oikein teet?" ääni oli isoäidin ja erittäin pelokas ja tuntui kuin hän tietäisi tekeväni itsemurhaa. Tämän isoäidin hätääntyneen äänen takia aloin pelätä suuresti ja sain väkisin silmäni auki ja konttasin vessaan oksentamaan lääkkeet ja sitten ambulanssi paikalle. Heräsin osastolla seuraavana päivänä illalla. Käväisty on siellä kuoleman rajamailla ja voin sanoa että todellakin sitä mennään henkimaailmaan kuoleman jälkeen. Isoäidin ääni pelasti minut. Ilman sitä olisin varmaan mennyt niin kauas jo kehostani ettei paluuta ole ja kuolen. ilman hänen ääntä olisin vain jatkanut matkaa. Isoäiti ikään kuin tuli paikalle että elä elämäsi loppuun ja kuole sitten kun aikasi on tullut. Kamala masennus ja ahdistus loppui samantien kun tulin sinne valkoiseen paikkaan.
Odotan innolla sitä kuolemaa. oman käden kautta ei tällä hetkellä vaikka himo olisi ole uskallusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin siis kaikki pahaolo loppui siellä valossa ollessani. Pahaolo tuli takaisin kun heräsin osastolla ja pahaolo on edelleen. Siksi tahdonkin kuolla jo.
Hei tämä oli hieno kokemus. Kiitos kun jaoit sen! Kuoleman portilla käynyt suhtautuu aivan toisin elämään, kuin ennen sitä. Tsemppiä sinulle, että jaksaisit vaeltaa. Ehkä sinulle on jotain hyvää kuitenkin odottamassa, jonka takia kannattaisi elää!!
Niin, eikös kuolema tavallaan voi tarkoittaa sitä että sielu irtoaa kokonaan tästä kyseisestä ruumiista, mikä meillä täällä hetkellä on.
Ja sitten tuo sielu, tai mikä sen nyt lieneekään... siirtyy sinne jonnekin muualle, minne lieneekään kelläkin..?
Mutta eiköhän se kerkiä siirtymään sinne jonnekin muualle sitten myöhemminkin, joten kärsivällisyyttä ja toivottavasti mahdolliset ongelmat ratkeavat jotenkin ja keskustele asioista jonkun sopivan ihmisen kanssa jos mahdollista.
Sikäli tuossakin tarinassa tule esille tuo edessä valoa (tunnelin päässä), eli tarkoittaisikohan se esim. yhtymistä johonkin yhteiseen kosmiseen energiaan, niinkuin jotkut ovat ajatelleet.
Eli energia (tavallaan myös sielu) vaihtaa ilmenemismuotoaan jonnekin muuhun olomuotoon?
Jos olisit jatkanut vielä eteen päin, niin kohta olisi tullut, flop! ja valot pois! Ei tajua mistään, että ikinä olisi ollut edes mitään.
niin kuin unimainen? Mielenkiintoinen kokemus...joskin olen ymmärtänyt ettei itsemurhan tehneet mene samaan paikkaan kun muutoin kuolleet vaan jäävät ikäänkuin vaeltelemaan johonkin "välitilaan" eli sekään ei välttämättä ole sitten mikään helpotus...
Ja vaikkei itselläni olekaan tuollaista raja kokemusta niin silti tiedän että henkimaailma on sata prosenttisen todellinen...sinne meistä jokaisen tie joskus vie!!
Mutta tosiaan...katse tulevaisuuteen! Tiedän miltä tuntuu olla masentunut...siihen kannattaa hommata apua jos tuntuu ettei siitä itsekseen selviä!
Kyllä se elämä vielä sinullekin hymyilee...usko pois ja unohda tuollaiset ajatukset :)
Oli unimainen. Olo oli parhain mitä ikinä olen kokenut siellä valossa. Ja muutenkin siellä valossa liikkuessani tuntui kuin lentäisin tiedät varmaan tunteen kun unessa lentää. Ihana vapaa tunne. En enää uskalla kokeilla itsemurhaa.
Sen isoäidin hätäisen äänen takia.
