Suru

14.07.2003

Tänään lähti autuaammille leikkimaille rakas nelijalkainen ystäväni.

Sanoin ei voi surua kuvata, kyyneleet täyttää silmäni.

Olit ystäväni, tiesit loppuunasti että rakastan sinua, toivottavasti kohtaamme sitten taas kun on minun aikani lähteä. Siihen asti, vaalin muistoja, muistoja kun leikin kanssasi, muistoja kun hellin ja paijasin sinua, kaikki kauniit muistot sydämeeni laitan, ne siellä pysyy loppuunasti.

Lepää rauhassa, rakas koirani. Jälleennäkemisen toivossa,

t: kyynelsilmäinen, sureva ja kaipaava ystäväsi
12378
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Voimia Sinulle. Yritä jaksaa.

Äänestä

hei!
otan osaa, en tiedä miten tuskalliselta sinusta tuntuu, mutta voin vain kuvitella kun se tulee omalle kohdalle.
olen 18v. tyttö ja minulla on 3x koiraa ja 2x kissaa joista toinen on 21v.
Olen siis koko elämäni viettänyt eläinten parissa eikä minulta ole kuollut mikään eläin. Olen pelännyt jatkuvasti kissani puolesta kun se on jo sentään 21vuotias, mietin monesti olenkohan enää rakkaan kissani kanssa ensi kesänä, jouluna, pääsiäisenä jne...
Tuo kissa on minulle niiin rakas!
Kun olin pieni, se nukkui rattaitteni päällä ja kehräsi, tuudditti minut uneen. Kun pelkäsin 5v. naapurin setää se oli turvanani. Kun minua kiusattiin koulussa se oli turvanani ja kuunteli kaiken minkä kerroin sille koulun jälkeen, kun en uskaltanaut muillekkaan kertoa ja silti tunsin että se ymmärsi ja kuunteli minua. Ja kun muutettiin uudelle paikkakunnalle se nukkui vieressäni luomassa turvaa. Ja kun tuli ukkonen oli se minun sylissäni kummatkin pelkäen ukkosta mutta yhdessä. Kun olen ammattikoulussa ja tulen kotiin enää vain harvoin, jaksaa se odottaa minua aina, ilolla.

Tuo kissa on minulle elämäni, sen kanssa olen ollut elämäni ylä ja alamäet, se on erittäin tärkeä minulle. Ja jos ja kun se aika koittaa... niin... niin en tiedä mitä silloin teen, mutta se on varmaa että pidän siitä hyvää huolta nyt vanhana niin kuin se piti minusta lapsena, kun äidillä ei riittänyt aikaa minulle. Sen olen rakkaalle kissalleni velkaa, hyvän, turvallisen vanhuuden ja sen jälkeisen elämän.

Sen takia voin vain kuvitella surusi, se on varmasti hirveä. Otan osaa suurella sydämmellä!
voimia!

Äänestä
  • tuestanne ja osanotosta. Niin, vaikeaa tuon asian hyväksyminen on, surua vielä kestää kyllä. Ja niin on että mikään ei voi korvata menetettyä ystävää, rakasta lemmikkiä, ei uusi lemmikkikään. Sitä mietin että miksihän juuri lemmikkien elinikä on niin lyhyt, ihminen kuitenkin kiintyy niihin, niistä tulee ystäviä ja niitä rakastaa tosi paljon ja sitten kuitenkin ne lähtevät täältä niin aikaisin. Tietenkin helpottaa jos asiaan osaa varautua mutta usein se lähtö tulee niin yks kaks, joskus ennen aikojaan.

