Mikä ihme siinä on, kun suurella osaa entisistä aviopuolisoista on tarve olla v:mäinen avioliiton purkauduttua, sekä exälleen, että omille lapsilleen? Vielä vuosia senkin jälkeen, kun lapsi on täysi-ikäinen...
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta? Onko kukaan saanut pysyvästi asiaa ratkaistua? Vai onko "helvetti" elinikäinen? Miksi on NIIIIN vaikea antaa anteeksi?
Kun kerran kaksi ihmistä toteaa eron paremmaksi vaihtoehdoksi kuin avioliiton, miksi silti ei elämä tasaannu suurella osalla? Lapset kärsii yhä vanhempiensa riidoista, vaikka ero olisi ollut voimassa vuosia...
Millaisia kokemuksia teillä on asiasta? Onko kukaan saanut pysyvästi asiaa ratkaistua? Vai onko "helvetti" elinikäinen? Miksi on NIIIIN vaikea antaa anteeksi?
Kun kerran kaksi ihmistä toteaa eron paremmaksi vaihtoehdoksi kuin avioliiton, miksi silti ei elämä tasaannu suurella osalla? Lapset kärsii yhä vanhempiensa riidoista, vaikka ero olisi ollut voimassa vuosia...
Vastaukset 18
Vanhimmat
olen samaa mieltä kanssasi omalla kohdallani olen kanssa huommannut että vaikka muutin jo 4 vuotta sit pois niin vieläkin hän on erittäin kiinostunut minun tekemisistä ja jos niinkuin minulla meneekin hyvin niin ei saisi mennä hyvin.
Olen monesti miettinyt miksi en saa olla rauhassa ja kun minua ei kiinosta hänen tekemiset ei menot niin miten voi häntä kiinostaa minun tekemiset ja saan kuulla aina niistä.Itse olen pitänyt lapsistani hyvää huolta ja olen heidän kanssa tekemisissä melkein päivittäin että ei olisi siitäkään mitään valittamista.Mutta ei tähän voi kun todeta että meitä on niin moneen junaan ja toiset eivät mahdu edes kyytiin :=)
myös toisinpäin.
Se lähtijä sitten kuitenkin alkaa kiusata exäänsä.
Hyvä, että olet pitänyt lapsistasi hyvää huolta.
Olisiko tässä asiassa jotakin tekemistä silläkin, että entisten aviopuolisoiden on tavallaan lasten takia PAKKO tavata? Vaikka eivät haluaisikaan...
se olla niinkin että se lähtijä alkaa kiusaamaan ja varmaan sellaisia on paljon.Minulle on lapset olleet tärkeitä aina ja haluun että heillä on kanssa hyvä olla vaikka lähdinkin pois sieltä.Kyllähän minunkin on pakko välillä tavata ex vaikka ei kiinostaisi ainakaan silloin kun hän käyttäytyy tollai koska itse haluun olla hyvissä väleissä yleensä kaikien ihmisten kanssa joiden kanssa olen tekemisissä:=)
Olisiko kyseessä lapsuudessaan katkeroitunut ihminen tai ylpeä yksilö,joka yksin jäädessään haluaa kostaa exälleen kaikki elämässään kohdatut epäoikeudenmukaisuudet-yksilö,joka ei huomaa,että omalla käytöksellään tai suhtautumisellaan,voisi onnistua elämässään paremmin jottei epäinhimillisiä seuraamuksia omasta tyhmästä käyttäytymisestä tarvitsisi kokea.Em. yksilöitä on niin miehissä kuin naisissakin,mutta kummassa eniten?Jos miehet ajattelevat järjellä ja naiset tunteella niin voiko kenties tästä päätellä mitään?Ehkä voi.Ehkä ei.Jos mies ei osaa käyttää järkeään em.tilanteissa,on hän järjetön ja nainen,joka laittaa vain tunteensa peliin ja toimii vain tunteiden mukaan,on tunnevammainen.Olisiko silloin paikallaan yrittää käyttää molempia ominaisuuksia?Entä jos ei kykene siihen?Luultavasti liitossakaan ollessaan em.kaltaiset parit eivät ole kyenneet käsittelemään tunteitaan/pystyneet käyttämään järkeään,koska molemmat ominaisuudet ovat kumonneet toisen.Kenties kumpikaan