Niin, tulipahan vaan mieleen kun lukee näitä palstoja ja semminkin vinkkejä aiheeseen:
"Mikä kannattaa laittaa pyöräksi"??
Aina joku tietää, että cebari 600.
Hemmetti, onhan niitä muitakin pyöriä.
Onko tämä cebarin voittokulku seurausta myydyistä määristä, vai mistä? Toki varmaan ihan hyvä peli jos haluaa ajaa polvet korvien tasolla...
Custom hemmot taas ovat asia erikseen. Miksi ostaa pyörä joka ei lähde mihinkään?
Mitä sinä arvostat pyörässäsi ja moottoripyöräilyssä yleensäkin?
Minä tykkään siitä, kun tarvittaessa poistuu ja on kiva ajaa. Ittellä on iso "peruspyörä" - varsinainen sanahirviö tuo peruspyörä. Muta OK. jos vääntöä on palttiarallaa 120 Nm, niin sitten ihan peruspyörä joo.
Minä tykkään myös väännöstä (perseen alla), jäätelöstä ja tytöistä eritoten
"Mikä kannattaa laittaa pyöräksi"??
Aina joku tietää, että cebari 600.
Hemmetti, onhan niitä muitakin pyöriä.
Onko tämä cebarin voittokulku seurausta myydyistä määristä, vai mistä? Toki varmaan ihan hyvä peli jos haluaa ajaa polvet korvien tasolla...
Custom hemmot taas ovat asia erikseen. Miksi ostaa pyörä joka ei lähde mihinkään?
Mitä sinä arvostat pyörässäsi ja moottoripyöräilyssä yleensäkin?
Minä tykkään siitä, kun tarvittaessa poistuu ja on kiva ajaa. Ittellä on iso "peruspyörä" - varsinainen sanahirviö tuo peruspyörä. Muta OK. jos vääntöä on palttiarallaa 120 Nm, niin sitten ihan peruspyörä joo.
Minä tykkään myös väännöstä (perseen alla), jäätelöstä ja tytöistä eritoten
Vastaukset 26
Vanhimmat
etta mikahan "kannattaa", niin rahallisessa mielessa varmaan kannattaa jattaa koko pyora hankkimatta ja menna bussilla!
Mutta taas se, mika pyora olisi juuri minulle SOPIVIN, siihen ei kukaan toinen kuin sina itse pysty antamaan hyvaa vastausta. Kaymalla messuilla koeistumassa, ja kevaan mittaan koeajoilla voi saada vahan tuntumaa siihen, mista oikein itse pitaisi.
Ja sitten vaan omistamalla eri pyoria pidemman aikaa, ja ajamalla niilla paljon se lopullinen kasitys asiasta pikkuhiljaa muotoutuu.
Moni ihminen voi lisaksi pitaa monenlaisista pyorista; itsekin toivoisin, etta olisi tallissa ainakin yksi matkaenduro (onneksi onkin!), 750-100cc kyykky, iso matkapyora, supermoto, ja enduro. Noin ensialkuun. Mutta toistaiseksi budjettipuoli kuitenkin estaa tallin tayttymisen sen pahemmin:)!!
Oon ajellut tässä jonkin aikaa customilla.Yamahan XV 1900:lla. Ja voima on riittänyt hyvin.
Saa siihen toki päivityksiä jos haluaa tehoa lisää...mutta hyvin olen pärjännyt liikenteen mukana.
Varmaan joo, hyvinkin ketterä tuollanen 330 kg painava vehje? Ja lähtee kun tauti?
No jos odotan pyörältäni vain "ketteryyttä" ja että "se lähtee ku tauti", eikö olisi vähän tyhmää ajaa customia?
Nokkelampi tajuaisi vetää tästä johtopäätöksen...
Nykycuiserit on aivan eri luokkaa kuin entiset ajo-ominaisuuksiltaan. Tosin XV1900 kulkee vain 200kmt. Mutta se riittää suomen teille aivan hyvin.
