Missä määritellään ns. toisen kotimaisen pakollisuus kaikilla kouluasteilla peruskouluista yliopistoihin? Perustuslaissahan lukaa vain, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi, mutta kielten pakollisuudesta ei ole perustuslaissa mitään.
Mitä lakeja siis pitäisi muuttaa erheen korjaamiseksi?
Mitä lakeja siis pitäisi muuttaa erheen korjaamiseksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä otteita lainsäädännöstä. Voit itse hakea lisää tietoa www.finlex.fi, esim. hakusanoilla "toinen kotimainen"
Kielilaki:
"2 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia.
Tavoitteena on, että jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon taataan kielestä riippumatta sekä että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota.
Viranomainen voi antaa parempaa kielellistä palvelua kuin tässä laissa edellytetään."
Perusopetuslaki:
"1 luku 2 §
Opetuksen tavoitteet
Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä.
Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.
Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella.
4 luku 10 §
Opetuskieli
Koulun opetuskieli ja muualla kuin koulussa järjestettävässä opetuksessa käytettävä kieli on joko suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Lisäksi osa opetuksesta voidaan antaa muulla kuin edellä mainitulla oppilaan omalla kielellä, jos se ei vaaranna oppilaan mahdollisuuksia seurata opetusta. (23.12.1999/1288)
11 §
Opetuksen sisältö
Perusopetuksen oppimäärä sisältää, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään, kaikille yhteisinä aineina äidinkieltä ja kirjallisuutta, toista kotimaista kieltä, vieraita kieliä, ympäristöoppia, terveystietoa, uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa, liikuntaa, musiikkia, kuvataidetta, käsityötä ja kotitaloutta. Opetus voi perustua, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään, erilaajuisiin oppimääriin. Perusopetuksen järjestäjä voi 7 tai 8 §:n nojalla määrätyn erityisen koulutustehtävän mukaisesti poiketa tämän momentin säännöksistä. (1.6.2001/453)"
Valtioneuvoston asetus lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta:
"luku 3 8 §
Nuorille annettavan opetuksen tuntijako
Nuorille annettavan lukiokoulutuksen tuntijako on seuraava:
Oppiaine tai aineryhmä Pakolliset kurssit Syventävinä opintoina tarjottavien valtakunnallisten kurssien määrä
Äidinkieli ja kirjallisuus 6 3
Kielet perusopetuksen vuosiluokilta 1-6 alkava kieli (A-kieli) 6 2
perusopetuksen vuosiluokilta 7-9 alkava kieli (B-kieli) 5 2
muut kielet 16
Matematiikka
lyhyt oppimäärä 6 2
pitkä oppimäärä 10 3
Ympäristö ja luonnontieteet
Biologia 2 3
Maantiede 2 2
Fysiikka 1 7
Kemia 1 4
Uskonto tai elämänkatsomustieto 3 2
Filosofia 1 3
Psykologia 1 4
Historia 4 2
Yhteiskuntaoppi 2 2
Taito- ja taideaineet 5
Liikunta 2 3
Musiikki 1-2 3
Kuvataide 1-2 3
Terveystieto 1 2
Opinto-ohjaus 1 1
Pakolliset kurssit 47-51
Syventävät kurssit vähintään 10
Soveltavat kurssit Kurssit yhteensä vähintään 75
Tuntijaon mukaisten pakollisten ja syventävien kurssien lisäksi voi olla koulutuksen järjestäjän päättämiä syventäviä ja soveltavia kursseja. Oppituntien lisäksi opinto-ohjauksessa opiskelijalle annetaan muuta ohjausta.
Opiskelija voi opiskella useampaa kuin yhtä A-kieltä. Jos toista kotimaista kieltä opiskellaan A-oppimäärän mukaisesti, on pakollisten kurssien määrä kuusi.
9 §
Aikuisille annettavan opetuksen tuntijako
Aikuisille annettavan opetuksen tuntijako on seuraava:
Oppiaineet Pakolliset kurssit Syventävinä opintoina tarjottavien valtakunnallisten kurssien vähimmäismäärä
Äidinkieli ja kirjallisuus 5 1
Kielet
A-oppimäärä 6 2
B1-oppimäärä 5 2
Muut oppimäärät (B2, B3) 6
Matematiikka
lyhyt oppimäärä 6 2
pitkä oppimäärä 10 3
Katsomukselliset ja
yhteiskunnalliset aineet 6
Uskonto tai
elämänkatsomustieto 1
Historia 3
Yhteiskuntaoppi 1
Filosofia 1
Luonnontieteelliset aineet 7
Fysiikka 1
Kemia 1
Biologia 2
Maantiede 1
Psykologia 2
Muita lukion tehtävään kuuluvia aineita ja aihekokonaisuuksia
Yhteensä vähintään 44
Tuntijaon mukaisten pakollisten ja syventävien kurssien lisäksi voi olla koulutuksen järjestäjän päättämiä syventäviä kursseja sekä muita lukion tehtävään kuuluvia aineita ja aihekokonaisuuksia.
Opiskelijan tulee opiskella vähintään yhtä kieltä A-oppimäärän tavoitteiden mukaisesti. Joko A-kielen tai B1-kielen tulee olla «toinen» «kotimainen» kieli. Opiskelijalle tulee varata mahdollisuus opiskella valinnaisena aineena yhtä tai useampaa kieltä."
