Jänis pakosalla
Jänis pakosalla.
Jäniksen loikka pyrähdys
juoksu tuulen lailla.
Vimpauttaen jaloilla
vipuvarsilla oivilla.
Vauhtiin niin nopeaan
myrskytuuli kateellisena katsoo.
Hengen riepuaan
yrittäessään pelastaa
itseään hän pitkäkorvainen.
Nopeus pelastaa
ehkä sen.
Risukot rapsataen,
sukkuloi sinne tänne.
Pakoaan ei sunnitellut jänö,
vaan täysillä päästelee.
Huomenna nenä näkyy,
vipattaa se ja nuuhkaisee,
lumiharson alta.
Ei elo päättynyt vielä
tupsuhännältä.
Kiittää jalkojaan notkean nopeita.
Pakoaan jatkaa päivin ja öin
ehkä joskus hiljenee vauhti
Toivoen eläneensä riittävästi,
pallolla vihreällä.
Aikansa hän oli.
Jänis pakosalla.
Jäniksen loikka pyrähdys
juoksu tuulen lailla.
Vimpauttaen jaloilla
vipuvarsilla oivilla.
Vauhtiin niin nopeaan
myrskytuuli kateellisena katsoo.
Hengen riepuaan
yrittäessään pelastaa
itseään hän pitkäkorvainen.
Nopeus pelastaa
ehkä sen.
Risukot rapsataen,
sukkuloi sinne tänne.
Pakoaan ei sunnitellut jänö,
vaan täysillä päästelee.
Huomenna nenä näkyy,
vipattaa se ja nuuhkaisee,
lumiharson alta.
Ei elo päättynyt vielä
tupsuhännältä.
Kiittää jalkojaan notkean nopeita.
Pakoaan jatkaa päivin ja öin
ehkä joskus hiljenee vauhti
Toivoen eläneensä riittävästi,
pallolla vihreällä.
Aikansa hän oli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjoititpa taas mukavan luontorunon, sinä osaat!
Kiitos kobo, runosi herätti ajatuksia joista sain aikaan pienen runosen...
- - - -
Metsäjänis
valkoisessa turkissaan
lahonneen kannon juurella.
Se pelkää
voin melkein kuulla
sen pelokkaat sydämenlyönnit.
Se kuulee
saalistajansa viekkaat
askeleet
ne lähestyvät, pysähtyvät,
lähestyvät...
Miettiiköhän se
minne piiloutua
sillä lumet ovat sulaneet
eivät anna suojaa.
Vanhojen kuusten takaa
tuijottavat peuran suuret
kosteat silmät.
Hiljaisuus
rikkumaton hiljaisuus...
Moi e.ve..
Hyvän se sinäkin tempasit.
Hyvät tehoste välit. se pelkää,,, se kuulee..
Kyl se pupu siullakin pomppii pitkin mehtälöitä.
Ja Ja Vielä peura kostehilla silmillänsä kahtoo..
Kiitos oli hyvä.
Ter kobo
Todellisen tuntuinen kuvaus
metsän suurisilmäisestä,
hellyttävästä ja herkästä
eläimestä, joka saa vikkelät
käpälänsä vauhtiin pienimmästäkin
rasahduksesta (läheltä seurannut :)
Hauska ja keveä oli runosi, ja luonto
antaa aidot ja suurimmat elämykset,
ainakin allekirjoittaneelle.
Terveisin, merluza
Moi merluza
Niinhän se luonto antaa ,paljon kun ihmiset pysähtyisi katsomaa mitä ympärillä tapahtuu..mutta laput silmillä painetaan vaan.
Mukavaa jos sain talletettua pienen hetken pupun loikkaa ,sanallisesti ilmaistuna.
ter kobo
kuuntelemaan luonnon ääniä ja sitä hiljaisuutta/
rauhaa.
Kyllä Suomen luonnossa kelpaa samoilla,
takuulla mieli virkistyy,
ja sieltä saa voimaa jaksamiseen.
"Oma maamme, MANSIKKA,
kaunein ja paras kaikista." :))