Jos ketteryyttä hakee, niin skootteri on paras ratkaisu! Ei cuiserit ole tarkoitettu paskaringin pyörittämiseen leikkikentällä!
Nuorenmiehen kannattaa ostaa joku kierroskone..siinä on sopivaa meininkiä moneen menoon.
Miksi pitäisi olla ketterä tai lähteä kuin tauti, jos ei sillä ole merkitystä oman ajotavan kannalta? Tarkemmin tuolla alempana tässä keskustelussa.
Tää on tätä ikuista "mikä on hyvä" prätkä juttua. Mutta pitäähän tätä käydä, jotta uudetkin motoristit ja nuoret ihmiset avartuu.
Prätkä muuttuu vähitellen farmari Volvoksi, kun sen ominaisuuksia parannellaan. Ensin enemmän suojaa tuulelta, sitten lämmitystä ja ilmastointia, stereoita, ehkä katto sateensuojaksi, sitten seinät ja ovet tuomaan lisää turvaa ja vaimentamaan tuulen huminaa, sitten vielä pari pyörää lisää, niin meillä onkin farkku Volvo siinä :) Eikä siinä mitään, jos saa hyviä fiilareita farkkuvolvon ratissa.
Eli pointti. "Ajo-ominaisuudet" voivat joittenkin kohdalla heikentää ajofiiliksiä, ne kun saattavat tehdä ajamisesta tylsää. Jokainen joutuu vetämään tuon rajansa itse ja sen takia meissä onkin kaikkeen lähtöön, on niitä jotka nauttii paljon enemmän vanhan Jawan puikoissa kuin uuden supermodernin vehkeen ohjaksissa, sitten päinvastoin ja kaikkea siltä väliltä. Sitä omaa valintaa on ihan turha lähteä puolustamaan sillä, että siinä on sitä sun tätä ja vielä tuotakin, koska kaikilla noilla jutuilla on eri merkitys ja arvo yksilötasolla..
mutta miksi pitäis lähteä kuin tauti?
Eri ihmiset arvostaa moottoripyöräilyssä eri asioita.
Itse en ikinä lähtis jollain kyykyllä, ever.
Kyllä custom voi olla hyvin ketterä, customiksi, ja sehän riittää ketteristä customeista pitäville cutomisteille....
Iso tehokas sportti ja iso naku.
Street fighter
custom
klassikko
Mukava matkapyörä pitäisi vielä saada.
On kaksi eri asiaa eli,"mitä arvostat pyöräsäsi" ja "mikä pyörä sopii kenellekin".
Itse avostan eniten luotettavuutta, huoltoystävällisyyttä, käsiteltävyyttä ja ajo-ominaisuuksia, johtuen siitä että, ajokauden aikaan taitan sillä päivittäisen reilun 130km tyäömatkan päivittäin, ja kesälomareissut ym lisäksi.
Tehoilla ei minulle niinkään merkitystä, mutta mielellään yli tonninen jotta vääntöä olisi miellyttävästi, toki sitä löytyy pienemmistäkin.
Kyllä customillakin pääsee ihan riittävästi, aina olen duuniin ehtinyt myöhätymättä ja ohituksetkin sujuu ripeästi tarvittaessa, vaikkakin ajoasenteeni ei edellytä ohituksia.
Tää on ikuisuuskysymys, millainen pyörä kenellekin, yksiselitteistä vastausta ei voi antaa, voi vain kertoa omista kokemuksistaan ja jos joku niihin nojaten tekee valintoja, ni olkoon niin sitten.
Yksi olennainen seikka vielä omalla kohdalla on se että, vaikka pyörä täyttäisi kaikki nuo edellä mainitsemani kriteerit, niin siitä huolimatta siinä pitää olla se jokin, mikä sytyttää.
Joistakin ominaisuuksista voi ehkä hieman tinkiäkin, jos vain tulee se tunne että,tää on se.
Ei kennelläkään ole järkeviä kriteerejä joka liikkuu moottoripyörällä.Lukuunottamatta Rooman tai Intian skootterikuskeja.
"kollipojat" mittaa pyörän hyvyyttä hevosvoimilla.
Joillekkin vanhemmille korkea hinta on arvo.
Jotkut pitävät itseään järkipyöräilijöinä ja valitsevat tarkoitukseen sopivan laitteen ja kamppeet..näille usein kaikki muu on "syvältä" ja typerää! Naama vitulla sitten katsellaan huoltoasemilla kaikkia muita tyylejä.
senkin kyynikko ; )))
kunnon motoristi ei koskaan katso ketään naama vitulla.
Arvonsa tunteva ihminen osa arvostaa kaikkia muita ja muiden pyröriä.
kestävyys tärkeintä!
http://www.kdoteje.be/photos/nesreca motorist03.jpg
pyörää, niin oli kolme asiaa, mitkä piti täyttyä:
- 750cc <
- nestejäähdytys
- kardaaniveto
Kuinka ollakaan, kaverin lanko teki tarjouksen pyörästä, jossa täyttyi em. kohdat ja tarjous josta ei voinut kieltäytyä:
Honda VT110 Shadow, vm-88, ajettu n. 45000 km hintaan 3500 €.
Kaupan päälle vanha miesten Coretex-puku sekä kaksi kertaa käytetty naisten Coretex-puku sekä kaksi kertaa käytetty Nolanin kypärä.
Maksuehtoina oli: kunhan maksat.
Vuoden verran makselin pois, nyt se on ollut kaksi vuotta oma.
Onhan sitä tänä aikana laiteltu ja kallein juttu tähän mennessä ollut uudet takaiskarit ja etuiskareitten jouset stefat ja öljyt.
Muuten vehje tikittänyt kuin kello.
Reissuja tehty yksin ja vaimon kanssa.
Kuten edeltä huomaa, olen ollut tyytyväinen pyörääni ja aion pitää sen jatkossakin. Ei mitään syytä vaihtaa.
Hyvää ajokauden alkamisen odotusta kaikille tasapuolisesti merkkiin, malliin ja kokoon katsomatta!
Piti sanoman:
Honda VT1100 Shadow
joka viikko samanlaisia vastaan. Tallissa museomöhkö ja harvinainen "tehocustomi". Kumpaakaan ei tartte paljoa selitellä.
paljoo kehumista.
Ajellessa mutkatietä näkymättömiin.
Näkee paljon paremmin kun kotilossa.
On oman itsensä herra/rouva:)
On vapaa menemään paikasta A paikkaan B.
Usein ajellessa unohtaa ne ikävät asiat ja pystyy kunnolla nollaamaan päänsä:)
On osana yhtä suurta perhettä,sillä vain motoristit voivat tietää mitä on yhteenkuuluvuuden tunne.
Tapaa tuttuja tuolla tienpäällä,tuntemattomia myös.
Vaihtelee ajatuksia heidän kanssaan.
On mahtavaa omistaa frendejä,erilaisine moottoripyörineensä,kuitenkin meillä kaikilla on samat fiilikset,,tärkein ehkä niistä on vapauden tunne:)
koskee ilmeisesti myös kenialaisia ilotyttöjä.
Ainakin he jumpatessa hokivat"Me asiakkaiden kanssa yhteen kuulutaan".
filosofi Lin Jutang kertoo kirjassa "Maallinen Onni" ns kulkuri-ihanteesta...
minusta tää motoristien yhteenkuuuluvaisuudenfiilis perustuu johonkin samankaltaiseen.
Mootoripyörää ajaessa saa kokea sellaisia riippumattomudentunteita, joita ei muilla kulkupeleillä saa.
Lisäksi tulevat poeettiset aistielämykset kesäöisen niityntuoksista tappavin pakokaasuihin jne
JA
mielestäni on irrelevanttia kinata pyörätyypistä
-motoristi on motoristi vaikka pärrä olis mitä tyypiä tahansa
-on tiettyjä yhteisiä, hyvin vahvoja tekijöitä, joiden vuoksi heimotunne on vahva
Ollaan nykyajan kulkurisieluja
"Mitä sinä arvostat pyörässäsi ja moottoripyöräilyssä yleensäkin?"