    Äänestä

  • muistan sinua kirjoitti:

    tuestanne ja osanotosta. Niin, vaikeaa tuon asian hyväksyminen on, surua vielä kestää kyllä. Ja niin on että mikään ei voi korvata menetettyä ystävää, rakasta lemmikkiä, ei uusi lemmikkikään. Sitä mietin että miksihän juuri lemmikkien elinikä on niin lyhyt, ihminen kuitenkin kiintyy niihin, niistä tulee ystäviä ja niitä rakastaa tosi paljon ja sitten kuitenkin ne lähtevät täältä niin aikaisin. Tietenkin helpottaa jos asiaan osaa varautua mutta usein se lähtö tulee niin yks kaks, joskus ennen aikojaan.

    kiitos sinulle että kirjotit täähän palstaan vielä, se on hienoa että jaxat seurata näitä palstoja, sinun tilassasi minä olisin jo painunut peiton alle enkä olisi hevillä sieltä noussut...

    niihän se on eläimiä voi vaikka kuinka rakastaa mutta ei kuitenkaan omistaa ikuisuutta, vaikka haluaisikin...
    tuo on totta että mikään uusi lemmikki ei korvaa entistä, jokainen on yksilönsä ja oma hauska persoonansa...
    Muuten huomasin yhden erittäin ihanan asian tänään kun kävin siltä 21v. kissaltani leikkauttamassa "karvapaukkuja" pois, siltä löytyi sydämmen muotoinen laikku sivulta :)
    sekin varmaan kertoo jo jotain siitä ja sen persoonasta!

    ps. olisi kiva mailailla eläinrakkaan ihmisen kanssa, jos haluat nii jätä tänne maili osotteesi nii mailaan sinulle :)!

    voimia edelleen sinulle! :)!

    Äänestä

  • taivaalta tähdet kirjoitti:

    kiitos sinulle että kirjotit täähän palstaan vielä, se on hienoa että jaxat seurata näitä palstoja, sinun tilassasi minä olisin jo painunut peiton alle enkä olisi hevillä sieltä noussut...

    niihän se on eläimiä voi vaikka kuinka rakastaa mutta ei kuitenkaan omistaa ikuisuutta, vaikka haluaisikin...
    tuo on totta että mikään uusi lemmikki ei korvaa entistä, jokainen on yksilönsä ja oma hauska persoonansa...
    Muuten huomasin yhden erittäin ihanan asian tänään kun kävin siltä 21v. kissaltani leikkauttamassa "karvapaukkuja" pois, siltä löytyi sydämmen muotoinen laikku sivulta :)
    sekin varmaan kertoo jo jotain siitä ja sen persoonasta!

    ps. olisi kiva mailailla eläinrakkaan ihmisen kanssa, jos haluat nii jätä tänne maili osotteesi nii mailaan sinulle :)!

    voimia edelleen sinulle! :)!

    Pakko oli kirjoittaa, se on osa surutyötä. Suru menee helpommin jos siitä puhuu ja myös itkukin saa tulla. Aikanaan se suru helpottaa, ikävä kuitenkin aina jää, lähtemättömästi.

    Niin, ei voi eläimiä omistaa mutta kunpa ne rakkaat eläimet viipyisivät edes hiukan kauemmin luonamme. Niistä paistaa se elämän ilo ja muu hyvä mitä me ihmiset juuri tarvitsemme, puhumattakaan siitä pyyteettömästä rakkaudesta ja ystävyydestä mitä ne antavat meille.

    Sinulla on muuten aika sydämellinen kissa sitten. :)

    Joo, mä voisin laittaa jossain välissä meiliosoitteen, laitan sen tähän aloittamaani ketjuun mutta käyn ensin hommaamassa osoitteen, katson tuossa viikonloppuna osoitteen ja laitan sitten.

    Ja kiitos tuesta!

    Äänestä

  • taivaalta tähdet kirjoitti:

    kiitos sinulle että kirjotit täähän palstaan vielä, se on hienoa että jaxat seurata näitä palstoja, sinun tilassasi minä olisin jo painunut peiton alle enkä olisi hevillä sieltä noussut...

    niihän se on eläimiä voi vaikka kuinka rakastaa mutta ei kuitenkaan omistaa ikuisuutta, vaikka haluaisikin...
    tuo on totta että mikään uusi lemmikki ei korvaa entistä, jokainen on yksilönsä ja oma hauska persoonansa...
    Muuten huomasin yhden erittäin ihanan asian tänään kun kävin siltä 21v. kissaltani leikkauttamassa "karvapaukkuja" pois, siltä löytyi sydämmen muotoinen laikku sivulta :)
    sekin varmaan kertoo jo jotain siitä ja sen persoonasta!

    ps. olisi kiva mailailla eläinrakkaan ihmisen kanssa, jos haluat nii jätä tänne maili osotteesi nii mailaan sinulle :)!

    voimia edelleen sinulle! :)!