ei ole antanut toiselle tilaa ilmaista näitä ominaisuuksia eikä näitä sitten pystytä ilmaisemaan eronkaan tullessa-seurauksena on pelkkää riitelyä,joka ei johda mihinkään muuhun kuin siihen,että lapsi/lapset kärsivät.Joillakin ihmisillä tuo anteeksiantamattomuus johtuu siis ylpeydestä.Ei haluta myöntää sitä,että olisi voinut toisinkin toimia.Usein sanonta "riitaan tarvitaan aina kaksi",ei pidä paikkansa.Tervettä riitelyä voi harrastaa,mutta jos se menee sairaalloisuuksiin pelkästään yhden ihmisen taholta,voidaan jo huomata,kumpi oli pääsyyllinen eroon.Jos riidankylväjästä on päässyt eroon,miksi enää haikailla ja jatkaa riitelyä sellaisen ihmisen kanssa?Ihminen,joka rakastaa rauhaa ja harmoniaa,ei enää edes jaksa riidellä mokoman riidankylväjän kanssa.Sellainen saa riidellä yksin-myös eron jälkeen.Riitaisat tunteet kertovat jotakin:vielä on jonkinlaisia tunteita exään.Se,että ei haluta riidellä,kertoo siitä,ettei ole minkäänlaisia tunteita (viha=tunne)tuota ihmistä kohtaan.Ihminen,joka vielä vuosienkin jälkeen riitelee exänsä kanssa,asettaa itsensä vain naurunalaiseksi.Itselläni ainakin tulee sellaisesta ihmisestä mieleen,että"eikö tuolla raukalla ole muuta elämää"?!?!
puheenvuoro.
Monessa kohdin varmasti totta.
Tunnen erään tapauksen, joka eron jälkeen alkoi kiusata ex-vaimoaan oikein kunnolla. Kaikenlaista pientä jäynää. Kesti kauan ennen kuin ex-vaimo huomasi kuka on kaiken takana. Mies mm. piti huolta siitä keiden kanssa ex-vaimo seurusteli ja henkilöllisyyden selville saatuaan otti poikaystäviin yhteyttä kertoen olevansa yhä aviossa exänsä kanssa. Tai että heillä on kiihkeä seksisuhde erosta huolimatta...mitä milloinkin. Tietysti poikaystävät kaikkosivat vähin äänin.
Mies repi kukat penkistä ja rikkoi ikkunat asunnosta ja autosta. Puhkoi autonrenkaat. Lista on loputon.
Olen kuullut, että rakkaus ja viha ovat sukulaiset. Omistamisenhalu on varmaan kanssa yksi asia, joka vaikuttaa.
Arvelusi tästä lapsuudessaan katkeroituneesta henkilöstä pitää paikkansa ainakin tuttavani kohdalla. Miehen vanhemmat erosivat aikanaan. Mutta ei se oikeuta ketään moisiin suorituksiin. Mielestäni.
Eipä oikeuta,ei.Tuollaisiin asioihin ei oikein voi ulkopuolisena vaikuttaa-säälittäviä yksilöitä,jotka eivät opi,vaikka pikku opetuksen antaisikin.Ihmisellä,joka toimii noin päättömästi,on varmaan todella paha olla sisimmässään.Kuvailemasi toiminta on jo hulluuden huippu-tuskin hän itsekään ymmärtää,että halla,jota ex-vaimolleen halusi tuottaa,ei ehkä loppujen lopuksi tuottanut muuta kuin sen itsensä naurunalaiseksi tekemisen.Täytyy sanoa,että on ihmisellä ollut mielikuvitusta-lienekö feminiinisiä puolia? Onko se siis sittenkin niin,että tuo toimintapuoli on miesten vahvuus ja ajatuspuoli naisten :)
Varmaan silloin kun rakkaus on pyrkyryyttä, omistamisenhalua, alistamista, sosiaalisessa portaikossa nousemista, jäykkäperinteistä perheenperustamista ja perhe-elämää tai jotain muuta "ikävää". Mutta AITO LEMPEÄ sisältälähtevä rakkaus ei muutu vihaksi missään olosuhteissa. Mutta mennäänkö sellaisesta aidosta lempeästä rakkaudesta koskaan avio/avoliittoon. Kuuluuko se ihan muihin "foorumeihin". Toimisikohan seksikään sellaisessa aidon rakkauden ilmapiirissä. Seksiin tarvitaan kai "jännitteitä".
että ainoa oikea rakkaus on äidin (tai isän) rakkaus lapseensa?
