Kun ajattelen kaikkia entisiä ja tämänhetkistäkin ihastustani, en voi kuin ihmetellä, mikä mua vaivaa. Ihastun aina poikkeuksetta tyyppeihin, jotka ovat minun saavuttamattomissa tai ainakin niin minusta tuntuu. En tarkoita, että he olisivat varattuja tai vastaavaa, vaan, että he olisivat ikänkuin "out of my league".. Ymmärrätttekö?.. Tarkoitan siis tyyppejä, jotka ovat erittäin hyvännäköisiä (mitä nyt en itse todellakaan satu olemaan), itsevarmoja ja persoonaltaan mielenkiintoisia ja joukosta erottuvia. En ole ennen ajatellut, että olisin näinkin pinnallinen, mutta en, vaikka olenkin yrittänyt, kykene ihastumaan samalla tavalla "rumiin" (en nyt tarkoita edes varsinaisesti rumia vaan vain ei niin komeita tai muuten hyvännäköisiä..) poikiin. Joskus ajattelen, että ehkä alitajunnassani en omasta mielestäni ansaitse ketään ja siksi kidutan itseäni ihastumalla siten, ettei se voisikaan johtaa mihinkään. Toisinaan taas ajattelen ajattelevani asioita aivan liikaa ja murehdin turhia.
Tiedän, että tämä viesti saa minut vaikuttamaan erittäin pinnalliselta ja naurettavalta, ehkäpä olenkin sitä, mutta en haluaisi ajatella niin kuin nyt ajattelen. En halua olla tälläinen, se ahdistaa minua.
Kiitokset vielä jos jaksoitte lukea tämän (köh köh.. säälittävän) viestini ja vielä vastatakkin siihen :)
Olisi meinaan kiva kuulla teidän mielipiteitänne, olivatpa ne minkälaisia tahansa.
Tiedän, että tämä viesti saa minut vaikuttamaan erittäin pinnalliselta ja naurettavalta, ehkäpä olenkin sitä, mutta en haluaisi ajatella niin kuin nyt ajattelen. En halua olla tälläinen, se ahdistaa minua.
Kiitokset vielä jos jaksoitte lukea tämän (köh köh.. säälittävän) viestini ja vielä vastatakkin siihen :)
Olisi meinaan kiva kuulla teidän mielipiteitänne, olivatpa ne minkälaisia tahansa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
komealla miehellä näkyy olevan mitättömän näköinen nainen rinnallaan...
komeaa?
Rupes toi tekstis ärsyttää todenteolla, mun kohalle nimittäin ei oo tullu ku mua selkeesti lyhempii ja nuorempii ihailijoita, osa vieläpä tosi rumia. Yhen semmosen lyhyen ja ruman, ei yleensä naisten suosiman koitin ottaaki ku se enste halus, mut sit lopulta en sillekkää kelvannu.
Ja sit on viel väitetty et oisin kaunis, ja oon pitkä ja hoikka (vartaloa kehuttu erinoamseksi), pitkähiuksinen ja sinisilmänen (silmiä kehuttu), ei silmälaseja. Niin et missä vika ku en rumillekaa kelpaa?
siinä että todellakin vaikutat aika pinnalliselta? Ei komeat/kauniit ihmisetkään ole mitää aivottomia nukkeja, jotka valitsevat itselleen vaan parhaimman näköisiä kumppaneita!
Voihan olla että niissä kliseissä, että sisäinen kauneus ratkaisee, on jotaa perääkii..
Näyttää todella, että ajatuksesi pyörii lähinnä vain ulkonäön ympärillä (niin kuin melkein kaikkien nykytyttöjen) eli unohdat että myös luonteella on merkitystä. Ehkä et siis ole luonteellasi tehnyt vaikutusta niihin joille et ole kelvannut.
Mutta nyt tapauksessasi puhutaan vain seurustelusta. Rakkaus on sitten jo eri asia, ja sitä voit ehkä miettiä sitten kun kypsyt.
Vai että lyhyitä ja nuoria ihailijoita olet saanut... no hyvänen aika, sehän on MAHTAVA asia!!! Luulisi että ne pikkuiset nuoret pojat olisi kaikista halutuimpia... :P
heii, vaikka olen itse vasta 12, niin sen tiedän, että tuo elämänvaihe kuuluu elämään, olisi sitten kuka ihminen tahansa ! :D kukaan ei ole ruma, läski tai mikään muukaan. kaikko vat omalla tavallansa kauniita. itsekkin olin vähän aikaa sitten ihastunut yhteen söpöön kundiin, joka oli 2 vuotta vanhempi, ja en olisi ikinä saanut sitä poikaa, vaikka olisin ollut kuinka kaunis tahansa.
tiedän miltä sinusta tuntuu nyt, koska et saa haluamaasi. mutta siitä olen 100% varma, että kun sinä aikusitut, niin löydän jonku iki ihanan pojan, jonka kanssa vietät ne hetket joista nyt unelmoit (; toivon että tämä viesti sai sinut ajattelemaan hyviäkin puoliasi, sillä niitäkin löytyy, olen aivan varma ! :D
Mä luulen et selitys vois olla se, et jos itsetunto ei pohjimmiltaan oo ihan kunnossa niin alitajuisesti ottaa muiden mielipiteitä vähän liikaakin huomioon ja siks ois sitten hienoa olla sellasen jätkän kanssa, että muut ois kateellisia...
Ja onhan se helppoa ihastua sellasiin jätkiin joita ei voi saada, koska sitten ei tarvitse turhaan laittaa itseään peliin, kun tietää tai ainakin luulee tietävänsä jo valmiiksi ettei siitä mitään tulisi kuitenkaan....eli se on tavallaan myös suojakeino ettei satuta itteään...(mutta kukaanhan ei todellisuudessa kiellä yrittämästä, mistä tietää onko mahiksia jos ei kysy!)
Mutta on siinä myös se pinnallisuus tekijä. Itse myönnän olevani myös hyvin pinnallinen, mutta uskon että se on jossain määrin opittua... Mä olin ennen ruma, ja opin silloin myös miten rumia ihmisiä kohdellaan. Nykyään olen sekä omasta että muiden mielestä kaunis ja ihmiset kohtelee täysin eritavalla. Eli oon oppinu että näin tää maailma toimii ja ulkonäkö merkkaa PALJON. Enää en edes ole huolissani siitä, että kenet voin saada, koska kukaan ei oo koskaan sanonu mulle ei...
Mä yritän nyt kuitenkin opetella eroon tästä pinnallisuudesta treffailemalla ihan normaalin näköisiä jätkiä, koska haluan todellisuudessa kuitenkin jotain muuta kuin pelkkää ulkokuorta...
Olet ilmeisesti tainnut katsoa liikaa unelmien poikamiestä. ;C