Kuinka seuraava tilanne tulkitaan lain mukaan:
Omakotitalo jossa vaimo asui jo ennen avioliittoa ja omisti tällöin 50%, mies lunasti silloiselta omistajalta 50% vasta avioliiton JÄLKEEN.
Avioehto on olemassa ja siinä omaisuutta käsitellään niin että kaikki mitä on perinnöksi / lahjaksi saanut tai omistanut ennen avioliittoa on omaa ja mikä on ostettu, lahjaksi tai perinnöksi saatu avioliiton jälkeen menisi osituksiin.
Eli onko tuolloin vaimon osuus 75% ja miehen 25% vai miten kiinteistöt tulkitaan erossa?
Omakotitalo jossa vaimo asui jo ennen avioliittoa ja omisti tällöin 50%, mies lunasti silloiselta omistajalta 50% vasta avioliiton JÄLKEEN.
Avioehto on olemassa ja siinä omaisuutta käsitellään niin että kaikki mitä on perinnöksi / lahjaksi saanut tai omistanut ennen avioliittoa on omaa ja mikä on ostettu, lahjaksi tai perinnöksi saatu avioliiton jälkeen menisi osituksiin.
Eli onko tuolloin vaimon osuus 75% ja miehen 25% vai miten kiinteistöt tulkitaan erossa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
>...mies lunasti silloiselta omistajalta 50% vasta avioliiton JÄLKEEN
Eli juuri noin, mies osti osuutensa vasta avioliittoon vihkimisen jälkeen. ELI saisikos vielä rautalangasta, "otetaan osituksessa huomioon" tarkoittaa mitä.
Selkeästi siis onko ositus 75%/ 25 % vai jotenkin muuten?
Miten avioehto on vaikuttamatta omistuksiin? Mitä varten se sitten on jos ei ei vaikuta?
...millä varoilla mies lunasti. Jos hän lunasti osuutensa varoilla, jotka hänellä olivat ennen avioliiton solmimista, asunto-osuus on tullut avio-oikeudesta vapaan omaisuuden sijaan, jolloin myös sijaan tullut omaisuus on miehen avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Jos lunastaminen sen sijaan on tehty avioliiton aikana ansaituilla varoilla, vaimolla on avio-oikeus miehen asunto-osuuteen.
Vaimon osalta merkitystä on sillä, oliko hänen asunto-omistuksensa (50 %) velaton avioliittoa solmittaessa. Jos vaimo on avioliiton aikana ansaituilla (eli avio-oikeuden alaisilla) varoilla lyhentänyt ko. asuntoon (eli avio-oikeudesta vapaaseen omaisuuteensa) kohdistuvaa velkaa, se tulee vaikuttamaan omaisuuden osituksen lopputulokseen.
Nämä ovat hankalia toteuttaa, koska käytännössä vaimon jo aiemmin omistamasta osuudesta luultavasti osa oli maksettu ennen avioliiton solmimista ja loput ehkä pankkilainaa. Todennäköisesti miehen ostamassa puolikkaassa samaten osa siihen käytetyistä varoista oli ansaittu jo ennen vihkimistä. Luvassa on mehevä riita, jos osapuolet ovat sellaiseen taipuvaisia.
Te omistatte erotessanne asunnon 50/50. Omistus pysyy samana olipa teillä avioehto tai ei. Avioehdolla ei voi vaikuttaa omistusoikeuteen. Avioehto vaikuttaa vain avio-oikeuteen, eli siihen, pitääkö rikkaamman luovuttaa tasinkoa köyhemälle vai ei.
Eli vaimo on ostanut osuutensa lainarahalla ja mies otti lunastukseen lainaa. Eli mitään "Omaa rahaa" ei ole käytetty kaupoissa.
naisen puolikas ei ollut velaton, eikä ole vieläkään.
Kuinka tässä tulisi toimia järkevästi? Jos vaikka nainen edelleen haluaisi jäädä asumaan kiinteistöön.
Avioehdossa sanotaanh sanasta sanaan että allekirjoittaneet sopivat ettei toisella ole ositus oikeutta toisen ennen omistamaan omaisuuteen.
>>mies otti lunastukseen lainaa. Eli mitään "Omaa rahaa" ei ole käytetty kaupoissa.>Eli vaimo on ostanut osuutensa lainarahalla... Eli mitään "Omaa rahaa" ei ole käytetty kaupoissa.
Turvata omaa omaisuuttaan jota on kauemmin omistanut vaikka tekisi minkä avvioehdon? Vaikka olen maksanut kauemmin taloa joudun erossa maksamaan miehelle vastiketta. Hyvä Suomi!Mitä tästä opimme, älkää menkö naimisiin
Tilanteessi olisi sama, jos omistaisit veljesi kanssa yhteistä asuntoa...
Avioehdolla on merkitystä kun pohditaan omaa omaisuutta, ja jos sitä merkittävästi enemmän avioerossa kuin puolisolla... ei tarvitse maksaa tasinkoa köyhemmälle joka ei mahdollisesti omistaisi mitään.
Suomessa on mahdollista kohtuullistaa ositusta, jos toinen aikoo saada kohtuutonta etua toisen kustannuksella.
Kalliiksi ja vaikeaksikin se voi mennä kun tulee tuomioistuimen määräämä juristi mukaan, mutta jos ei muuten päästä sopuun, voi sitä yrittää.
Osituksen kohtuullistaminen
Laissa on määräyksiä, milloin osituksen normaalisäännöistä voidaan poiketa kohtuuttomuuksien estämiseksi. Sovittelua koskeva vaatimus on syytä tehdä jo osituksessa, mutta se on mahdollista esittää myös kanneteitse osituksen jälkeen.
Ja johan avauksessasi kerroit, että ehtonne ei koske avioliiton aikana tullutta omaisuutta... ja avioliiton aikanahan sen talon osuuden ostit...
Olisit sitten vaatinut "kunnon" avioehtoa, eli turhaan sinä avioehtoa yllä "parjaat", olet vain mennyt tekemään huonon sopimuksen.
Selkeästi kohtuutonta ositusta voidaan sovitella (se ei ole peruste, ettei tiennyt avioliittoasolmiessaan mitä avio-oikeus tarkoittaa, ja että tasinkoa voi joutua maksmaan).
AL103b pykälää puolisot voivat keskenään käyttää ... tai oikeuden määräämä pesänjakaja voi soveltaa, tavallaan "pakkosovitella" jos aiheelliseksi katsoo.
===============
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Ap:n tapauksessa tuskin on mitään perustetta osituksen sovitteluun.
Eihän se ole kohtuutonta, että avioliiton aikana ansaittuja (= avio-oikeuden alaisia) varoja molemmin puolin kohdellaan tasavertaisesti.
Kun mies on avioliiton aikana saamillaan varoilla kartuttanut avio-oikeuden alaista omaisuuttaan, tästä vaimokin aikanaan omaisuuden osituksessa hyötyy.
Vaimo sen sijaan on vastaavilla avio-oikeuden alaisilla varoillaan maksanut pois velkaa, joka kohdistuu hänen avio-oikeudesta vapaaseen omaisuuteensa. Tästä seuraava vaimon varallisuuden lisäys koituisi vain hänen omaksi hyväkseen, ELLEI sitä voitaisi osituksessa kompensoida vastikkeella miehelle.
Vastike siis kerrotussa tilanteessa on paikallaan ja toteuttaa nimenomaan OIKEUDENMUKAISUUDEN.
Pitäisihän nyt pesänjakajan tällainen asia oivaltaa!
Kuvottaa nämä toistensa rahoja riistävät ihmiset - olivat ne miehiä tai naisia. Siksi ehdotin sitä pesänjakajaa. Hän voi katsoa, mitä nainen ja mitä mies omisti naimisiin mennessään ja loput jakaisi tasapuolisesti. Voi siis olla, että "kello kaulassa" ei nettoaisikaan taloa, vaan saisi vaan puolet. En siis ottanut kantaa siihen, mikä on oikea ratkaisu, sillä netti-tiedoilla ei voi tietää, mitä kumpikin on omistanut naimisiin mennessään. Velat otetaan huomioon kun tätä "omaa omaisuutta" lasketaan.
Nimimerkistäsi oletin, että saattaisit olla "oikeakin" pesänjakaja (jonka oikeus siis on joskus johonkin pesään pesänjakajaksi määrännyt). Oletus osoittautui pieleen menneeksi. Noin tietämätöntä nimittäin ei pesänjakajaksi ole voitu määrätä. (PK 23:4 "Oikeus määrätköön hakemuksesta sopivan henkilön pesänjakajaksi".) Tavallinen tyttiteikäläinen asialla on ollut, seuraavastakin päätellen.
>>Naisten oikeuksia polkeva Nix Nax>En siis ottanut kantaa siihen, mikä on oikea ratkaisu, sillä netti-tiedoilla ei voi tietää, mitä kumpikin on omistanut naimisiin mennessään.
Ehkä sinulla on yliluonnollisia kykyjä, kun tiedät miten paljon "kello kaulassa" ja hänen miehensä ovat omistaneet ennen avioliittoa. Vain tällä on merkitystä, kun avioehto on tehty niin kuin on tehty.
>>Ehkä sinulla on yliluonnollisia kykyjä, kun tiedät miten paljon "kello kaulassa" ja hänen miehensä ovat omistaneet ennen avioliittoa.
MINÄ ostin osuuden jo ennen avioliittoa, enkä ollut silloin naimisissa tai edes tämän nykyisen mieheni kanssa yhdessä. Luetaanpas tarkemmin ennenkuin aletaan kommentoimaan.
Homma on niin, että sinä kysyit neuvoja ja niitä sait. Sinä tosiaan olit ostanut omaisuutta ennen avioliiton solmimista, mutta maksoit stiä vasta avioliiton aikana hankitulla ja avio-oikeuden alaisella varallisuudella. Sinun ei lain ja teidän keskenänne tekemän sopimuksen perusteella kuulunutkaan saada etua sellaisessa tilanteessa, että avioliiton aikana siirtäisit varallisuutta puolisosi ulottumattomiin. Jos te kaksi olisitte halunneet saada aikaan erilaisen lopputuloksen, olisitte tehneet erilaisen sopimuksen. Tuskinpa puolisosi olisi sellaiseen suostunut. Ehkä hän ymmärsi paremmin kuin sinä sen paperin merkityksen, johon nimensä pani.
ns. asiantuntijat neuvoo kilpaa ja riitautuu jo keskenään! Hyvä foorumi :D
Teistä kukaan ei tajunnut todellista asioiden tilaa, en tiedä johtuuko sisälukutaidottomuudesta vai mistä. Jos vaimo lyhentää velkaa tuloillaan 50/50 miehen kanssa joka myös vähentää lainaa tuloillaan niin miksi nainen olisi vakaavaraisempi kun mies? Pliipa plaapa.
>>Jos vaimo lyhentää velkaa tuloillaan 50/50 miehen kanssa joka myös vähentää lainaa tuloillaan niin miksi nainen olisi vakaavaraisempi kun mies?>ns. asiantuntijat neuvoo kilpaa ja riitautuu jo keskenään!>Teistä kukaan ei tajunnut todellista asioiden tilaa