Peruslain mukaan oppivelvollisuudesta säädetään lailla. Siten oppivelvolisuuden määrittely on delegoitu tavallisen lain tasolle. Ja tämän vuoksi on säädetty kielilaki.
... ja oppivelvollisuuslaki.
Siinä meillä toinen hölmöläinen aloittajan lisäksi.
Oppivelvollisuuslakia ei ole olemassakaan, vaan -perusopetuslaki, revi siitä.
Perusopetuslaki 21.8.1998/628
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Mutta uuden kielilain mukaan yksittäiseltä virkemieheltä ei enää edellytetä ruotsin osaamista, vaan kaksi- ja ruotsinkielisissä kunnissa viranomaisen, ei siis yksittäisen virkamiehen täytyy tarvittaessa palvella ruotsiksi.
Kielilaki on siis päivitetty vastaamaan todellisuutta. Nyt olisi aika päivittää myös vanhentunut perusopetuslaki...
"Mutta uuden kielilain mukaan yksittäiseltä virkemieheltä ei enää edellytetä ruotsin osaamista, vaan kaksi- ja ruotsinkielisissä kunnissa viranomaisen, ei siis yksittäisen virkamiehen täytyy tarvittaessa palvella ruotsiksi."
..jos kuntien virkamiehistä puhutaan, niin tällöin muodolliset kielitaitovaatimukset tulevat suoraan joko laista tai vastaavasta pätevyysvaatimuksesta. Tai mikäli näitä kielitaitovaatimuksia ei ole, niin tällöin niistä päättää kyseinen kunta. Eli vaikka laki ei suoraan edellytä, niin kunta voi julkisoikeudellisena yhteisönä päättää yksin viran edellytyksenä olevista kielitaitovaatimuksista.
Valtion viranomaisissa kielitaitovaatimukset tulevat usean eri lain kautta, eli esim kielilain ja laista julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta. Jälkimmäisen 6 §:ssä sanotaan suoraan mitkä ovat valtion virkamiehen kielivaatimukset:
" 6 §
Valtion henkilöstön suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevat kelpoisuusvaatimukset
Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa.
Tuomarin virkaan vaadittavista kielitaitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa (205/2000). Upseerin virkaan vaadittavista suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää poikkeuksista 1 momentissa säädetyistä suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista, jos työtehtävät sitä edellyttävät tai jos eri kielten käyttämistä edellyttävien työtehtävien jako viranomaisessa sen sallii taikka vaatimuksista poikkeamiselle on muita erityisen painavia syitä.
Muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle henkilöstölle asetettavista suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös antaa valtuutus suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevien kelpoisuusvaatimusten säätämiseen asianomaisen ministeriön asetuksella niissä tapauksissa, joissa henkilöstölle ei kielitaitovaatimusten lisäksi aseteta muita kelpoisuusvaatimuksia.
Eduskunnan virastojen ja tasavallan presidentin kanslian henkilöstön suomen ja ruotsin kielen taitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään erikseen."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030424
Mitä tulee jo virassa olevan virkamiehen toisella kielellä palveluun, niin se on vähän kimurantimpi juttu, sillä suoraa virkamieskohtaista velvollisuutta käyttää sitä vierasta kotimaista kieltä ei ole. Kuitenkin monet lait kuten hallintolaki, perustuslaki ja useat erityislainsäädännön normit, antavat sisällöllisiä vaatimuksia kielenkäytölle, että ainakin sen verran on sitä vierasta kotimaista osattava, että osaa opastaa asiakkaan sellaisen virkailijan luokse, joka osaa kieltä.
Kunnissa ja pienissä virastoissa, jossa on vain yksi tai kaksi virkamiestä joilla ainoastaan on pätevyys esim. jonkin lain perusteella hoitaa jotain asiaa, ilman että kummallakaan olisi tarvittavaa kielitaitoa, tullaan käytännössä varsin isojen ongelmien eteen.
Yksikielisillä alueilla asia joudutaan ratkaisemaan kunkin alan erityislainsäädännön ja hyvän hallinnon perusteilla. Kaksikielisillä alueilla taas on kielilakiin perustuva velvollisuus palvella molemmilla kielillä, jolloin pienissä virastoissa tai kunnissa viranomainen on tarvittaessa velvollinen käyttämään vaikka tulkkia ja kääntäjää omalla kustannuksellaan.
"Missä määritellään ns. toisen kotimaisen pakollisuus kaikilla kouluasteilla peruskouluista yliopistoihin?"
..jo vastattu, niin tämä velvollisuus opiskella tätä toista vierasta kieltä on määrätty kutakin koulutustasoa säätelevissä omissa normeissa.
Kuten perusopetuslaissa, lukiolaissa, (aiemmin laissa ylioppilastutkinnosta), alemmanasteisissa normeissa joissa säädellään ammatillisten tutkintojen sisältövaatimuksia, asetuksessa ammattikorkeakoulujen opintojen rakenteessa ja asetuksessa yliopistojen tutkinnoista.
"Mitä lakeja siis pitäisi muuttaa erheen korjaamiseksi?"
Kuten edellä voi havaita, niin muutettavia yksittäisiä lakeja on useita, vaikka puhutaan pelkistä opinnoista. Ja vielä otetaan huomioon lait joissa säädellään erityiset ammatilliset pätevyysvaatimukset, niin lakien joissa vaaditaan tämän toisen kotimaisen taito on todella useita.
Eli lainsäädäntö joissa vaaditaan ruotsin opiskelua on hyvin hajallaan olevaa.