Melkoista kinastelua täällä, toinen teki sitä, toinen tätä..jne..
Eikö ole yhtään tyytyväisiä eronneita/yksinhuoltajia, joilla asiat on sovittu ja elämä sujuu mukavasti ilman riitelyä lapsista ja elareista yms.
Itse olen oikein tyytyväinen osaani yksinhuoltajana..vaikka toisaalta, eivät kai ne tyytyväiset tänne kirjoittelekaan..paitsi minä.
Eikö ole yhtään tyytyväisiä eronneita/yksinhuoltajia, joilla asiat on sovittu ja elämä sujuu mukavasti ilman riitelyä lapsista ja elareista yms.
Itse olen oikein tyytyväinen osaani yksinhuoltajana..vaikka toisaalta, eivät kai ne tyytyväiset tänne kirjoittelekaan..paitsi minä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
"vaikka toisaalta, eivät kai ne tyytyväiset tänne kirjoittelekaan..paitsi minä."
Niinkö?
No jaa. Eipä tänne viitsi paljoa kertoa omasta tyytyväisyydestä, kun tietää mitä siitä saa palstalla vastaukseksi.
Yleiskatsaus nykyisen palstan ilmapiiriin osoittaa, että suurin osa kirjoittajista on enemmän tai vähemmän kajahtaneita.
Siksipä ei tule kommentoitua kun silloin tällöin jotakin mikä pistää sapettamaan.
sitä,kun jotkut ei osaa olla erossakaan onnellisia.Purkavat omaa pahaa oloaan omaan/toisen nykyiseen/ tai entiseen -puoliskoon.
Odotan minäkin aikaa jolloin mieheni ex uskoo sen että hän ei edelleenkään ole se joka meidän elämää sanelee/tai säätelee...jo kaksi vuotta samaa kiukuttelua pitänyt taustalla...sitkee on.
Sivuanee aihetta??Mutta meillä sama...Mieheni ex ei jätä rauhaan kiukutteluillaan..Mitä siis ja millonkin..Uskomattomia tarinoita joskuskin kyllä...
Ja tätä jatkunut jo kohta 5 vuotta...Kyl ymmärrän et hetken voi olla katkera mutta rupeis jo elämään omaa elämää!!
miten ne jotkut jaksaa "oireilla"?
Mieheni ex totesi vuosi sitten että"kun heidän avoerostaan on VASTA vajaa vuosi niin on vielä paljon "selvittämättömiä" asioita mieheni kanssa..eri asia se jos erosta olisi kulunut esim. 3 vuotta"...Siis en voi tajuta sen ihmisen järjen juoksua.
Tosin aikaa oli kulunut enemmän kuin tuo "vajaa"vuosi,sillä minäkin olin mieheni kanssa tuolloin ollut yhdessä yli vuoden,naimisissakin jo olimme.
Mies ei koe että mitään ois jäänyt aikoinaan sanomatta..tilaisuus oli sillä naisella puhua ennen eroa, kun toisen miehen matkaan lähti..
Vaikea on vain "unohtaa"tuollainen jatkuva tausta terrorisointi ja elää omaa elämäämme..se kiukku ex naisen kohdalta kun tapahtuu joka kerta kun mieheni hakee tai vie lasta takaisin kotiinsa.
Mietin vain että montakohan vuotta vielä...
että se ei taija loppua koskaan..Kun pahenee vain!Tuo on täyttä potaskaa, selvittämättömät asiat...Eiköhän se pitäisi jo ymmärtää että häntä ei kaivata vanhoissa eikä uusissa merkeissä.Mulla tekee joskus pahaa nähäkin se nainen..on se niin kaikkea jo keksinyt...
ees henkilökohtaisesti,silmätysten mieheni ex-avoketta tavannut..mutta hän on silti kehdannut soitella minulle ja haukkua useampaankin kertaan "kuinka en ole oikea nainen miehelleni,eikä mieheni kuulemma voi tällaista naista,kuten minä, rakastaa"..varsinainen asiantuntija ;)
Alussa yritin kuunnella/ymmärtää/antaa neuvoja millä selviäisi itse elämästään...mutta kun näen minkä tuskan hän huuto-raivo-kohtauksillaan miehelleni aiheuttaa..en enää sen käytöstä siedä.