Monesti, kun aletaan yhteistä pesää puuhata on siinä monenmoista mielessä. Muuta kuin se rakkaus. Omien mielihalujen mukaan mennään. Kuka haluaa asemaa, kuka nai rahaa. Silloin se avioliittokin on tärkeä. Rakkaus itsessään ei kahletta kaipaa. Eli aivan oikeassa olet. Mielestäni.
meillä välillä naurussa pitelemistä ja samoin sääli kävi rinnassa. Molempien puolesta.
Avioliiton aikana tämä mies oli koko ajan juossut vieraissa ja kun vaimo päätti lähteä, alkoi hankaluudet.
Kivasti sanottu tuosta miesten ja naisten vahvuuksista. Pitää niin paikkansa...
:D
Rakkaus ja viha ovat sillä tavalla samankaltaisia tunteita, että ne ovat voimakkaita tunteita ja saavat aikaan erinnäisiä toimintoja.. rakkaus hyvää ja viha pahaa.
Rakkauden vastakohta EI ole viha, vaan välinpitämätömyys.
RAkkaudettomuus siis ei ole vihaa, vaan välinpitämättömyyttä. Se, mitä kohteena oleva henkilö tekee tai sanoo tai ajattelee, ei siis hetkauta millään tavalla toista osapuolta, hänelle tämä ihminen on yhdentekevä. Tämmöisessä parisuhteessa on kamalaa olla ja elää.
Viha on kuitenkin TUNNE, vihan kohteena oleva ihminen ei ole merkityksetön henkilö tälle toiselle osapuolelle, hän yritää kaikin tavoin puuttua ja osallistua ja olla mukana.. vaikuttaa toisen ihmisen tekemisiin ja elämään.. vihan voimalla saadaan aikaan vaikka maailmansota. Rakkauden voimalla taas jotain hyvää, paljon hyvää. Välinpitämöttmyydellä taas .. ei oikeastaan mitään muuta kuin tunnekuolleisuutta ..? ehkä.
tätä minäkin hain, en vain osannut ilmaista kuten sinä.
Voimakkaita tunteita tosiaan ovat. Siitä sukulaisuus.
että on vittumaista hakea omaa lastaan esim. viikonlopuksi vieraan mieslauman keskeltä kun ex puoliso on taas bailauspäällä... valitettavasti tämä on todellisuutta monessa karille menneessä suhteessa...ole siinä sitten ystävällinen ja mukava exälle...omaa kokemusta ei ole mutta läheltä seuranneena otan kantaa. Lapset on tasan syyttömiä, niille ei pitäisi kostaa.
näkökulma sinullakin. Voi se näinkin mennä.
Jollain lailla vielä olla sen entisen elämässä.
tai vaikea sanoa.
Pitäs kysyä exältä miksi se toimii kuten toimii.
Meillä hän ... "hän vie minulta ja lapsilta kaiken elämisen mahdollisuuden(omia sanojaan)... jättää tapaamisia välistä.. ilmoittaa perättömiä lastenvalvojalle... maksaa kiusallaan elatusmaksut vasta seuraavana päivänä kuin pitäisi.... valittaa alatusmaksuista... arvostelee minun kasvatusmetodeita... vahtii kauppaostokseni kavereidensa välityksellä..selittää lapsille asioita erilailla kuin minulle... ja sitten lapset syyttivät minua kaikesta..
Lista on loputon....moni tapahtui vasta kun kieltäydyin ottamasta häntä lähtönsä jälkeen takaisin elämäämme.
Kun minä kyllästyin vahtimiseensa ja muutin eri paikkakunnalle.... hän jälleen lastenvalvojaa minun kimppuuni... lastenvalvojan tavattuani hän laittoi isän paikkakunnan lastenvalvojalle lausunnon että lasten elämä on parantunut muuton vuoksi huomattavasti.
Ja mainitsi myös siitä että isä itse peruuttaa tapaamisia mielinmäärin(todistettavissa mailein)
sen jälkeen ei ole sieltä päin tullut yhtään mitään yhteyden ottoja.
