bordeauxindoggi

pulinat palstalle. Täällä seurakoirapalstalla ei varmaan monia borddogin omistajia vieraile.

Meneppä tuolle rotuyhdistyksen sivulle eli Bullmastiffit ja Mastiffit ry.Sieltä jotain tietoa.

Tässä lyhyesti rodunomaisesta koirasta.
Kooltaan raskas,iso(rotumääritelmässä kokovaihtelua) molossi.Niin fyysisesti kuin psyykkisesti vahva.Ei erityisen miellyttämishaluinen,joten ei kaikkein helpoin koulutettava.Oikealla käsittelyllä ja motivoinnilla onnistuu.Vahtiviettiä,tosin sitäkin nykyisin yksilöllisesti,toisilla vähemmän ,toisilla enemmän.Mutta rotupiirteisiin kuuluva.
Tyypillinen koira on erittäin itsevarma,ei provosoidu helposti,mutta on varottava,ettei koira joudu tilanteeseen,että sen "taistelukyvyt" pääsisi geeneistä esiin.
Terveys ei ole ole parasta A-luokkaa.Vitsauksena mm.luustoviat,lähinnä lonkat ja kyynärät.
Eli jos kyseistä rotua miettii,niin mm.noilta osin kannattaa miettiä tarkoin.

Kuten muutkin ko.yhdistyksen rodut.Rodunomaiset koirat on upeita,oikeilla omistajilla ;)

Aivan loistava rotu. Oma borkkuni on jo 6-vuotias. Rauhallinen ja tyyni kaveri, ei hermostu ei sitten millään. Serkun mukulat hyvä kun eivät hypi koiran päällä leikeissään. Kipukynnys on rodulla korkea, joten välillä täytyy kunnolla kieltää lapsia olemasta niin kovakouraisia koiralle, se kun ei älähdä vaikka sitä tökitään kynällä silmään tms. Herkempi koirarotu saattaa tällaisessa tilanteessa purra lasta.
Minun koirani on ensimmäinen koirani, ja se oli erittäin helposti koulutettava yksilö. Noutaja se ei ole, joten mitkään temput eivät jaksa kiinnostaa ellei palkinto ole herkkuruokaa. Nuorempana haki pari kertaa jopa kepin, mutta nykyään katsoo ihmeissään että "Heitit sen sitten pois, hae itse, minen jaksa". :D
Koirani on muuten myös vanhemmiten ruvennut erittäin aamu-uniseksi, joten on aamuja kun käyn sen hihna kädessäni herättämässä.
Koirani on uros, mutta ei haasta riitaa muiden urosten kanssa lainkaan. Se on sille puhdasta ajanhukkaa kun voisi mielummin leikkiä.
Jos tulee tuntemattomia vieraita se murisee ja vahtii, mutta kun se huomaa että kaikki on ok, niin kerjää jo huomiota vierailta.
Suosittelen!

Joo, en itse borkkua omista, mutta lapsiystävällinen, kiltti, rauhallinen jne. Suosittelen!

Sairaita paljon, arkuutta esiintyy enemmän (suurta ja arkaa koiraa on hyvin vaikea hallita!). Borkkua hankkiessa kannattaa kysellä rodusta muiltakin kuin siltä keneltä sen koiran ottaa. Sairauksista ei juurikaan kasvattajat puhu ja koiria tutkitaan vain sen verran että pennut rekisteriin saa, mikä ei vaadi paljoa.

Sydänsairaukset lisääntyneet ja äkkikuolemaan menee koiria. Sydämiä ei näiltä kuitenkaan jostain syystä haluta suomessa tutkia (ei riitä että lääkäri kuuntelee täytyy käydä ultrassa).
Paljon allergiaa ja ihosairauksia. Myös häntämutkia (tämähän ei ole vain kosmeettinen ongelma, vaan voi kieliä selkärangan ongelmasta ja vaatia leikkaushoitoa).

Liikunnallinen rotu, omistajat yleensä niitä jotka ei liiku. Tai koska luusto niin sairas että koira ei vain yksinkertaisesti pysty liikkumaan vaikka haluaisi.

Luonteeltaan itsepäisiä mutta herkkiä koiria. Näitä ei voimalla kouluteta. Kouluttaa pystyy, kuten kaikki koirat, vaatii ehkä enemmän paneutumista ja viekkautta koiran motivoimiseen.

Tutkikaa tarkoin mistä borkun otatte. Enemmän niitä on sairaita kuin terveitä, ja jos kasvattaja ei keksi mitään huonoa puolta yhdistelmästään, sen kuuluisi jo herättää epäilykset. Sellaisia ei ole olemassakaan missä ei vikoja olisi.

Aivan ihana rotu, mutta enää ei borkkua meille tule. Liikaa surua tuo mukanaan kasvattajien huonot valinnat.

On tosi hyvä rotu, mutta vaatii päättäväisen ja ehdottoman koulutuksen. Ei ole seurakoirarotu