    Surua on vielä, joskin lohdutan itseäni sillä että tuon rakkaan koiraystäväni sielu elää ikuisesti ja mikään ei meitä erota, ei edes kuolema. Ja ainahan on mahdollisuus uudelleen syntymiseenkin, mistä sitä koskaan tietää, tutkimattomat ovat sielujen tiet.

    Tässä mun meiliosoite: [email protected]

    mut en voi taata mitään aikataulua tms. milloin meilaan mutta meilaan kyllä kun vaan ehdin. :)

    Äänestä

  • taivaalta tähdet kirjoitti:

    kiitos sinulle että kirjotit täähän palstaan vielä, se on hienoa että jaxat seurata näitä palstoja, sinun tilassasi minä olisin jo painunut peiton alle enkä olisi hevillä sieltä noussut...

    niihän se on eläimiä voi vaikka kuinka rakastaa mutta ei kuitenkaan omistaa ikuisuutta, vaikka haluaisikin...
    tuo on totta että mikään uusi lemmikki ei korvaa entistä, jokainen on yksilönsä ja oma hauska persoonansa...
    Muuten huomasin yhden erittäin ihanan asian tänään kun kävin siltä 21v. kissaltani leikkauttamassa "karvapaukkuja" pois, siltä löytyi sydämmen muotoinen laikku sivulta :)
    sekin varmaan kertoo jo jotain siitä ja sen persoonasta!

    ps. olisi kiva mailailla eläinrakkaan ihmisen kanssa, jos haluat nii jätä tänne maili osotteesi nii mailaan sinulle :)!

    voimia edelleen sinulle! :)!

    Surua on vielä, joskin lohdutan itseäni sillä että tuon rakkaan koiraystäväni sielu elää ikuisesti ja mikään ei meitä erota, ei edes kuolema. Ja ainahan on mahdollisuus uudelleen syntymiseenkin, mistä sitä koskaan tietää, tutkimattomat ovat sielujen tiet.

    Tässä mun meiliosoite: [email protected]

    mut en voi taata mitään aikataulua tms. milloin meilaan mutta meilaan kyllä kun vaan ehdin. :)

    Äänestä

Viikko ennen joulua, arvaamatta, 15 vuoden yhteiselon jälkeen... niin painava on rakas toveri kantaa, niin raskasta se nukkumaan asettaa hyiseen maahan, mutta pehmeä on yhä turkki... Uljas oli sydän ystävälläni, ei pelännyt, ei itkenyt, luotti minuun kun sen elämäni kaikkein raskaimman päätöksen jouduin tekemään, kiitos, tuntui sen himmenevät väsyneet silmät sanovan... Kiitos sinusta, koirani. Iso on ikävä yhä.

PARAS PAIKKA
On paikka johon koira on paras haudata
Jos hautaat sen sinne, se tulee luoksesi läpi tuonelan sumuisen rajan,
pitkin tuttuja polkuja
ja vaikka tusina muita koiria kulkisi kanssasi, ne eivät murisisi sille
- Paras paikka mihin koiran voi haudata
on oma sydämesi

(tuntematon)

Äänestä
  • Otan osaa, itse koin suuren menetyksen 8 viikkoa ja 4 päivää sitten. Löysin muuten netistä joitain kauniita juttuja hakusanalla "koiraenkeli". Itse kirjoitin oman muistokirjoituksen tuhkauurnan ja kuvan viereen. Ehkä suru ei lopu koskaan, mutta toisaalta eivätpä kuole ihanat muistotkaan rakkaastamme...

    Äänestä

  • Söröttäjä kirjoitti:

    Otan osaa, itse koin suuren menetyksen 8 viikkoa ja 4 päivää sitten. Löysin muuten netistä joitain kauniita juttuja hakusanalla "koiraenkeli". Itse kirjoitin oman muistokirjoituksen tuhkauurnan ja kuvan viereen. Ehkä suru ei lopu koskaan, mutta toisaalta eivätpä kuole ihanat muistotkaan rakkaastamme...