Jotensakin tuntuu että tämä "helvetti" exän taholta on tullut jäädäkseen... nyt elättelen toiveita että kun kuvioissa on uusi "tyttöystävä" hän nyt malttais olla kunnolla ja "esittää" kunnon isää jatkossakin.
Edellisen aikana hän jaksoi 3 kk.. ja sitten palattiin taas "normaaliin" kiusaamiseen.
Kaikista kurjintahan tämä on lapsille koska he eivät kertakaikkiaan tiedä milloin tapaavat seuraavan kerran isänsä jota kuitenkin rakastavat tosi paljon.
Mutta lapset kasvavat koko ajan.. ja alkavat pikkuhiljaa hoitaa suhteitaan isään ilman minun välissä oloa... sitten uskoisin minun kohdaltani helpottavan... ainakin toivon niin.
vallat, minkä sulle on järjestänyt! Ei ole taatusti helppoa ollut sinulla! Joskus niistä miehistä sanotaan, että ne on ikuisia lapsia. Pitänee paikkansa, jossain huonossa, jossain hyvässä mielessä...
Toivotaan nyt, että asiat alkavat luistaa sen uuden naisen myötä ja sinäkin saat nauttia elämästä ilman moista kiusantekoa.
No voi perskeles, kun ottaa päähän tuo, puhuminen miehistä, että ne olisi ikuisia lapsia ja sen ilmituominen sävyssä, niinkuin se olisi vain miehen ominaisuus ja nimenomaan vielä negatiivinen sellainen.
Olen itse yksinhuoltaja kahdelle tyttölapselle, ja mitään eronjälkeistä kiukuttelua (lapsellisuutta??) en ole havainnut.
Minulla kävi vain niin onnellisesti, että kun asuimme yhdessä, niin minulla oli itseni lisäksi kolme huollettavaa, mutta eron myötä yksi huollettava väheni. Missä lie sitten vika toisilla, mutta lasten asiat ovat luistaneet hyvin eroamisen jälkeen. Luulenpa, että päästyäni siitä kolmannesta "lapsesta", se on vaikuttanut positiivisesti näidenkin kahden elämään. Nyt tietysti kaikki minut tästä "lapsettelusta" haukkuu, koska sattumoisin tämä kolmas "lapsi" olikin lasteni äiti! Ei kaikki isät ole lapsilleen pahoja, jos ei kaikki äiditkään ole hyviä. Tulkaa eloamme katsomaan, jos ette muuten usko. Kyllä miehelläkin voi olla rakkaat tuntemukset lapsiinsa ja sen myötä vastuuntunto "ikuisesta lapsuudesta" huolimatta.
Vielä hiukan ikuisesta lapsuudesta; ei kai pieni poikamainen virne silmäkulmassa lie mitenkään negatiivinen ilmiö? :-)))
Jos avioliitto on ollut riitaa miksi riidellä sen jälkeen? Ihmisestä eroaminen olisi helpompaa jos ei tarvitsisi lasten takia olla exän kanssa tekemisissä. Erossa kuitenkin käydään pohjamutien kautta kaikki läpi ja sen jälkeen on vaikea tehdä yhteistyötä.
Miehet selviävät erosta kuulemma huonommin, itse aion selvitä ja olen huomannut että lasteni kanssa olo vie eteenpäin. Ehkä lapset ovat se naistenkin voimavara ihmissuhteiden katketessa?
ei riidelty avioliiton aikanakaan kuin ihan muutaman kerran....
ja eron jälkeen en suostu riitelyyn. ainoa asia josta vois riidellä on lapset ja yksinhuolto takaa sen ettei tarvi riidellä.
Minä yksin päätän mikä on lapsille parasta ja sillä selvä.
Isä saa tiedon lapsiin liittyvistä asioista jos asiat on isonpia.. pieniä en viitsi ilmoitella.
Hän tapaa lapsiaan jos tahtoo tavata.. en enää ehdottele tapaamisia joska löin päätäni vain kiveen lähes neljä vuotta.
Mutta siinä olet oikeassa .. lapset ovat se voimavara joka kantaa tulevaan... vaikka joskus ryvetäänkin pohjamudissa.