...ekaluokkalainen on koulussa?
Ovatko he koulusssa säännöllisesti klo 9-13? Mun pitää järjestää syksyllä työaikani nimittäin lapsen koulunkäynnin mukaan niin, että hän ei joudu iltapäivisin olla kotona yksinään.
Ovatko he koulusssa säännöllisesti klo 9-13? Mun pitää järjestää syksyllä työaikani nimittäin lapsen koulunkäynnin mukaan niin, että hän ei joudu iltapäivisin olla kotona yksinään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ekaluokkalaisen koulupäivän alkamis- ja päättymisajankohta voi vaihdella viikonpäivästä riippuen. Alussa voi vielä olla muutaman viikon mittainen "pehmeä lasku", jolloin päivät ovat vain kolmituntisia. Toivottavasti saat kaiken järjestymään! Itselläni sama on edessä vuoden kuluttua...
Onneksi minulla on ymmärtäväinen työnantaja :-)
Koulupäivien pituus vaihtelee, ota yhteys opettajaan niin tiedät tarkemmat ajat. Meidän muksu aloitti koulunsa viime vuonna ja koulu on onneksi noin 200 metrin päässä kotoa. Iltapäivähoitoa ei ole ja hyvin on pärjännyt ne pari-kolme tuntia jotka joutuu yksin olemaan. Yleensä potkivat palloa talon muiden muksujen kanssa pihalla tai sadepäivinä leikkivät tietokoneella meillä tai naapurissa.
Jokainen tietysti tekee, miten tekee, mutta paljon kotona olevana äitinä saan usein ihmetellä näitä "itsenäisiä" iltapäivälapsia. Moni kun ei nykyään vahdi lastaan tippaakaan sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt neljä - tai jos on sisaruksia, ei edes kaksivuotiasta vahdita. Lapset tekevät sitten joutessaan sitä sun tätä. Eivät välttämättä niin kovin pahaa, mutta moni sellainen asia, mikä minusta kuuluisi vanhempien lapselle opettaa, jää oppimatta. Lapsille ei opeteta, ettei pihapenkkiä kuulu potkia tai raaputtaa, ettei sairasta oravaa kuulu rääkätä, ettei kiviä kuulu heitellä pitkin pihoja ja parkkipaikkoja, ettei koko ajan kuulu huutaa kuin hullu ja pyöräillä täyttä häkää kerrostalon pihassa, niin että pienemmät ovat vaarassa jäädä alle, ettei porraskäytävissä kuulu polttaa tupakkaa jne. jne.
Pieniä asioita ja "meidän lapselle ihan selviä". Totuus on, ettette te tiedä, mitä teidän pienetkin lapsenne tekevät, jos ette niitä kerran vahdi ettekä hommaa niille iltapäivähoitoa. Jossain maalla on ehkä eri asia, mutta kaupungissa väkeä (ja tyhmää väkeä) on niin paljon, että lapsi päätyy hyvin helposti huonoon seuraan. Ja yllätys yllätys, hän ei kerro teille, mitä iltapäivisin puuhaa. Hän vaikenee tai valehtelee tai sitten te ette edes kysy.
Niin monta kertaa olen lohduttanut ja laastaroinut niitä kaatuneita ja pudonneita, joiden vanhemmat ovat töissä. On myös tullut ruokittua kotiruualla niitä, joiden vanhemmat ovat ostaneet pitsan jääkaappiin. On tullut selitettyä pihan lapsille monta asiaa, joiden selittäminen kuuluisi vanhemmille.
Kukin tekee miten parhaaksi näkee, mutta en neuvoisi jättämään eka-tokaluokkalaista ihan oman onnensa ja kavereiden nojaan ainakaan kaupungissa. Monta vaaraa vaanii siellä... Eikä ole kovin fiksua luottaa siihen, että naapurin kotiäiti kyllä auttaa. Mikä helskutin koko maailman hoivaaja se kotiäiti on? Jos yksi äiti on pihalla omien pienten lastensa kanssa, ei ole soveliasta ajatella, että "katsoo se niitä meidänkin lapsia siinä sivussa". Sopikaa sitten reilusti jonkinlaisesta vuorottelusta, jos hänen varaansa kerran laskette.
Meillä on sellainen periaate, että haluamme opettaa lapselle vastuuta jo varhaisessa iässä. Olemme jo usean vuoden yrittäneet opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Vapautta annetaan, mutta myös säännöt ja velvollisuudet on, kuten astioiden pesu omalla vuorollaan, oman huoneen siivoaminen ym.. Helposti voisimme järjestää iltapäivähoidon usealla tavalla, mutta päätimme kokeilla ilman ja ensimmäinen vuosi meni ainakin loistavasti. Jokainen kyllä tekee miten parhaaksi näkee, mutta meillä tämä malli toimii hyvin. Jos jotain pahojaan olisi tehnyt, niin varmasti olisimme siitä kuulleet ja poika tietää että rangaistus seuraa. En todellakaan oleta, että naapurin täti hoitaa lastani, jos siitä ei ole erikseen sovittu ja siitä maksettu.
Noin sen kuuluu mennä. Ei tosiaan mitään turhaa hyysäämistä vaan rajat on opittava hyvisä ajoin. Jos ekaluokkalainen ei niitä tiedä, ei sitten välttämättä toka- ja kolmasluokkalainen.
Sanon heti aluksi, etten nyt mitenkään hyökkää sinun kimppuusi: voi olla, että olet todella lapsesi kasvattanut ja voi olla, että hän on fiksu kaveri, joka osaa olla ja pärjää. On se ihan mahdollista.
Ihan periaatteessa, kysyn, että mistä päättelet, että tietäisit, jos lapsesi puuhailisi jotain vähemmän toivottavaa, jotain sellaista, jota et sallisi, jos tietäisit? Ainakaan täällä päin naapureilla ei ole tapana puuttua asioihin. Lapset tekevät yhtä sun toista ja naapurit pyörittelevät päätään, mutta eivät kerro vanhemmille. Enpä käy minäkään kertoilemassa, vanhempia kun on kaikenlaisia. Tiedän, etteivät kaikki olisi kovin tyytyväisiä.
Jos joku tekisi jotain pöyristyttävää, menisin toki vanhempien juttusille, mutta en todellakaan käy kantelemassa joka päivä siellä ja täällä, että "teidän lapsi kiroili vanhalle rouvalle, joka kielsi ajamasta pihassa täysillä pyörällä" tai "teidän lapsi vietti iltapäivällä 3 tuntia meidän rappukäytävässä pitäen jossain määrin melua kavereittensa kanssa" tai "teidän 12-vuotias on muuten alkanut tupakoida". Haluaisin silti tietää, jos oma lapseni tekisi jotain vastaavaa.
Kuten sanottu, tämä ei tietenkään koske kaikkia. Lapset ja kodit ja kaikki muu ovat erilaisia. Silti monet lapset ovat liikaa yksin ja vanhemmilla on liian kiire. Ja toistan vielä, että nykyään ainakaan pääkaupunkiseudulla naapurit eivät edes tunne toisiaan eikä kukaan halua (eikä uskalla) puhua suoraan päin naamaa ja mennä kertomaan, mitä lapset ovat tehneet.
En aio antaa omalle lapselleni vastuuta, koska haluan antaa hänen olla lapsi. Minä kannan vastuun, hän keskittyköön kasvamaan vahvaksi aikuiseksi. Omin päin saa olla vasta joskus 9-vuotiaana ja silloinkin saatte arvata että kyselen häneltä ja naapurin mummoilta, mitä puuhaa. Sanokaa mitä sanotte, mutta niin sitä ennenkin kasvatettiin vastuunkantajia: tiukalla kurilla ja syynäämisellä. Vanhemmat ovat sitä varten, että kantavat lapsistaan vastuun.
yhdessä se on minusta tärkeää. Sinä Salla annoit hyviä mielipiteitä.
Mielestäni lapsi omin päin ei kasva tasapainoiseksi aikuiseksi. Eikä voi sanoa että lapsesta kehittyy "hyvä" itsenäinen lapsi kun joutuu pakon sanelemana selviytymään arjen huolista.
Lapsi kyllä tarvitsee turvaa ja aikuisen vastuun ottamista asioista jotka eivät kuulu lapselle. Valitettavasti se tulos ehkä näkyy vasta myöhemmin ja usein jo liian myöhään.
Mielestäni 12 vuotias vasta voi ruveta ottamaan sitä vastuuta arjessa minkä ymmärrän että moni ekaluokkalainen jo joutuu ottamaan.
Itsenäisen ja hyljätyn lapsen ero on melkein huomaamaton.
Eli lapsesta tingitään eikä anneta sitä mikä luonnostaan lapselle kuuluisi,turvallisuus. Antaa lapsen olla lapsi.
Meillä hyljättyjä lapsia huostassa ja kasvu kipu on uskomatonta tuskaa.Emme kasvata heitä säälistä vaan määrätietoisesti ottamaan leikin kautta (olla lapsi)säännöt, rajat ja vastuu itsestään sekä myös kunnioittamaan muita ihmisiä.
En toivo kenellekään vanhemmalle tällaista tilannetta.
Ottakaa täysi vastuu lapsistanne.
Viisaita sanoja! Kunpa viestinne lukisi moni lastansa pleikkarilla kasvattava uraohjus...
Vastuuta, jota lapselle annetaan, on monenlaista. Minä näen vastuunottamisena myös sen, että lapsi osallistuu ja tekee kotitöitä. Sellaista, mihin hän ikänsä ja muun kykynsä puolesta on kykenevä.
Iltapäivät ja illan yksin kotona olemiseen, koulun jälkeen:
liian usein, liian paljon, lapset ovat yksin ja itsekseen, koska edes ekaluokkalaiselle ei ole iltapäivähoitoa tarjolla. Kaikilla vanhemmilla ei ole varaa kustantaa lastenhoitajaa tai lasta yksityiseen päiväkotiin tms. iltapäiviksi, ikävä kyllä se on ihan totta, eikä kyse edes mistään sellaisesta, että vanhemmilla olisi arvot vinksallaan ja rahaa käytettäisi mihin tahansa: pieni palkka menee elämiseen, asumiseen ym. vastaavaan, eikä siitä irtoa edes sen iltapäivähoidon vertaa.
Joskus on edullisia tai ilmaisia paikkoja, missä lapsi voi iltapäivisin olla. Aina ei sellaisia ole, vaan lapsi on oman onnensa nojassa.
Pitää vaan sitten sopia säännöt, joita lapsen kuuluu noudattaa. Ja aika usein lapsi jää kiinni jos ei ole sääntöjä noudattanut.. niin se vaan on, ja sitten seuraa sanktio.
Eihän ole tarjolla edes kunnallista hoitopaikkaa 7-v. lapselle kesäajaksi, siis lapselle joka siirtyy vasta toka-luokalle!!!! ja tiedän että yksinhuoltajien lapset ovat sitten itsekseen, kun äiti ei voi ottaa koko kesää lomaa, tai osaa aikaa ei ole varaa palkattomana pitää. Apuun tulee leirit yms, mutta esim. avoimia leikkipuistoja 7-8v pitävät jo liian lapsellisina.
Itselläni kävi hyvä tuuri aikoinaan: koska kuopus oli päiväkoti-ikäinen, koulunsa aloittanut esikoinen meni siinä samassa kunnalliseen hoitoon kesäajaksi että myös iltapäivähoidon sain koulun jälkeen järkättyä. Tuttavalla oli huonommin, ekaluokkalainen vaelteli yksin pitkin katuja kun äiti oli opiskelun työharjottelussa ja iltavuorossa..
Siitä syömisestä muuten: lapset eivät yksin ollessaan (koulun jälkeen) syö, vaikka jääkaapissa olisi juuri sitä mitä lapsi on itse toivonut,olipa se valmispizza tai kotiruoka valmiina annosteltuna lautaselle. Edes isoilla koululaisilla ei ole nälän tunnetta, jos he ovat yksin kotona!!?? vaan ovat todellakin niinlapsia, että "vaativat" sen aikuisen siihen huoltamaan.
ja muuten: mielestäni jokaisella aikuisella pitäisi olla sen verran tilaa sydämessään muidenkin lapsille, että auttaa ja neuvoo muidenkin lapsia. Se voi joskus olla sinun lapsesi, joka tarvitsee apua ja lohtua tuntemattomalta tai naapurilta.
Ja toinen: miksi ihmeessä ette ilmoittele häiriköivien lasten vanhemmille mitä heidän lapsensa tekevät! Turha odottaa, että sinunkaan lastesi edesottamuksista infotaan, jos itse et samaa tee!!
Itsekin luulin, kun lapseni pieniä olivat, etteivät he koskaan muutu sellaisiksi huutaviksi, meluaviksi, joiden kengät ja vaatteet ovat likaiset ja risaiset.. mutta niin vain ikä tekee tehtävänsä, ja ekaluokkalainen poika hajotti vaatteensa alle puolessa tunnissa, polki kenkänsä rähjiksi parissa viikossa.. leikit muuttuivat niin raisuiksi, vaikkei kyse ollut mistään ilkeydestä, vaan vain leikeistä, kiipeilystä, juoksusta, fillarilla kaatumisista yms., leikkipuistossa, pihassa, metsässä....
Olisi parempi, jos sinun lapsiisi asennettaisiin joku laite, josta voisit seurata häntä. Eihän lapsi muuten saa rauhaa.