Välillä tuo ex myös lähettää viestejä miehelleni kuinka "ette enää lasta luoksenne saa,ja kuinka mieheni pilaa oman lapsensa "tunne-elämän,kun lapsi luoksemme tulee".
Silti kehtaa juosta sossussa valittamassa,jollei mieheni voi työnsä takia joka toinen vkonloppu lastaan luokseen ottaa.
Nyt ex "vaatimassa"jo yksinhuoltajuuttakin..kun hän ei muutoin pysty lapsen ja isän suhteeseen negatiivisesti vaikuttamaan..yrittäähän tietty aina voi,oikeuden kautta..mutta se ei vain onnistu niin helposti..onneksi.
Tuo ex-avoke on itse vauvansa kanssa päivät kotona ja vie silti 4 vuotiasta lasta päivittäin hoitoon pv.kotiin...ja hällä on siell uus mieskin sentään "apuna".
Meillä on uusperheessämme arkisin 6 lasta..ja kumpikin käymme työssä..on se siis ihme miten tuo mieheni ex ei selviä..vaan vaatii meitä olemaan "valmiustilassa",milloin hän vain apua tarvitseekaan..ja jos ei apua heti saa..onhan aina se sossu joka kuuntelee ja ymmärtää kaltoin kohdeltua "ressukka"exää..ja taas tulee meille ruskea kirje postilaatikkoon...
En usko kanss että tuo ex osaa ikinä tuota ilkeilyään lopettaa..kun sen luonne on niin vaikee..mutta enää muutama vuosi,ja lapsi pystyy tapaamiset kulkemaan ilman aikuisen apua..huh,huh..odotan sitä päivää..
Kaikenlaista puhelimen välityksellä.Saatto tulla 30 txt päivässä puhelut.Se alku aika oli jotain aivan kauheaa.Vainos kyllä.
Saatto pimpottaa ovikelloa ja jättää lapsensa siihen ja lähti karkuun.Ja sossu akat vain taputteli tätä exää olalle.Helvetti et ne osaa olla ovelia!
Jos oma elämä on paskaa niin tehhään kaikkien muienkin elämä...ilm
Ei tarvitse kinastella kun asioin ex:än kanssaan vain lasta koskevissa tärkeissä asioissa. Pitäköön hän uudet naisensa niin minä nautin siitä, että saan olla lapsestamme kanssa. Käyn työssä, maksan asuntolainaa ja silti olen onnellinen. Lapsi kasvaa ja itsenäistyy koko ajan. Toisaalta säälin ex:ää, joka ei ymmärrä mitä menettää.
etes tietää mitä menettää!Koska kokee että sinun kanssasi tehty ei ole minkään arvoista!
Totta kai aina ENEMMÄN menettävä osapuoli on se, joka ei oman lapsensa elämässä enää voi olla niin paljoa. Ja ENITEN menettävä osapuoli on lapsi. Ei sitä korvaa mikään raha.
Elatuksesta kiukuttelevat voisivat ajatella sitä.
Ja muistaa että elatus määräytyy sen mukaan, minkälaiset tulot sillä etällä ovat. Etän on PAKKO maksaa myös oman taloutensa maksut ja elää ja asua jossakin, siitä syystä elatus on sen mukaan viranomaisten kanssa katsottu, että toisenkin talouden elämä on mahdollinen. Jos joku Tyyne-ystävä saakin enemmän elatusta exältään LASTA varten, se johtuu vain siitä, että hänen exänsä tienaa paremmin.
Lähillä ja etällä on käytännössä samat kiinteät maksut elämisen ja asumisen suhteen, sitten pitää ajatella myös se, että ei etä yksin elätä, vaan samanlainen summa omien tulojensa mukaan on lähin elatusvelvollisuus lastaan kohtaan kuukaudessa.
Jälleen kerran kun kaikki muistaisivat tämän, lapsen elintaso ei voi olla korkeampi kuin vanhempiensa. Toiset ovat syntyneet kultalusikka suussa, toiset eivät.
Kyllä se ex tietää tasan tarkkaan mitä "menettää". Se vaan nyt ei edes halunnut samoja asioita kuin sinä ja halusi susta lopulta eroon.
