heippa!mielenkiinnosta kysyn millaisia teidän muiden uusperheet ovat?millaset ex-kumppanit ovat ja mitenkä he vaikuttavat teidän perheeseen jne?
itse elän myös uusperheessä jossa 3 lasta ja toisella meistä hyvinkin hankala ex monessa suhteessa kun mikään ei kelpaa ja mene juuri niinkuin hän itse haluisi asioiden menevän!
miten itse toimitte näissä tilanteissa?annatteko exien esim hallita teidän perhettä ja samaa haluan myös kysyä exiltä, että miten te suhtaudutte teidän exään jolla uusi perhe jne?mikäli itsellänne ei ole uutta suhdetta jne
mielipiteitä saapi olla ja etenkin erillaisia olisi kiva kuulla niin exiltä kuin nyksiltä=)
itse elän myös uusperheessä jossa 3 lasta ja toisella meistä hyvinkin hankala ex monessa suhteessa kun mikään ei kelpaa ja mene juuri niinkuin hän itse haluisi asioiden menevän!
miten itse toimitte näissä tilanteissa?annatteko exien esim hallita teidän perhettä ja samaa haluan myös kysyä exiltä, että miten te suhtaudutte teidän exään jolla uusi perhe jne?mikäli itsellänne ei ole uutta suhdetta jne
mielipiteitä saapi olla ja etenkin erillaisia olisi kiva kuulla niin exiltä kuin nyksiltä=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heips! Meillä kaksi exää, toisen kanssa ei mitään ongelmia ja toinen skitsoilee miten meidän kodissa pitäisi elää ne viikonloput kun lapset ovat täällä.
Hauskinta on että tämä hankala ex on uudessa suhteessa, on tälle jo lapsikin ja taas odottaa. Eikö sillä ole jo "kädet täynnä" niin sanotusti tai ehkä on vaan muuten kontrollifriikki, mene ja tiedä. Mutta monet naurut ollaan saatu.
Itse olen eronnut entisestä vaimosta ja hänen kanssaan asiaa sujuu ok (kunhan muistan maksaa elarit :)). Mutta ongelma on lähinnä uuden kumppanin kanssa. Ollaan molemmat hiukan yli kolmekymppisiä, itselläni on 10 vuotias lapsi ja hän on lapseton, ainakin vielä. Lapsi asuu exän uuden perheen kanssa ja viettää joka toisen viikonlopun luonani, nyt siis luonamme. Tapasin tuon uuden kumppanini jo pari vuotta sitten ja asia oli selkeä että minulla on lapsi joka käy luonani. Olemme exän kanssa tottuneet joustamaan tuossa tapaamisasiassa, joka johtuu osittain matkatyöstäni. Eli välillä lapsi on harvemmin luonani ja taas välillä useammin. Alkuun kaikki sujui hyvin mutta enemmän ja enemmän on alkanut tuntua että lapsi todella häiritsee uutta kumppaniani. Esim. jos sattuukin että lapsi haluaa tulla yllättäen luoksemme viikonlopuksi (siis kuitenkin ilmoittaa asiasta jo pari päivää ennen viikolla), nykyinen naiseni ottaa välittömästi kilarit ja mököttää koko loppuviikon ja kiukuttelee kuin pikkukakara. Ja viimeaikoina sama käytös jo sovittujen viikonloppujenkin osalla. Kuitenkaan yleensä viikonlopuille ei ole sovittu mitään sellaista johon lapsi ei mukaan sopisi, ja usein lapseni viettääkin aikaa paljon täällä olevien ystäviensä kanssa, joten ei pitäisi olla jaloissa mitenkään. Mutta ei, pelkkä ajatus lapsestani luonamme tuntuu olevan nykyiselle liikaa. Vaikka siltikin hän saattaa suunnitella juttuja viikolla ihan lastani silmälläpitäen. Jotenkin ristiriitaista, ja todella väsyttävää, ei jaksaisi olla varpaillaan asian suhteen. Eikä nykyinen suostu asiasta puhumaan!! Kokemuksia vastaavasta??
juuri, eli hänen nykyinen vaimonsa vetää herneet nenään kun lapsi on isällään ja kiukuttelee minulle tekstiviestein asiasta. Lapsen isän kanssa asiat ok mulla eron jälkeen. Esim. kun lapsen synttäripäivänä isä halusi viedä lapsen syömään ennen juhlien alkua, niin johan tuli tekstari nyksältä että olen idiootti. Miksiköhän? Sekin aika oli kait häneltä pois ja harmitti. Se miksi isä ei halunnut nyksää mukaan on taas heidän välinen asia eikä kuulu minulle, kuten ei hänen kiukuttelutkaan. En povaisi tästä pitkää liittoa jos homma toimii jo nyt näin mukavasti...
Voisiko olla että niinkään nykyistäsi ei stressaa se, että lapsesi on luonanne vaan se, ettei koskaan tiedä koska lapsesi tulee olemaan luonanne sen viikonlopun?
Ei voi tehdä mitään ex-tempore juttuja mutu tuntumalla sillä hetkellä tai nautiskella hiljaisesta viikonlopusta ja pitkistä aamuista?
Lapsesi ei ole nykyisen kumppanisi lapsi vaan hänelle "vieras kodissanne". Vaatii häneltä enemmän henkistä joustoa vaikka mukava lapsi olisikin?
Tuntee tavallaan että parisuhdettanne (-kin) kontrolloi lapsesi läsnäolo, on vähän niinkuin suitsissa olisi...
Vanhempaa oma lapsi ei tietenkään rajoita, mutta nykyisesi oma lapsi hän ei ole. Miksi vain uusilta kumppanilta vaaditaan joustoa? Sen joka uuden kumppanin ottaa, olisi myös hyvä tiedostaa asioita, jos haluaa pidemmän suhteen ja vanheta yhdessä tietenkin.
Menkää pariterapiaan, keskusteleminen ja kuunteleminen pelastaa paljon.
Tuli vielä mieleeni,jotain aika tärkeää... Jatkoitteko elämäänne kuten sinä ja ex:äsi olitte aikaisemmin sopineet, tämän uuden kumppanisi astuttua kuvioihin? Häneltä ei kenenkään tullut mieleen kysyä mitään, sinunkaan?
miehen kuviot ja se että lapsi on tärkeä...turha siinä on kitistä jos yhtäkkiä ei sovikkaan uusperhekuvio.
Niin, olet varmaan ex. Minäkään en suostuisi astumaan valmiiseen muottiin "ota tai jätä".
Aika ylellistä jos joku aikuinen kuvittelee noilla ehdoilla olevansa valmis saamaan uuden kumppanin, aikuisen omine tarpeineen myös, mukaan tuollaiseen kuvioon. "Sopeudut vain ja lukitset suusi ja tunteesi niin kaikki menee niinkuin meille muille on hyvä." Sinulle se varmaan sopisi koska sinähän olet ne raamit määritellyt.