Ennen lapset saivat olla rauhassa ja juosta pitkin metsiä. Vaikka oli vaaroja, aikuisilla ei ollut aikaa hermoilla. Sillä tavalla ihmisiä kasvaa.
Vahtaamalla saa vain sekopäitä, terapiaan valmiita uikuttajia tai muita nykyajan ihmeitä.
Ystävä hyvä,maailma on muuttunut aika paljon siitä ajasta,mistä sinä nyt puhut!Itseäni risoo sellainen ylihuolehtivaisuus,ettei lapsen anneta käyttää ns.omia aivoja ollenkaan.Esim.rajuissa leikeissä käy huonosti-äidit rupeaa uikuttamaan lapsen puolesta,vaikka ei olisi käynyt juuri mitenkään(pikku naarmu polvessa tms.) ja siitähän lapsi saa kimmokkeen hysteerisyyteen.Tai kun pöydälle kaatuu maitotölkki niin äiti rupeaa huutamaan-lapsi kuvittelee,että se on sitten huutamisen arvoinen juttu ja toimii samalla tavalla/säikähtää äitinsä reaktiota ja alkaa itkeä.Joo,esimerkkejä on monia mutta eihän sitä tietenkään myönnetä,kun omista lapsista on kyse,"ne on ne naapurin kakarat"!
Kun poikamme meni ekalle luokalle, laitoimme hänet myös iltapäiväkerhoon, koska koulupäivät olivat niin lyhyitä. Mikä oli seuraus? Poika oli kärttyinen, rauhaton ja väsynyt, koska jo koulupäivä oli täynnä menoa ja meteliä ja sama jatkui kerhossa. Itse en jaksaisi olla tuntia kauempaa sellaisessa melskeessä, mutta lapsen pitäisi jaksaa koko päivä?
Jos koulussa olisi tuntien aikana työrauha, asia olisi toinen, mutta tässäkin tapauksessa luokassa on kaiken aikaa ollut muutama kovaääninen ja häiritsevästi käyttäytyvä oppilas, joiden ehdoilla sitten on menty. En ymmärrä sitä kiljunnan ja huutamisen määrää, mitä koulussa saa tehdä!
Nyt poika on kolmannella luokalla ja aivan erilainen kuin ennen, koska saa koulun jälkeen levätä ja puuhata ihan omia asioita rauhassa ja hiljaisuudessa. Monta kertaa poika on ollut päiväunilla tai katsonut piirrettyjä kissa kainalossa. En ole katsonut pleikkarin pelaamistakaan pahalla, koska meillä ei ole väkivaltapelejä.
että lapsi kehittyy ja kasvaa ihmisenä kun saa olla ikäistensä seurassa. Yksin oleskelu ei anna sitä virikettä mitä lapsi tarvitsee. Mainitset, "pleikkarin" pelaamista et katso pahalla, no se saattaa johtaa hiljaa hiipien juuri siihen pahaan. Jokaine me tarvitsemme hetkiä olla hiljaisuudessa mutta ei mielestäni tuon ikäiselle lapselle ole ylivoimaista pysy hereillään ja jaksaa olla aktiivi ikäistensä seurassa. Yksin olo on aina yksin oloa.Se kyllä on tarpeen aina joskus mutta olisiko se niin myönteistä jos se on pakotettua yksin oloa.
Mietin vaan, koska olen huostaan ottanut juuri yksin olleita lapsia. Heillä on suuria vaikeuksia tulla toimeen toisten lasten kanssa. Juuri ne koodit puuttuvat joita lapsi oppii vaan ollessa yhdessä muiden ikäistensä kanssa. Näen heissä juuri ne suuret kehityksen puutteet.
Heillä on peliriippuvuutta sosiaalisia ongelmia, väsymystä, agressivisuutta jne. Nyt kahden vuoden kovan työn ja virikkeiden kautta rupeaa löytymään heistäkin se "lapsi" joka on niin tärkeää lapsen kehitykselle se opettaa elämää aikuisuuteen.
Virike lähde on ollut juuri se että on joutunut olemaan toisten ikäistensä sekä kaiken ikäisten lasten seurassa ja aikuisten valvonnan alla. Tästä kaikesta on lapsi itse saanut maksaa sen kalleimman hinnan ja onhan se yhteiskunnallekkin suuri kustannus. Mutta kaikilla lapsilla on siihen oikeus. Sinä kuitenkin tunnet lapsesi parhaiten joten teet itse päätöksesi lapsesi parhaaksi. Mutta älä unohda olla silti vastuullinen vanhempi lapsellesi.