Sinäkin tiedät, mitä sinä menetät, ja siksi sanot "sääliväsi". Oikeasti olet katkera, ettet enää voi saada sitä mitä haluat; vapauttasi.
Ja sinunlaisiasi on täällä monia, etten sanoisi lähes jokainen yh.
Minä olen tyytyväinen elämääni yh:na.Ei ole ollut riitoja ex:än kanssa, ei maksuista eikä lomista. Tosin exä asuu 300km päässä joten lapsen lomat menevät automaattisesti siellä isänsä luona.Viihdy kaksin lapseni kanssa, en aio etsiä enää ketään miestä elämääni. En kapakoi en tupakoi, työtä ja ihan tavallista elämää sitä se elo parhaimillaan on.Enkä ole ihan nuori enää, kun ton ainokaisen lapseni sain 40 kieppeissä. Ihan sama mitä vastaatte tai olette vastaamatta mun onneani se ei heilauta millään tavalla.
Kiteytettynä!!!oikein.
Jos olisit jättänyt tuon "ei tiedä mitä menettää" lauseen kirjoittamatta asian olisi voinut uskoa olevan noin, mutta kuten tiedämme, et jättänyt sanomatta.
40-vuoden ikä ei ole mikään tae sille, että tietäisi mitä tekee.
Jos sinulla olisi omia lapsia, ymmärtäisit kyseisen yh-äidin tarkoittavan mitä menettää lapsensa kanssa, ei itsensä.
En ole yh, mutta olen äiti. Ymmärrän erittäin hyvin mitä sinua edeltänyt kirjoittaja tarkoitti, sillä olen naimisissa miehen kanssa, jolla on "etälapsi". Jokainen etä jolla on sydän paikallaan, tuntee kyllä tuon menetyksen suuruuden, vaikka siihen tottuukin, pakon edessä.
niin erinomainen yhäri sanoi että sen ex ei tiedä mitä se menettää. Mitäs mieltä olet tuosta lauseesta? Sitähän tässä kritisoitiin ja sen sanomisen motiiveja tutkailtiin.
Itse olen sitä mieltä, että kyllä se ex tietää ja se haluaakin menettää sen, missä ei halua olla läsnä.
Mutta niin tietää tämä katkera yhärikin, mistä tulee jäämään paitsi...
Kyllä.Mies tietää mitä menettää ja haluaakin menettää!Jos käytös on negatiivista exää ja lastaan/lapsiaan kohtaan.
Miksi yhärit ei voi myöntää ns.hävinneensä miehen.
Minä en hävinnyt mitään, päinvastoin - voitin :)
Mielestäni mies häviää vain siinä tapauksessa, että hylkää lapsensa. Silloin myös lapset ovat häviäjiä. Aika ja lapsuus on niitä, joita ei takaisin saa.
pisteet sille, mitä eron jälkeen on pakko, niin pisteytys menee siihen malliin, että tuloksen mukaan lapsi häviää aina kaikkein eniten entisistä asioista. Äiti toiseksi eniten ja isä vähiten.
Jokainen äidiksi tullut tietää, että paluuta entiseen vapauteen ei enää ole. Jokainen eronnut äiti tietää, että paluun tekee halutessaan entinen puoliso...Se kyrsii ja katkeroittaa koska itsellä siihen on entistä huonommat mahdollisuudet yksinhuoltajana.
Myöntää ei tarviikaan, jotta tämän verran ymmärtää ja koskee tämä sinuakin siitä huoliamtta.
hävisit. Menetit miehesi.
Mihin entiseen vapauteen?
Minun vapauteni alkoi kun erosin. Omaisuuteni karttui, taloudellinen tilanteeni koheni huomattavasti. Ystäväpiiri laajeni, henkinen ja fyysinen hyvinvointini parani. Jos olisin tiennyt, että aidan takana ei ollutkaan illuusio, olisin loikannut paljon aikaisemmin.
Paluuta yritti entinen puoliso, mutta yritykseksi se jäi....Se kyrsi ja katkeroitti, koska hänellä jäi entistä huonommat mahdollisuudet exänä sanella tekemisiäni.