    Otan osaa myös. Itse sain tänä kesänä vasta koiranpennun ja paljon olen jo ehtinyt kokea sen kanssa. Kun luin noita juttujanne tuli jo tippasilmään, kun ajattelee miten kauhealta se tuntuu. Tiedän miltä se tuntuu, kun minulla oli pappani koira hoidossa viikon. Ehdin kiintyä siihen niin paljon että kun sen oli aika lähteä takaisin itkin. yritin poistaa kyyneliä silmistäni mutta ei se onnistunut. Ja vielä jos on ollut viikon yhdessä ja tuntuu jo niin pahalta erota, niin miten sitten kymmenen vuoden päästä vielä pahemmalta..kun on ollut jo pitkään yhdessä No elämä on sellaista.
    koittakaa pärjäillä...

    Äänestä

  • Tuo on ikävää, joulun alla erityisesti.. Itsekin pelkään sitä miten sen joulun kestän ilman häntä.. Täytyy varmaan ottaa uusi ja toivoa että se uusi antaisi majapaikan myös tämän edesmenneen ystäväni sielulle. Tutkimattomat ovat sielujen tiet..

    Mä en hautaa ystävääni, hän kulkee aina mukanani, sydämessäni, ajatuksissani, ja ruumiskin on kohta kotona, uurnassa.

    Ken rakastaa koiraansa, rakastaa hän aidosti sillä rakkautta koiraansa ei voi teeskennellä. Ja lemmikin rakkaus on aitoa aina, eläin ei osaa teeskennellä, eläin rakastaa pyyteettömästi. Eikä se rakkaus koskaan kuole.

    (Tämä tuli mieleeni juuri)

    Äänestä

  • muistan sinua kirjoitti:

    Tuo on ikävää, joulun alla erityisesti.. Itsekin pelkään sitä miten sen joulun kestän ilman häntä.. Täytyy varmaan ottaa uusi ja toivoa että se uusi antaisi majapaikan myös tämän edesmenneen ystäväni sielulle. Tutkimattomat ovat sielujen tiet..

    Mä en hautaa ystävääni, hän kulkee aina mukanani, sydämessäni, ajatuksissani, ja ruumiskin on kohta kotona, uurnassa.

    Ken rakastaa koiraansa, rakastaa hän aidosti sillä rakkautta koiraansa ei voi teeskennellä. Ja lemmikin rakkaus on aitoa aina, eläin ei osaa teeskennellä, eläin rakastaa pyyteettömästi. Eikä se rakkaus koskaan kuole.

    (Tämä tuli mieleeni juuri)

    Niin, joulu oli kammottava, ei joulu lainkaan. Tuntui ettei itku lopu ikinä, pitkä tie oltiin yhdessä kuljettu, paljon asioita koettu...

    Mutta nyt jyrsii sohvaa uusi elämä, uusi pentu, jolle elämä on uutta ja ihanaa. Niin erilainen ja niin samanlainen. Oma persoonansa, täysin toisenlainen kuin vanha ystävä, mutta silti niin samanlainen kun katsoo silmiin luottavaisena ja elämän riemua pursuavana. Jokainen päivä on koiralle suurenmoinen, jokainen rapsutus uusi lähentävä ele. Tästä koirasta tulee rakas, vanha rakas pysyy silti aina sydämessäni, kirkkaana kauniina muistona.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


muistan sinua kirjoitti:

14.07.2003

Tänään lähti autuaammille leikkimaille rakas nelijalkainen ystäväni.

Sanoin ei voi surua kuvata, kyyneleet täyttää silmäni.

Olit ystäväni, tiesit loppuunasti että rakastan sinua, toivottavasti kohtaamme sitten taas kun on minun aikani lähteä. Siihen asti, vaalin muistoja, muistoja kun leikin kanssasi, muistoja kun hellin ja paijasin sinua, kaikki kauniit muistot sydämeeni laitan, ne siellä pysyy loppuunasti.

Lepää rauhassa, rakas koirani. Jälleennäkemisen toivossa,

t: kyynelsilmäinen, sureva ja kaipaava ystäväsi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu