"Sopu sijaa antaa, jos miehellä on kaksi perhettä, se edellinen ja kenties tämä tuleva tai oleva, niin siihen nyksien pitää sopeuta."
Onko täällä muita, joilla on kaksi perhettä? Käsittääkseni bigamia on Suomessa kielletty. Miten olette onnistuneet kiertämään lakia? Asuuko mies/vaimo vuoroviikoin kummankin kotona? Entä lapset?
Onko täällä muita, joilla on kaksi perhettä? Käsittääkseni bigamia on Suomessa kielletty. Miten olette onnistuneet kiertämään lakia? Asuuko mies/vaimo vuoroviikoin kummankin kotona? Entä lapset?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Niinpä, tätä samaa minäkin täällä välillä mietin ;D
hieno termi selittää lapsille, ei, teillä ei voi olla kahta kotia, vaikka itse kutsutte molempia koteja kodiksi, ja puhutte kahdesta perheestä?
mikä on ihan luonnollista kun lapsi viettää aikaa 2vkoa ja 2 vkoa siinä äidin perheessä kun isän perheessäkin.
kumpis tässä tapauksessa on sitten se oikea perhe?
Lapsilla on kaksi perhettä, ei miehellä. Uuno.
mikä se oikea koti sitten on näiden katkerien exien mielestä?heidän vaiko toisen vanhemman luona joka uudessa suhteessa ja olisikin se lähivanhempi....mitäs ootte mieltä semmosesta jossa lapset asuvat isin luona ja isillä uusi suhe johon tulossa uusi perheenjäsen ja huom!!!uudella kumppanilla myös lapsi edel.liitosta elikkäs ei ole se kokematon näissä lasten hoito jutuissa ym..niin niin mitäs esim.ex eli lasten äiti vaikka tuumais jos isi päättäis muuttaa muutaman sadan kilsan päähän perheen kanssa ja siis ottaisi myös nämä lapset mukaansa??etävanhemmalla ei muuten ole oikeutta asiaan edes puuttua mutta oikeus tapaamisiin jne jotka tosin hän joutuisi maksamaan,kellä tällästä kokemusta?millaset fiilikset jne?ja tuo oli ihan esimerkki..voi ajatella myös toisinpäin asiaa
Onko suomen laissa että etävanhempi hoitaa maksamiset?? Meillä maksetaan puoliksi tapaamiskulut. Exä muutti kauemmaksi meiltä kyselemättä (lapset asuvat hänen luonaan), eikä se muutto niin mielestäni meille kuulukaan, eri asia kait jos ulkomaille saakka ja tapaamiset vaikeutuisi?
Se juuri ihmetyttää, kun asiat ilmaistaan niin, että miehellä on kaksi perhettä jos on lapsensa/lastensa äidin jättänyt ja on nyt uudessa parisuhteessa. Itse en myöskään sitä tajua. Lapsilla ne kaksi perhettä sitten on, ei miehellä. Itselleni ei tulisi mieleenkään, että haluaisin edes ajatella itseni yhä muodostavan perheen entisen miesystävän kanssa. Entinen on entinen, daa.
se on siitä kiinni miten vanhemmat keskenään sopii kylläkin..mun lapsen kohalla niin hänen isi asuu yli 300km päässä ja on sanonnu et lapsen matkat maksaa mut ei mun ja oikeessaon tuossa,miks pitäs ees..mut kaikki on vanhemmista kiinni..mutta kyl se niin on et miks lähivanhemman pitäs kustantaa niitä menoja??jos kerran etävanhemmast kii..kyl monet exät vaatii esim.isii maksaa ties mitä muutakin..
tiiän tapauksen jossa lapset silloin asu äidin luona ja normaalisti sai lapsilisät ym tuet mutta kaikki vaatteet ym lääkäri/lääkkeet makso iskä,äiti näin vaati ja lapset oli kk 2vk aina iskäl,toista se on nyt kun asuvat isillä mut tapahtu tapaturma ja lapsi joutukin sairaalaan..kysy isi sitten et mites nuo kaikki sairaalamaksut ym..vastas äiti vaan et maksa niil elatusavuilla ja lapsilisil mitkä saat...tässä se nähään ainakin kuinka raha-ahneita monet exät ovat mutta onneksi ei kaikki=)joten en yleistä että kaikki tekisi näin mutta varmasti monet!
Ei kukaan voi asua yhtäaikaa kahta kotia. Aivan mahdottomuus. Lapsi kuuluu omille vanhemmille, jos toinen jättää, niin lapsen perhe ja koti on se missä han asuu.
Lapsen tekemä piirustus päiväkodissa nimeltään perhe ja siinä ei omaa isää näkynyt.
Lapset on tyhjä taulu johon se katkera äiti tai katkera isä riipustelee. Ne uskoo kyseenalaistamatta mitä elämän tärkein ihminen heille sanoo, nielee kaikki katkerat valheet karvoineen päivineen. Kaikkihan on inhimillistä tietenkin, mutta sääli lapsia.
paha mieli niistä lukemattomista kerroista jolloin isä ei lupauksistaan huolimatta tullut hakemaan, ja se viime joulu kun isästä ei kuulunut mitään....säälin lasta silloin todella paljon.
erosta huolimatta molemmat vanhemmat,se ei muutu miksikään.
mä vaan kysyn että kumpi se oikee koti on, jos viettää kuukaudessa yhtä monta päivää kummankin vanhemman kotona??
osoitekko pelkästään ratkaisee kumpi on oikea ja ainoo koti,ja vanhempi??? haloooo!!!
ja mitäs jos nainen jättää miehen, ja lapsi jää isälle, kuinka tuo yhtälö toimii? kun jättäjä on äiti, ja silti lapsi asuu äidillä?
erossa mies ei aina ole jättäjä, sekä se ei tarkoita että jos eotaan että erotaan lapsista,vaan puolisosta.
lapset jäävät miehen elämästä pois. Meillä kävi niin. Alussa mies oli meidän kanssa lähes päivittäin tekemisissä, mutta heti kun tämä outolintu ilmestyi siinä jäi lapset hylätyksi kertaheitolla. Joten meillä oli se outolintu syypää että isä jätti.
Myönnä nyt vaan, että miehesi on syypää tuohon ihan itse. Ei kunnon isä hylkäisi lapsiaan vain jonkun toisen käskystä! Ihan kuin puolustelisit ex-miestäsi ja yrittäisit tehdä hänestä toisen uhrin? Kunnon mies ei tekisi noin, hyväksy se millainen idiootti hän on. Ja ethän haluaisikaan ketään typerystä lapsillesi roolimalliksi,vai?
nyksältään kun muuten lupaa lasten tapaamiseen ei olisi nyksältä tullut. Kun tämä nyksä sai tämän "suuren salaisuuden" selville niin loppui ne tapaamiset isältä siihen.
mutta eikö tuo kerro vain ex-miehesi nynnyydestä ja alttiudesta olla manipuloitavana ja komenneltavana? Kyllähän nykyinen voi häntä kieltää lapsiaan tapaamasta MUTTA vain niin kauan kuin lastesi ISÄ siihen antaa mahdollisuuden. Näin se vain menee ;) Jokainen tekee omat päätöksensä.
Ex-miehelläni on yksi perhe, hänen nykyinen perheensä. Minulla on yksi perhe, joka koostuu minusta ja lapsestani.
Ex-mieheni koti on myös lapseni koti, vaikka hän on siellä vain joka toisen viikonlopun.
Minusta tämä on hyvin yksinkertaista. Ei meillä ex-vaimoilla pitäisi olla mitään nokan koputtamista exien uusiin koteihin tai perheisiin. Ei ex-miehenikään sekaannu sopimattomasti meidän elämäämme. Ystäviä olemme, ja kyläilemme puolin ja toisin.
Hienoa et joku ex-vaimo tuota mieltä ja kiva kuulla, että olette pysyneet ystävinä=)
Mutta jäi kaiveleen se kun sanoit et kyläilette puolin ja toisin?onko se ex-miehen uudelle kumppanille ihan ok?sehän vielä parempi juttu jos olet hänenkin kanssa ystävystynyt=)näitä tälläsiä tapauksia varmaankin aika harvaksee,mäkin tuota yritin mutta mieheni ex-vaimo on kauhee kana(anteeks vaan)
Siitä olenkin happy et itse olen tosi vahva ihminen monessakin asiassa ja en anna siis mieheni exän hallita mitenkään taikka puuttua meidän elämään muuten kuin heidän lasten mutta siinäkin mitä heidän äiti myrkyttänyt lasten päätä minusta..ovat kummiskin pieniä vielä..minä en ole mitään jne heille..eikä mua tarvitse kuunella taikka totella ym!!haloo he tottelevat siinä missä isäänsäkkin,niin se vain on.