Koska tuntuu että olisin mennyt pian valosta ohi ikuiseen pimeyteen, ja muut jotka kuolee normaalisti jäävät valoon. Mutta en silti hyväksy sitä että jumala käytti hyväkseen itsekkäästi voimiaan ja loi kadotuksen surullisille masentuneille itsemurhan tehneille ihmisille. Todella väärin. Hänen olisi pitänyt hyväksyä itsemurhaajat jotka niin kärsivät eläessään kuin mikäkin mato koukussa. En hyväksy tätä. Juuri itsemurhaajan tehneet jouduttaisiin etupäässä heittämään valoon mutta ei, nämä joutuvat valon yli pimeyteen. Sairasta touhua jumalalta.
Ottaisi edes huomioon sen että keltään ei ole kysytty lupaa haluaako syntyä tänne, että kuka tahansa voisi masentua vakavasti ja haluaa kuolla.
Jokainen tullut isän ja äidin naimisesta itse ollessaan täysin vailla kykyä päättää tuleeko vai ei.
"JUUSO MITÄ SINÄ TEET!?? tuollainen hätäinen huuto ja tunnistin sen isoäidin ääneksi. Sitten sain ampaistua itseni ylös. Sen verran voin sanoa että tuntui kertakaikkiaan ihanalta siellä valossa, kuin mitään ongelmia koskaan ollutkaan.
Voihan olla että joskus kuten varmaan pian taas tapahtuu että olen itsemurhan partaalla ei ole enää paluuta että kuolen. Tänäkin aamuna olin lähellä pyssyn paukutusta rintaa vasten.
Voi toki olla että olisin jäänyt sinne valoon kuten muutkin "normaali kuoleman" kokeneet. Mutta kun isoäiti huusi peloissaan ja tuntui että nousen vauhdilla valosta pois ikäänkuin valo kokoajan pienenee ja pienenee ja nousen pimeyteen.
En silti anna jumalalle koskaan anteeksi jos hän todellakin on luonut pimeyden itsemurhan tehneille, ihankuin sitä pimeyttä ei vakavan masennuksen elävällä ole jo pää täynnä tarpeeksi.
Lievä masennus on sitten ihan erikseen, olen sen kokenut eikä olo ole ripaustakaan yhtä kamalaa kuin äärimmäisen vakavalla masentuneella.
itsemurhan tehnyttä rangaistaan koska kohtaloa ei saa ottaa omiin käsiinsä...kaikella on tarkoituksensa ja jokaiselle on olemassa se hetki jolloin tulee kuolla!
Vaikka elämä ei hymyilisi juuri tällä hetkellä tulee varmasti se aika jolloin se taas hymyilee...siihen ajatukseen tässä on itsekin tukeuduttava tämän vuosikausia kestäneen harmauden jälkeen!
Minulla on paljon tuttuja...läheisempiä ja vähän kaukaisempiakin jotka ovat tehneet itsemurhan! Yhden tuttavan sain puhelimessä muuttamaan mielensä mutta muutama vuosi sen jälkeen hän toteutti aikeensa...
En usko että itsemurhaa tekemällä saa rauhaa...ainakaan ihan vähään aikaan!
.... ootteko koskaan miettineet että jos kerran meidän kaikkien elämät on etukäteen jossain päätetty ja kohtalot jo valmiiksi sinetöity, niin silloin varmaan on se itsemurhakin ennalta suunniteltu ja sen henkilön kohdalla tapa mennä. Mä uskon, että jokaisella meillä on sama rakastava ja hyvä elämä "taivaassa", tosin ne pahimmat murhamiehet ja muut rikoksen tekijät joutuvat kohtaamaan elämänsä synnit siinä tilanteessa kun molemmat, rikoksen tekijä ja uhri siirtyvät henkimaailmaan.
Olen muutenkin näiden asioiden kanssa aika lailla samoilla linjoilla selvännäkijä Johanna Bromanin kanssa. Suosittelenkin luettavaksi hänen kirjoistaan etenkin teoksen Toinen Maailma.
Bromanilta yhden kirjan...en nyt vaan enää muista sen nimeä...siitä on jokunen vuosi aikaa!!
Olen miettinyt samaa...mutta ehkä se itsemurha ei kuitenkaan ole osana kohtalon suunnitelmaa...uskoisin että itsemurhan tehdessään ihminen ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja tavallaan muuttaa kohtalon kulkua siitä mitä sen piti olla...ja ehkä juuri siksi siitä rangaistaan ja joutuu "vaeltelemaan" välitilaan...ainakin joksikin aikaa...ehkä itsemurhan tehneenkin on mahdollista saavuttaa rauha jossakin vaiheessa...kun on rangaistuksensa suorittanut?