Minä arvostan moottoripyöräilyssä niitä fiiliksiä, mitä harrastuksen parissa saan. Niitä mahtavia fiiliksiä talvi-iltoina, kun saan päästää luovuuteni irti pyörää purkaessa ja suunnitellessa uutta kuosia sille aluksi paperilla, sitten käytännössä. Nautin siis luovasta, osin taiteellisestakin käsillä tekemisestä sekä sen suunnittelusta.
Niitä mahtavia fiiliksiä, kun hyppään pyörän selkään ja ratsastan sillä yksinäiselle tielle, sukellan Suomen maisemaan sisälle, moottorin jytkyttäessä harvakseen allani, tuulen hyväillessä kasvojani, se fiilis on jotain sellaista, jota voi sanoilla vain hiukan raottaa, mutta kuvailu jää kovin vaillinaiseksi itse kokemuksen rinnalla.
Sitä sydämen rauhaa ja mielihyvää, joka syntyy rauhallisessa cruisaamisessa kevään ensi reissuilla, myöhemmin kesän tuoksujen ja koko suven voiman vallatessa aistimaailman, piirtäen aistien muistikarttaan niitä maisemia, leikatun heinän tuoksuja, elovena tyttöjen liehuvia kutreja teiden varsilla.
Sitä kuinka elämä on tässä ja nyt, kun suunnataan ystävien kanssa pienessä letkassa kohden kesän seikkailuja Suomessa tai pidemmällä. Kun moottorien jytke rummuttaa bändinä jammaillessa kohti määräänpäätä tai viikoiksi ilman tarkkaa kartaa ja reittiä. Kun pysähdytään kahville, istutaan auringossa ja moottori napsuu kuumuuttaan. Istutaan hiljaa ja tiedetään, että ollaan kuin veljiä ja siskoja sanan parhaassa merkityksessä.
Kun parin sadan kilometrin taipaleen jälkeen oiotaan jäseniä tien pientareella tai huoltiksen terassilla. Kenties muutamankin sellaisen siivun vetäneenä, väsyneenä mutta onnellisena, tietäen että tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka.
Nämä sanat ovat niin valjuja, kuin kaksiulotteinen hahmo kolmiulotteista kuvaamassa. Ydinpointti on kuitenkin se, että moottoripyöräilyssä koen yksiä parhaista fiiliksistä tässä elämässä, niin tien päällä kesällä kuin tallin uumenissakin talvella.
Sitä sitten pitäisi analysoida, miksi niin tuntee ja minkälaisilla välineillä. Sen verran kuitenkin jo tietää kaikkia kokeilleena, että millainen pyörä ja millainen ajotapa antaa ne parhaat fiilikset, joten siltä pohjalta voi toki vähän kertoa myös vastausta toiseen kysymykseesi, mitä arvostan pyörässäni. Näihin on turha alkaa tivaamaan selityksiä, koska nämä antavat itse itsessään sen vastauksen, tällainen pyörä antaa parhaat fiilikset, ja siinä on mukana sekä ajamisen nautintoa että katsomisen estetiikkaa. Thats it.
- Ilmajäähdytys
- Suuri, pitkäiskuinen, matalakierroksinen moottori
- Laaja vääntö lähes tyhjäkäynniltä matkakierroksille eli tuonne parin tonnin paikkeille.
- Matalat, jyhkeät äänet
- Pelkistetty, linjakas olemus, taideteos itsessään
- Pysty tai mieluummin vähän takakeno ajoasento, jalat kuin hyvässä tv-tuolissa eteenpäin :)
- Oman käden jälki, itselle tehty ja mitoitettu
sipuli.
kun rampilta hiki hatussa kiihdyttää Harrikalla, niin voi vauhti nousta motarilla jo sataseen.
..saavutakaan, eikä sellaista halua :)
Vittumainen käsitellä, äänekäs, provosoiva. :D