Eräs ihminen(lasten psyk.atr.puolella työskentelevä)sanoi juuri näistä eroperheistä kun on esim 2 kotia jne..siellä missä lapset asuvat taikka ovat niin siinä perheessä on omat säännöt jne,siihen ei ole puuttumista kellää ulkopuolisella ei edes ex-vaimolla tai miehellä ja sama pätee toisinpäin!
mutta juu sinulle hyvää kevään odotusta=)hienoa että sinunlaisiakin on olemassa
Tuo kyläily puolin ja toisin tarkoittaa tietysti sitä että koko perheellä liikutaan, eli ex-mieheni käy meillä kylässä vaimonsa ja pienen vauvansa kanssa. Olemme ystävystyneet tässä vuosin aikana, ja olenkin aina sanonut että exällä on hyvä naismaku :D - hänen uusi vaimonsa on tosi mukava ihminen. Minusta on tosi kiva että olen saanut tutustua häneen, sillä hän on poikani äitipuoli, ja tärkeä ihminen hänen elämässään. Kyllä me äitienpäiväksi piirretään hänelle myös äitienpäiväkortti.
Olen monesti miettinyt kun luen näitä juttuja että saan olla monesta asiasta kiitollinen, mutta ennen kaikkea siitä että minulla on pirun kiva ex-mies ja hänellä tosi mukava vaimo.
tuotetta. Jokainen voi kutella itselleen vaikka palatsin, tai kaksi, mutta se ei ole todellista. Todellisuus luodaan ja tehdään itse. Ihan kuin perhe tehdään itse. Sitä ei oteta keneltäkään.
perheen miehen kanssa, joka ei kanssanne edes oikeasti asu ja elä. Se mies taas viettää todellista elämää jossain muualla jonkun toisen kanssa. Kuka siis elää fantasiamaailmassa?
Valitettavasti se on vain niin, että parisuhde ja avioliitto voi hajota ja sellaisen voi muodostaa uudelleen jonkun toisen kanssa. Vanhemmuus taas ei koskaan purkaudu.
"Elämässä on yksi perhe/muut ovat mielikuvituksen/
tuotetta. Jokainen voi kutella itselleen vaikka palatsin, tai kaksi, mutta se ei ole todellista. Todellisuus luodaan ja tehdään itse. Ihan kuin perhe tehdään itse. Sitä ei oteta keneltäkään."
Voitkos Lissu kutella että uusioperhekin tehdään itse? :D
Palatsissa eläminen on täysin todellista. Ymmärrän kyllä että se aiheuttaa negatiivisia tunteita niissä, joilla siihen ei ole mahdollisuutta.
vaikka kuin on lastemme isä, että luuhaisi tässä meillä enää. Suuri helpotus. Se on totta, että äitinä en koskaan pystyisi hylkäämään lapsiani, enkä koskaan ole edes niin ajatellutkaan. Mihelee se näytti olevan tosi helppoa, kun ei kaipaa eikä muutenkaan vietä aikaa heidän kanssaan.
Toisaalta se on hyvä, kun lapset ovat tienneet pienestä pitäen, että isä ei välitä, eivät he ole häntä pahemmin kaivanneetkaan. Kun puhumme hänestä, puhumme etunimellä, että niin kauas on isä heidän elämästään jäänyt. Ja se on ihan hnen oma vikansa, ei tiennyt mitä itse aiheuttaa, kun leikkii selviytyjää.
Miksi sitten jankutat muodostavasi perheen kyseisen ihmisen kanssa?
mutta siihen ei kuulu toisen lapset! Miksi se on vaikea ymmärtää. Meille se on ollut aina itsestään selvää, että minun ja exmiehen lapset ovat meidän, ne eivät ole koskaan kuuluneet mihinkään muuhun. Oli miehellä vaikka viisi naista, niin lapset ovat minun ja ex miehen, ei niitä ole koskaan jaettu. Jos mies on halunnut nähdä ja olla lasten kanssa, hän on, mutta ilman että puhuu uusista perheistä, ei tuo naisiaan lastemme lähelle, sillä lapset kuuluvat meidän perheeseen. Niin lapsetkin ovat halunneet ja meillä se toimii. Me emme koskaan ole riidelleet siitä. Mies on kanssamme samaa mieltä. Vain näin lapsemme on saaneet turvallisen ja hyvän lapsuuden, kun heitä ei ole kiikutettu ympäri kyliä, eikä kukaan isän vieras nainen ei ole pystynyt heidän elämää tuohoamaan.
on poissa minun sydämestä, en ikinä huoli käytettyä likasta miestä takasin, vaikka se joskus sattuikin ja kovaa, ei enää. Yli pääsee, koska oma ylpeys ja kunnia on minulle tärkeää. Jos mies lähtee, kkähtee lopullisesti. Toivoin kuitenkin että lapsista välittää, mutta siihenkään ei voi pakottaa. Se on surullista. Mutta onneksi ex miehen suku ja vanhemmat ovat yhä perhettämme, ja niin on hyvä. Kaikki muut vlittää, paitsi lasten isä omistaan.
kunnon parisuhteen ja seksin puutteessa! Jos oma intiimi- ja rakkauselämäsi oli kunnossa, et tuhlaisi kahta ajatustakaan siihen, kenen kanssa exäsi touhuilee ja ovatko ne naiset läsnä tapaamisissa (jos siis lapset tulevat toimeen uuden kumppanin kanssa).
Ethän itse siis tuolla logiikalla voi esitellä omiakaan miehiäsi lapsille, jotta eivät tuhoaisi lastesi elämää...
lapsistaan vain sinun ehdoillasi. Se on valtapeliä, mihin kenenkään ei tarvitse alistua ja jos miehesi olisi aikanaan vienyt asian oikeuteen, ei olisi tarvinnutkaan. Olisit joutunut oikeuden päätöksellä luopumaan vaatimuksistasi. Sinun, narsistin pirttihirmun, onni on ollut, että mies on ollut tassukka ja taipunut vaatimuksiisi. Tai itse asiassa lasten epäonneksi mies on jättäytynyt takavasemmalle, koska ei ole jaksanut ryhtyä vastustamaan raivoasi.
nyksillä aina vedota, seksi sitä ja seksi tätä. Seksillä olette sen miehen saaneet perheestä pois. Antakaa sitä seksiä ja ex-vaimot hoitakoon lapset. ok?
On selkeää, ettei hän edes ajattele uutta parisuhdetta. Olen miettinyt syytä siihen: eikö pidä itseään viehättävänä eikä haluttavana?
Ehkei hän koskaan ole pitänytkään seksistä? Kenties hän on kestänyt sen ne muutamat kerrat, kun pieni munasolunen on ollut valppaana? (Olisiko tässä myös syy, että Eki lähti?)
"Ei kannattaisi Lissun yksin elämäänsä tuohota
kun vois ihan yhtä hyvin Peran kanssa nuohota!"
ex-vaimo (jätetty osapuoli) ja vasta lähivuosina uusperheen perustanut. Ja miehenkin sain ihan vapailta markkinoilta ilman, että piti sängyn kautta viedä :)
Mutta vakavasti: kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että tuollaiset koohotukset exän naisista lakkaavat siinä vaiheessa, kun oma elämä on kunnossa ja elät onnellisessa parisuhteessa. Ja minullakin on erittäin tasapainoiset ja onnelliset lapset, vaikka ovatkin eläneet myös isänsä ja äitinsä uuden kumppanin kanssa.
millä keinoin sitten olet lapsesi hankkinut? Onko meillä täällä neitseellisesti synnyttänyt impi-Lissu? Ihanko väität, ettet "antanut miehellesi seksiä". Ja jos "annoit", miksi lopetit?
Saanko esitellä: Lissu "Maria" Lötjönen ja poikansa Tero "Jeesus" Lötjönen.
lapset, ex mies ja minä. Puolin ja tosin olimme tekemissä viikoittain. Puhuimme puhelimessa ja teimme kesälomareissuja yhdessä, vaikka asuimme eri osoitteissa. Olimme kuin perhe.
Kunnes mies masentui tästä niin että kännäsi itsensä tolpiltaan ja joku yöperhonen tuli ja alkoi lohduttaa. