Täällä toinen tyytyväinen uusperheessä elävä kolmen lapsen äiti (viitaus kuutiotuuman aloitukseen alempana). Lapset vuoroviikoin isällä, joten heillä on kaksi rauhallista ja onnellista kotia. (vertaan aikaisempaan elämään, jossa oli yksi riitaisa koti)Koulu menee lapsilla hyvin, on harrastuksia ja kavereita. Samat säännöt molemmissa kodeissa, ihanat isä ja äitipuolet. Raha-asioista ei tarvi ex-puolison kanssa kinata, kun on ymmäretty että ne tavarat hankitaan mitä tarvitaan ja molemmat maksaa. Ongelmatilanteissa soitetaan toiselle ja keskustellaan miten asia ratkaistaan. (vanhin murkkuikäinen ja välistä pitää meidän vanhempien jutella ja informoida lastemme asioita. Helpompi vedota että isä/äiti samaa mieltä asiasta tai joskus vain soitan tai isä soittaa, että voisitko jutella tästä asiasta lapsille) Näin se on mennyt jo kahdeksan vuotta. On helppo henkittää ja jaksaa paremmin olla äiti, kun ei tarvi energiaa tuhlata turhanpäiväiseen riitelyyn ja juonitteluun. Mukavaa keväänodotusta!! Ja hymyhuulessa jatketaan..
PS. Yrittäkäähän te ruttuturvat miettiä, mikä elämässä tärkeintä..se että laitetaan katkeruudessa kapulaita toisen rattaisiin vai se että lapsillanne on mahdollisimman tasapainoinen elämä. Yrittäkää oppia arvostamaan ennenkaikkea, että lapsenne on terve niin henkisesti kuin fyyssisesti ja että teillä on varaa leipään ja vaatteisiin ja sitä että lapsenne on rakastava ihminen, joka kykenee rakastamaan myös muita ihmisiä. Siitä on iso apu, kun he ovat omillaan ja aikaisia. Ei turhia murheita omille lapsille..näin olettaisin kaikkien äitien ja isien jotka lastansa rakastavat ajattelevan. Jos ei lapsestansa välitä, voi tietty aloittaa tuhoamaan sitä esim. loukkaamalla lapsen toista vanhempaa...
PS. Yrittäkäähän te ruttuturvat miettiä, mikä elämässä tärkeintä..se että laitetaan katkeruudessa kapulaita toisen rattaisiin vai se että lapsillanne on mahdollisimman tasapainoinen elämä. Yrittäkää oppia arvostamaan ennenkaikkea, että lapsenne on terve niin henkisesti kuin fyyssisesti ja että teillä on varaa leipään ja vaatteisiin ja sitä että lapsenne on rakastava ihminen, joka kykenee rakastamaan myös muita ihmisiä. Siitä on iso apu, kun he ovat omillaan ja aikaisia. Ei turhia murheita omille lapsille..näin olettaisin kaikkien äitien ja isien jotka lastansa rakastavat ajattelevan. Jos ei lapsestansa välitä, voi tietty aloittaa tuhoamaan sitä esim. loukkaamalla lapsen toista vanhempaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin tulisi toimia, kuten ap. kertoi. Mutta, yksin se ei onnistu. Itse haluaisin toimia niin, että lähinnä lasten asioista neuvoteltaisiin ja ei unohdettaisi, että ne molemmat vanhemmat on lapsilla ja et on vaan hyvä, että näin on. Mut toinen, yleensä ehkä lähiv. jolla tuntuu olevan eron jälkeen paljon sanan valtaa lasten asioissa, sanelee lähes kaiken, ei onnistu neuvottelut. Olisi paljon vähempi valitusta ja riitoja, jos kaikki suhtautuis, kuten kerroit edell.
mutta vaikeaa se on kun etä ei pidä mistään sovitusta kiinni ja haastaa vain riitaa. Tainnu jäädä ero käsittelemättä vielä näiden vuosien jälkeen. Lapset kärsii, en enää minä.
teidän kummankin edestä.
Jos toinen vanhempi on kovin lapsellinen, eikä kykene ajattelemaan lapsen parasta ensin, ei sitä mikään tule muuttamaan.
Kärkeä "kiusanteolta" voi tosin viedä pois se, jos hänen perumisiinsa vastaat vain "ei sillä väliä, minulla olikin jo varasuunnitelmaa lapsille siltä varalta" eli ex näkee, että sinuun ainakaan ei vaikuta mitenkään hänen kiusansa. Luo sinä teidän elämästä sellaista, että mitään et laske sopimuksia pitämättömän exän varaan. Kuvittelet hänet kuin joksikin etäisemmäksi tuttavaksi, joka aina joskus ottaa lapsia kylään, mutta saattaapi tuosta vain peruakin. Vaikka lasten vuoksi kiukuttaakin, jos kiukkuasi näytät hänelle, hän saa voittonsa, jota lapsellisuudessaan hakee. Anna hänen tuntea, että mikään hänen tekemisensä ei vaikuta sinun elämääsi ja teidän onnellisuuteenne lasten kanssa mitenkään.
Lasten murhetta siitä jos sopimukset eivät pidä, on tietenkin kurja katsoa, ja se herättää aina negat. tunteet. Koita jaksaa kuitenkin lapsillesikin sanoa, että vaikka isä teitä rakastaakin, hän nyt vain on tuon tyyppinen ihminen, etteivät nämä sopimukset oikein aina toteudu. Valmistele heitä siihen mahdollisuuteen, että jokin tapaaminen aina joskus estyykin. Tee se välittämättä negatiivista asennetta, ja sano, että sinä kyllä pidät heidät mielellään silloin kotonakin, että ei siihen teidän maailmanne kaadu.
kiitos viisaista kommenteistasi. Aionpa ottaa ne toimintaan arjessamme.
Juuri noin se on, jos haluaa, että oma lapsi ei joudu tilastoiduksi eroperheen ongelmalapsena, pitää silloin lähteä ensisijaisesti lapsen asemasta käsin katsomaan tilannetta.
Ei se lapsi halua, että joutuu varomaan tykkäämisiään ettei toista vanhempaa loukkaisi kun toisestakin tykkää. Eikä lapsi halua kuunnella enää riitelyjä ja toisten itsekkyyksien tai hulluuksien selityksiä, sen soisi loppuvan vihdoin, kun kerran erottukin on. Ei lapsi halua kateutta, vihaa ja piinaa, vaan lapsi haluaa olla oma itsensä, tuntea että hänestä välitetään kummassakin kodissa. Rakkautta lapsi tarvitsee, ei seteleitä ja kaiken periksi antamista siksi, kun vanhemmilla on huono omatunto erosta. Lapsi tarvitsee sitä, että hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita, ei sitä, että häneltä yritetään urkkia toisen vanhemman kotiasioita tms.
Lapsen on mahdollista olla onnellinen, vaikka hänen vanhempansa eroaisivatkin. Oman surutyön jälkeen hän voi olla onnellinen, jos omat vanhemmat eivät torpeedoi hänen mahdollisuuksiaan siihen. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, ei kiistakapula tai koston väline tai aikuisen korvike, jolle kaikki aikuisten asiat uskotaan.
En usko että kukaan empatiaan kykenevä aikuinen ihminen haluaa lapselleen muuta kuin onnellisuutta.