Myönnän kaiken :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000032444144
Älä nyt höpötä. Minä lahjoitin vähänkäytetyn yksilön -jonka ainoa rasite on elatusmaksuvelat, kierrätykseen :D
Menetin pari euroa viime viikon Lotossa, eikä yhtään oikein. Arvaa harmittaako! ;)
sanoa eksäsi jos tässä nyt olisi asiasta keskustelemassa.
Samaa voisi sanoa jokainen lapsensa hylännyt isä:
"Menetin pari euroa viime viikon Lotossa, eikä yhtään oikein. Arvaa harmittaako! ;)"
Etkö jo ymmärrä? ;D Mitä menetät jos myönnät olleesi tässä asiassa aivan väärässä, kun väitit, että isä menettää eniten kun hylkää oman lapsensa......Oma-aloitteisesti poissa pysyvä ei menetä, hän voittaa aina.
miksi mies ei vois ajatella samoin?
Isä lahjoitti melko uuden yksilön äitinsä suojiin - jonka ainoa rasite jatkoa ajatellen on juuri tuo äiti.
Ja samaan aikaan isä vinkuu takaisin mieheksi miehen paikalle ja saadessaan pakit, hakee kostoksi lähiyksinhuoltajuutta oikeuden kautta?
*NAURAN* :D
Väännä sinä asioita virtuaalissa miten tahdot, elävä elämä on muualla ja sen mielenkiintoiset ja moninaiset kuviot ;D
Pst. Isi itse valitsi uuden yksilönsä äidiksi ko. naisen, kenen syy? :D:D:D:D:D
En mä jaksa nyt enempää, menen hakemaan lapset koulusta ja menemme moikkaamaan ex-anoppia, Hyvää viikonloppua sinulle, ja muista lähteä pois siitä koneen vierestä edes hetkeksi :)
että alakynteen jäädessä alkaa tulla äkkiä jotain muuta "tekemistä".
Mutta silti; kuvitteletko sinä tosiaan, että KAIKKI lapsensa KOKONAAN hylänneet miehet vinkuvat "takaisin mieheksi miehen paikalle ja saadessaan pakit, hakee kostoksi lähiyksinhuoltajuutta oikeuden kautta?"
Miten se hylkäys sitten tulee toteen näytetyksi, jos koko ajan tuollaista yrittää?
on olemassa niitäkin miehiä,jotka liitostaan lähti koska halus eroon siitä naisesta joka halusi hallita kaikkea...ja tukahdutti miehen elämän?
Mies,joka halusi eroon..ja haluaa olla yhä erossa,mutta nainen ei usko etteikö mies enää halua häntä..ei millään tavoin.
Miks olet kaikkea kohtaan niin tuomitseva ja päällekäyvä?Katkerako kenties?
Jos mies hylkää lapsensa.Tekee se sen omasta halusta.Eikä kadu.
JOs taas miehen ei anneta tavata lapsiaan...Hän menettää lapsensa.
Eli siis, ei se mies voi hävitä/menettää mitn jos hän itse haluaa hylätä kaiken vanhan!!!!
sellainen että näiden jossujustiinoiden mielestä mies menettää vain silloin ja PALJON kun hän itse ei halua tavata lapsiaan - tietysti sen lisäksi että lapset menettävät (se nihkeästi myönnettiin tuossa aiemmin). Mutta jos jossujustiinat päättää, että sinähän äijä et lastasi näe (kun panit sitä huoraa), kukaan ei menetäkään yhtään mitää - tai ainakaan sillä ei ole vitunkaan väliä!
Eiks ole kumma logiikka? Mihin ihmeeseen se "huoli" menettämisestä silloin kaikkoaa?
No tuossa viestissä oli asiaa ja oikea asian laita...Hylätty/jätetty/tapaaminen kaikki riippuu siis mitä mies on tehnyt...
Senhän olen jo aiemminkin huomannut että vaikka jossujustiinat ei myönnä muutakuin muka olevansa onnellisia toimeentulevia ihmisiä niin katkeria ne ovat ja kääntävät asiat nurin kurin..Ei kukaan muuten kirjoittaisi tuollain kuin he.
He ovat saaneet kovan iskun miehen lähdettyä ja piste.
Sanovat että voittivat kun mies lähti, phyh.Itselleen ja muille sitä hokevat...Jotta olisivat SELVIYTYJIÄ!!
