22 vuotta yhdessä.Keväällä muutettiin erilleen. Loppuvuodesta meidät "tuomittiin" avioeroon. Jäin muksujen kanssa keskenään, mies lähti kotiseudulleen takas. Meillä on hyvät välit, voisin jopa väittää et paremmat kun muutamaan viimeiseen vuoteen avioliittossa. Läheisille ero oli yllätys. Yllättävän monella ihmisellä on hirveä kiire "parittaa" minut. Kuulen ainakin viikottain että kyllä sinä vielä miehen löydät, ei sinussa mitään vikaa ole jne.......En halua löytää miestä ja tiedän että minussakin on varmasti vikaa (ihan pientä vaan). Haluan ihan rauhassa opetella elämään näin ja ehkä tutustua tähän aikuiseen naiseen joka on hiukan hukassa vielä. En käsitä tätä hoppuilua uuteen suhteeseen? Onko nykymaailma unohtanut toipumisen käsitteenäkin kokonaan saatika että se on aikaa vievä prosessi?
Hyvä näin
LiiMi
5500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kiri-kiri kiire", kuten jossakin rallissa aikanaan laulettiin - sitähän tämä elämä joillekin on.
Olet onnellisessa asemassa, kun saat pitää perheesi riidattomampana kuin ne uutta suhdetta kyselevät touhottajat, joilla on ilmeisimmin ongelmia kasapäin!
Itse olen ainokaiseni isän (ex-aviomieheni) kanssa kuin sisko ja veli. Erosimme pojan ollessa kahdeksanvuotias - hän halusi silloisen tilanteen vuoksi ehdottomasti jäädä luokseni ja piti alkoholisoitunutta isäänsä "hulluna"...
Koskaan en haukkunut isää lapselleen, vaan selitin isän olevan sairas ja saavan apua.
Poikani on nyt aikuinen - kahden lapsen isä...
Olemme keskustelleet asioista ja hän on äärettömän iloinen siitä, että vanhempansa ovat hyviä ystäviä keskenään!
Samaa toivon Sinulle :)
Tuo "tuomitseminen" on kamala sana oka ei tähän yhteyteen sovi.
Ole onnellinen koska teillä on välit säilyneet, ystävyyttä voi varmasti jatkaa koska tuntee toinen toisensa.
Ei niistä ystävien parittelujutuista kannata välittää vaan suhtautua huumorilla, se on varmaan heidän tapansa käsitellä eroamistanne, jos se oli yllätys heillekin.
Jokainen saa tehdä niin kuin haluaa ja olet myös oman onnesi seppä vanhan sananlaskun mukaan.
mulla kans muutama ero takana ja aina on sovussa erottu. pieni kaipaus tietty jää, mutta kyllä se uuden alun ja kaiken jännän etsiminen sen äkkiä karkoittaa. ei pidä jäädä rypemään vanhassa, vaan nokka uutta "uhria" kohden, yksin jäämisen tuskaa ei olekaan, vaan typerää itsesääliä ja kiinni pitämistä, että jos en minä ni ei muutkaan ajatus. ..elämä on laiffia, näin Mattia lainatakseni =)
...kuulla, että erossa voi käydä lopulta hyvin. :)
Mulla ero alkamassa. Kannan ensi viikolla omat tavarani uuteen kotiin. 30 v liittoa takana, vuosia jo kuin sisko ja sen veli. Pelottaakin, kun en ole koskaan asunut yksin...
Tällä hetkellä välit on kovin tulehtuneet, joten nyt tuntuu pahalta.
Teinit lapset "jakautuu", joten siinäkin mielessä molemmille jää arkea.
Mutta ajattelen jo kesää ja sitä aikaa, kun on kevyempi olo!
Hyvää kesää teille, jotka tämän luette! :))
Vaikka olette eronneet ystävinä ero se on kuitenkin ja erotyö pitää jokaisen tehdä. Siitä ei pääse yli uuden suhteen aloittamisella. Olet iha oikeilla linjoilla on hyvä elää itsekseen ja löytää itsenäinen elämä. Kyllä siin kuitenkin tulee muutoksia jos vaikka entinen miehesi alkaa seurusteleen niin silloin viimeistään teidän suhteenne muuttuu. Minulla oli myös eron aikaan tuttavia jotka kovasti kyselivät enkö katsele uutta ja että varmaan löytäisit. En kuitenkaan kiirehtinyt jäin 3-lapsen yksinhuoltajaksi ja pidin heidän hyvinvointinsa tärkeämpänä kun uuden kumppanin löytömisen. En edes osannut kuvitella uutta puolisoa joka sopeutuisi elämäämme. Nyt on lapset aikuisia ja olen löytänyt hyvän kumppanin elämäämme emme vieläkään asu yhdessä mutta ehkä tulevaisuudessa. Se hyväpuoli tässä on että ei ole enää mitään kiirusta säntäillä suhteeseen vaan voi nauttia elämästä.