oletn itse 16-vuotta mutta halusin tulla tänne lukemaan näitä sivuja ja kertomaan oman uusioperheeni :)
elikkä äidillä ja biologisella isälläni on
2 lasta minä ja siskoni.
sitten äiti ja isä erosivat ja äiti on nyt ollut jo 4 vuotta naimisissa ja nykyisen kanssa on 2 lasta.
kun taas isäpuolellani kun tuli elämääni tuli mukanaan myös 5 lasta sisar puolekseni.
biologisella isälläni on nyt uuden avovaimonsa kanssa 1 lapsi ja tällä avovaimolla oli mukanaan 3 muuta lasta kun tuli.
ja itse olen seuraavasti:
2 viikkoa äidilläni
1 viikko isälläni
molemmissa kodeissa on oma huone ym.
mutta silti jotenkin ahdistaa tätä nykyinen elämä koska monehän tähän vuosia mutta sitten yhtäkkkiä tulee uusi isäpuoli ja mukanaan monta lasta...
mutta onpahan tekemistä kun sisaruksia riittää :)
t.pohjanmaalta anni 16v-
elikkä äidillä ja biologisella isälläni on
2 lasta minä ja siskoni.
sitten äiti ja isä erosivat ja äiti on nyt ollut jo 4 vuotta naimisissa ja nykyisen kanssa on 2 lasta.
kun taas isäpuolellani kun tuli elämääni tuli mukanaan myös 5 lasta sisar puolekseni.
biologisella isälläni on nyt uuden avovaimonsa kanssa 1 lapsi ja tällä avovaimolla oli mukanaan 3 muuta lasta kun tuli.
ja itse olen seuraavasti:
2 viikkoa äidilläni
1 viikko isälläni
molemmissa kodeissa on oma huone ym.
mutta silti jotenkin ahdistaa tätä nykyinen elämä koska monehän tähän vuosia mutta sitten yhtäkkkiä tulee uusi isäpuoli ja mukanaan monta lasta...
mutta onpahan tekemistä kun sisaruksia riittää :)
t.pohjanmaalta anni 16v-
Vastaukset 2
Vanhimmat
No on sulla paljon sisaruksia ja puolia. Lisäksi olet vielä siinä iässä, että yleensäkin jonkin verran ahdistusta elämän kaikenlaisista asioista kuuluu ikään.
Nyt kun etsit itseäsi kaiken keskellä, toivon että sulla on joku, kenen kanssa voit puhua tunteistasi ja ajatuksistasi, niin hyvistä kuin huonoistakin sellaisista. Molemmat ovat terveellisiä ja normaaleja tunteita. Kumpaakin elämään kuuluu, on perhemuoto sitten mikä tahansa.
Jos sulla on mukavat omat isovanhemmat, voit heidän kauttaan löytää jotain sellaista rauhaa ja turvaa, mitä ei ehkä isoissa uusperheissä aina niin helposti löydy. Isovanhemmat ovat ikään kuin juuresi ja kertovat paljon siitä mistä sinä olet tullut, millaiseen sukuun kuulut. Sellaisen tutkiminen voi tehdä hyvää.
Lisäksi kun olet tuon ikäinen että tulet entistä itsenäisemmäksi, muista että kukaan muu ei määrittele sitä kuka sinä olet, vaan sinä itse.
Elämänmuutokset ovat usein hieman ahdistavia. Varsinkin jos itselle oudompi ihminen muuttaa omaan kotiin ja saman katon alle. Ajan myötä se helpottuu.
Itsensä ilmaiseminen musiikin, maalaamisen, kirjoittamisen tai urheilun tms. harrastuksen kautta on muuten hyvä keino purkaa ihan minkälaisia tunnelmia tahansa. Suosittelen.
Kaikkea hyvää sinulle.
Onpa sulla tosiaan suurperhe! ;) Toivottavasti teillä on kaikilla keskenänne hyvät välit.
On myös hauskaa ajatella, että sinä tulevaisuuden nuorena aikuisena tästä aika hyvän mallin suvaitsevaisuudesta – varmasti teidänkin perheisiinne mahtuu monenlaista persoonaa!
Verisukulaisuutta tärkeämpää on välittäminen ja toisen arvostus. Jotenkin tuntuisi siltä, että teillä siinä on onnistuttu.
Lykkyä pyttyyn Anni! Kiva kun kävit kertomassa kuulumisia. :D