Lissu hyvä.
Nyt voin paljastaa sinulle strategiani (kaikille muille se alkaakin olla jo selvillä): olen houkutellut sinut paikalle näillä paikoin infantiiileillakin jutuillani.
Minulla on mukava elämä. Mieheni on ihana. Uskallan sanoa, että meidät on tehty toisillemme – tämä on tosirakkautta. Tapasin hänet, kun hänen avioerostaan oli vuosia. Kohta meille tulee kymmenen onnellista aviovuotta täyteen. Hän itse lähti aiemmasta liitostaan ja olisi ottanut mukaansa myös lapsensa, jota exänsä ei tietenkään antanut.
Mieheni lapsi vasta ihana onkin! Harmillista, että asumme melko kaukana toisistamme ja näemme harvoin. Omaa lasta en koskaan ole hankkinut, se on oma henkilökohtainen päätökseni.
Kotini on ihana, minulla on mukavat naapurit ja finanssiasiatkin ovat kunnossa. Mielestäni olen osannut hoitaa asiani hyvin ja aikuismaisesti. Olen hyvissä väleissä myös ex-kumppanieni kanssa.
Olen ollut siinä naiivissa uskossa, että jos itse hoidan asiat hyvin ja kohtelen kanssaeläjiäni kunnoittavasti, minuakin arvostetaan. Toisinpa kävi. Arvaatkin varmaan: mieheni lapsen äiti on yksinkertainen järkäle, joka muokkaa kaikkien ympärilleen olevien maailmat mieleisikseen. Eikä kukaan uskalla hänelle siitä huomauttaa, sillä hän katsoo oikeudekseen joko raivota tai sitten mököttää. Kaikki pelkäävät häntä (myös hänen uusi puolisonsa). Minun mieheni lapsen äiti on aivan kuten sinä, Lissu.
Kun rakastuimme mieheni kanssa, tämä luonnollisesti halusi heti esitellä minut lapselleen. Se ei exälle sopinut. Hän ilmoitti, ettei halua "uusia ihmisiä lapsensa elämään" ja muuta sellaista, jota sinäkin, Lissu, toistelet. Mieheni on lempeä, mutta tarvittaessa erittäin määrätietoinen, joten hän järjesti tapaamisen lapsen kanssa. Kaikki meni loistavasti. Korostan, että missään vaiheessa en ole uhannut enkä uhkaa äidin asemaa. Erityisesti tässä tapauksessa, kun äiti on 'vaikea', minun antamani malli älykkäästä, rauhallisesta ja lapsen parasta ajattelevasta aikuisesta korostuu.
En luettele kaikkia keljuuksia, joita ex on tehnyt. Lapsi on nyt jo 'iso' ja hänestä huomaa, että hän on oppinut tasapainoilemaan erilaisten kotiensa välillä. Tiedän, että hän pitää minusta paljon. Olen hänelle reilu ja juttelemme kaikenlaisista asioista. Pienempänä hän tuli aina minun syliini jököttämään ja yhä, kun on murheellinen tai väsynyt, käpertyy minun kainalooni. Olen ollut erittäin varovainen, etten astu äidin reviirille, ja mieheni sanookin, että selvästi näkee, että lapsi toivoisi minun ottavan isomman roolin ja osoittavan vielä selkeämmin rakkauttani. Olen siitä murheissani, mutta pelkään, että ex tulee entistä mustasukkaisemmaksi ja alkaa manipuloida tilannetta.
Ei olisi ongelmaa ellei olisi lasta. Mieheni ja minä emme halua rikkoa lapsen käsitystä äidistään, äiti tekee sen kyllä itse. Lapsi tulee vielä ymmärtämään lukuisia asioita ja toivottavasti kykenee silloin antamaan äidilleen anteeksi tämän tyranniuden. Siirryimme mieheni kanssa syrjään ja kestämme kaiken. Minusta teemme siinä oikein, en voisi tehdä lapselle mitään sellaista, jota sinä olet tehnyt omillesi, Lissu.
Lissu: en ole varma, kykenetkö lukemaan näin pitkää tekstiä, joten menen asiaan: kun tulin tälle palstalle katsomaan, mitä kohtalotoverini kirjoittavat, sinä päsmäröit kaikissa ketjuissa. Moitit uusia puolisoita naikkosiksi, yöperhosiksi ja vosuiksi – karmeaa luettavaa. Jos sinulle vastattiin ystävällisesti ja rakentavasti, vaikenit ja siirryit toistelemaan loukkauksiasi uuteen ketjuun. Se on häiriköintiä.
Kuten ehkä olet huomannut, olen verbaali tyyppi. Mielelläni ratkaisen asioita keskustelemalla. Mieheni exän kanssa se ei tule kysymykseen, joten olen ajatellut ottaa sinut hänen tilalleen. Uskoisin, että se sopii sinullekin? Sinä kaipaat yhä miestäsi ja vihaat tämän onnea ja sen tuonutta uutta naista, jonka paikalle asetun luontevasti. Minä taas saan purkaa omaa tuskaani sinuun – tämähän on ihan taivaassa solmittu liitto!
Ja samalla muut, jotka ihan vakavissaan kantavat murhetta omien uusperheittensä asioista, voivat ohittaa meidän kahdenkeskiset terapiasessiomme ja saavat keskustella uusperheasioista rakentavasti ja rauhassa.
Mitä muut palstalaiset pitävät ehdotuksestani? Sopiiko teille?
Nyt voin paljastaa sinulle strategiani (kaikille muille se alkaakin olla jo selvillä): olen houkutellut sinut paikalle näillä paikoin infantiiileillakin jutuillani.
Minulla on mukava elämä. Mieheni on ihana. Uskallan sanoa, että meidät on tehty toisillemme – tämä on tosirakkautta. Tapasin hänet, kun hänen avioerostaan oli vuosia. Kohta meille tulee kymmenen onnellista aviovuotta täyteen. Hän itse lähti aiemmasta liitostaan ja olisi ottanut mukaansa myös lapsensa, jota exänsä ei tietenkään antanut.
Mieheni lapsi vasta ihana onkin! Harmillista, että asumme melko kaukana toisistamme ja näemme harvoin. Omaa lasta en koskaan ole hankkinut, se on oma henkilökohtainen päätökseni.
Kotini on ihana, minulla on mukavat naapurit ja finanssiasiatkin ovat kunnossa. Mielestäni olen osannut hoitaa asiani hyvin ja aikuismaisesti. Olen hyvissä väleissä myös ex-kumppanieni kanssa.
Olen ollut siinä naiivissa uskossa, että jos itse hoidan asiat hyvin ja kohtelen kanssaeläjiäni kunnoittavasti, minuakin arvostetaan. Toisinpa kävi. Arvaatkin varmaan: mieheni lapsen äiti on yksinkertainen järkäle, joka muokkaa kaikkien ympärilleen olevien maailmat mieleisikseen. Eikä kukaan uskalla hänelle siitä huomauttaa, sillä hän katsoo oikeudekseen joko raivota tai sitten mököttää. Kaikki pelkäävät häntä (myös hänen uusi puolisonsa). Minun mieheni lapsen äiti on aivan kuten sinä, Lissu.
Kun rakastuimme mieheni kanssa, tämä luonnollisesti halusi heti esitellä minut lapselleen. Se ei exälle sopinut. Hän ilmoitti, ettei halua "uusia ihmisiä lapsensa elämään" ja muuta sellaista, jota sinäkin, Lissu, toistelet. Mieheni on lempeä, mutta tarvittaessa erittäin määrätietoinen, joten hän järjesti tapaamisen lapsen kanssa. Kaikki meni loistavasti. Korostan, että missään vaiheessa en ole uhannut enkä uhkaa äidin asemaa. Erityisesti tässä tapauksessa, kun äiti on 'vaikea', minun antamani malli älykkäästä, rauhallisesta ja lapsen parasta ajattelevasta aikuisesta korostuu.
En luettele kaikkia keljuuksia, joita ex on tehnyt. Lapsi on nyt jo 'iso' ja hänestä huomaa, että hän on oppinut tasapainoilemaan erilaisten kotiensa välillä. Tiedän, että hän pitää minusta paljon. Olen hänelle reilu ja juttelemme kaikenlaisista asioista. Pienempänä hän tuli aina minun syliini jököttämään ja yhä, kun on murheellinen tai väsynyt, käpertyy minun kainalooni. Olen ollut erittäin varovainen, etten astu äidin reviirille, ja mieheni sanookin, että selvästi näkee, että lapsi toivoisi minun ottavan isomman roolin ja osoittavan vielä selkeämmin rakkauttani. Olen siitä murheissani, mutta pelkään, että ex tulee entistä mustasukkaisemmaksi ja alkaa manipuloida tilannetta.
Ei olisi ongelmaa ellei olisi lasta. Mieheni ja minä emme halua rikkoa lapsen käsitystä äidistään, äiti tekee sen kyllä itse. Lapsi tulee vielä ymmärtämään lukuisia asioita ja toivottavasti kykenee silloin antamaan äidilleen anteeksi tämän tyranniuden. Siirryimme mieheni kanssa syrjään ja kestämme kaiken. Minusta teemme siinä oikein, en voisi tehdä lapselle mitään sellaista, jota sinä olet tehnyt omillesi, Lissu.
Lissu: en ole varma, kykenetkö lukemaan näin pitkää tekstiä, joten menen asiaan: kun tulin tälle palstalle katsomaan, mitä kohtalotoverini kirjoittavat, sinä päsmäröit kaikissa ketjuissa. Moitit uusia puolisoita naikkosiksi, yöperhosiksi ja vosuiksi – karmeaa luettavaa. Jos sinulle vastattiin ystävällisesti ja rakentavasti, vaikenit ja siirryit toistelemaan loukkauksiasi uuteen ketjuun. Se on häiriköintiä.
Kuten ehkä olet huomannut, olen verbaali tyyppi. Mielelläni ratkaisen asioita keskustelemalla. Mieheni exän kanssa se ei tule kysymykseen, joten olen ajatellut ottaa sinut hänen tilalleen. Uskoisin, että se sopii sinullekin? Sinä kaipaat yhä miestäsi ja vihaat tämän onnea ja sen tuonutta uutta naista, jonka paikalle asetun luontevasti. Minä taas saan purkaa omaa tuskaani sinuun – tämähän on ihan taivaassa solmittu liitto!
Ja samalla muut, jotka ihan vakavissaan kantavat murhetta omien uusperheittensä asioista, voivat ohittaa meidän kahdenkeskiset terapiasessiomme ja saavat keskustella uusperheasioista rakentavasti ja rauhassa.
Mitä muut palstalaiset pitävät ehdotuksestani? Sopiiko teille?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tässä sulle rakentavaa: ole jo hiljaa!
meillä on sopimus, vai mitä Lissu? Huomasin myös, että jätit monet tehokeinot vielä käyttämättä. Se on viisasta. Allez!
Sinäkin, Lissu, tiedät että rakentavan argumentoinnin kulmakivenä on perustelu. Kertoisitko nyt, vaikka lyhyestikin, millä perusteella väität minun olevan sekaisin ja miksi minun pitäisi hakeutua hoitoon?
Seuraan sinua myös siihen seuraavaan ketjuun, sillä todennäköisesti sinulla ei taaskaan ole tähän mitään sanottavaa.
Hanki elämä nyt tai muuta puuhaa kuin ex-vaimon kiusaaminen
"Nyx-naikkoset kuvittelevat olevansa jotain, vaikka ovat niitä toiseksi jääneitä. Minä en ikinä suostu ottamaan niitä nyx naikkosia perheeseemme, mutta omat lapseni kasvatan ja suojelen nyx naikkosilta. Mieheni on sen verran viksu ettei tyrkytä niitä naikkosiaan meidän elämään."
Kuka kiusaa?
"Mielestäni olen osannut hoitaa asiani hyvin ja aikuismaisesti" Miksi tällainen epävarmuuden ilmentymä keskellä muuten napakkaa tekstiä?
Eipä tuossa lauseessa mielestäni ap:llä ollut mitään epävarmuutta, jos omasta mielestään on hoitanut asiansa hyvin ja aikuismaisesti! Kenen mielipidettä siihen pitäisi kysyä? Lissunko???
ettei Lissun, eikä kenenkään muun tarvitse kertoa toimintansa taustoista kuin juuri sen verran että joku ymmärtää edes jotain. Eli Lissun ja kaikkien muiden hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden kannattaa pitää kaikki sellainen joka saattaa vaarantaa oman aseman omana tietonaan.
asian niin, että Lissu on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, kun joku kerrankin vastaa hänelle hänen omalla tyylillään? Mitäköhän tähän sanovat täällä Lissun hampaisiin joutuneet naikkoset ja vosut?
Kuka on pyytänyt Lissua kertomaan toimintansa taustoja? Ketä se kiinnostaisi? Ja mikä ihmeen asema? ;)
Yritätkö, Lissu, kirjoitella nyt fiksuja? Ei tainnut ihan onnistua.
epävarmuuden ilmentymä ap-naikkosella: oli kirjoittanut sanan infantiili yhdellä ylimääräisellä iiillä! Se on selvä merkki huonosta itsetunnosta sekä piilevästä lissukateudesta.
Missään nimessä kenenkään asetetusta normista poikkeavan puolustaminen johtaa hyökkäykseen. Todella heikkoa. Käytät samoja tapoja joita itse et suvaitse muissa. Ryhdistäydy tai vaikene!
Mitä "missään nimessä kenenkään asetetusta normista poikkeavan puolustaminen johtaa hyökkäykseen." tarkoittaa? Käsittämätön lause.
Jos nyt aletaan kirjoittaa tajunnanvirtaa, onko uusperhepalsta sille sopiva paikka?
luoda tälle palstalle normistoa, ilmeisesti oman asemanne suojaksi. Jos keskustelu ei luonnistu voit aina mennä lässyttämään esim tuon onnetoman lesbonyksän uhrin kanssa...
siellä sitä teille uutta mietittävää
(Ei tosin olisi tarvinnut kannustaa itseäsi, ymmärsimme frustraatiosi asteen muutenkin.) Juuri tätä tarkoitin, eikö tunnukin helpottavalta?
Pidä tää. Huomisiin! Nyt pitää mennä kultani kanssa pusuttelemaan.
Ensinnäkin, nuo alla olevat kommentit eivät ole minun. Silti et "Liisaihmemaassa" kertonut kuinka tulit siihen tulokseen että ap. on mielestäsi epävarma? Nyksän napakasta tekstistä pitää ilmeisesti aina jotain huomautettevaa löytää?? ;o)
Oikein hyvä ajatus! :D
On tuo Lissu kommentteineen ehtinyt tulla kovin tutuksi, vaikka harvoin käynkin, itse en oikein aina jaksa edes reagoida, ja joskus sitten yritän jotain ymmärrystä hänen suppeaan mustavalkoiseen maailmankuvaansa tartuttaa, mutta olen huomannut, se on tuloksetonta. Että siitä vaan, jos jaksat! :)
Eipä tuo Lissu pystynyt mitään perusteluja sulle antamaan terveydentilasi arviosta, ehkäpä hän ei tiedä mitä perustelu tarkoittaa... ;)
No, jokainen tavallaan. Lissu on Lissu, eikä siitä muuksi muutu.