He sanovat etteivät provosoi...Mitäpä muutakaan.Ja kyllä nämä viestit heihin sattuu.Kuka nyt myöntäisi että tekisi kipeää!??!
Olenko minä jossakin vaiheessa puhunut mitään siitä, kuka menettää erossa mitäkin tai kuka voitti erossa tai kuka on selviytyjä?
En, joten puhupas sinäkin vain asiasta, etkä asian vierestä.
Saat puolestani luulla katkeruuteni määrästä mitä haluat, mutta jokainen lukija osaa omin silmin lukea kuka täällä ottaa jonkun nimimerkin hampaisiinsa ja alkaa joka viestissä tätä nimimerkkiä sättimään.
Mielestäni sellainen ei luo tästä kirjoittajasta kovinkaan tasapainoista ja onnellista kuvaa...?
Mutta ei mitään, olen ennenkin ollut paljon esillä myös livenä ja itse asiassa nautin siitä sekä nyt tästä tilanteesta melkoisesti kun lähes kuulen kiukkusi kihinän tänne asti, että jatka vaan samaan malliin.
Ja ei, viestit eivät minuun satu. En välitä virtuaali-kirjoittajien mielipiteistä, eihän minulla ole hajuakaan kuka olet, ei sinullakaan siitä kuka on Justiina-70. (Mistäs tiedät vaikka olisin vanha ja kaljamahainen äijä?) Ei tällaiset palstalaisten kiukuttelut enää vanhaa raakkia jaksa satuttaa.
Tämä lähtee nyt kuitenkin viikonlopun viettoon, että kiitoksia parin päivän viihdyttämisestä, oli oikein rentouttavaa.
Minä en ole valittanut mistään, ei ole syytä. Lapsi näkee isäänsä ja meillä asiat hyvin. Tosin täällä näyttää olevan niitä joita todella ottaa päähän se että yh lapsineen voi hyvin. Ei haittaa ;)
Luin ed. viestisi jälkeen kaikki kirjoittamasi keskustelut ja ihan onnitella täytyy, että sinulla on kaikki niin valtavan hyvin.
Osaatko itsekään oikein ymmärtää, miten helppoa sinulla on ja on ollut?
Itse olen hyvin tyytyväinen 10v sitten tekemääni päätökseen erota puolisostani. Jos olisin silloin tiennyt mikä minua ja lapsia odottaa päätöksen jälkeen, en olisi koskaan uskaltanut lähteä liitostani.
Kun ex ymmärsi, että päätös ei ollut kiristyskeino eikä vittuilua, vaan todella ero, alkoi minun uhkailu, suoranainen kiusaaminen ja lopulta lapsien/lapsilla kiusaaminen.
Vaikka miehen ansiot ovat melko mukiinmenevät, lapsille siitä ei ole herunut kuin sossun kautta sossun minimien verran. Ikinä en ole valittanut asiasta kenellekään ääneen, korkeintaan mutissut tällä palstalla.
Henkisen ja taloudellisen väkivallan jälkeen olen onnellinen yh, koska olen elossa. Lasteni puolesta olen onnellinen, että he saivat pitää äitinsä ja elää rauhallisen nuoruuden, tasapainoinen lapsuus heiltä jo riistettiin. Väkivallasta en ole marsissut koskaan ulkopuolisille, vain kertonut siitä tällä palstalla.
Sinä arvostelet kirjoittajia tietämättä heistä mitään. Se kertoo sinusta paljon. Sinulla on todennäköisesti paremmat ansiot, vähemmän lapsia ja helpompi exä kuin minulla, ja silti jaksat nostattaa itseäsi.
Ja jos sinulla on takaistuimella 10 vuotias poika, ei sinne rakastettua enää mahdu. Jostain syystä sinne ei kai ole tunkua, ja siksi sinä kehut itseäsi tällä palstalla.
Kaikki ei aina välttämättä olekaan niin täydellisen onnellista, kun kirjoittaja antaa ymmärtää (esim. sinä), kun on pakko piikitellä heikompia.
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä"
Mulla ehdottomasti elämä parani huomattavasti kun erottiin ja eipä oikeastaan ole mitän ongelmia enää, kun kunnioitamme toistemme yksityisyyttä ja joustamme aina tarpeen mukaan.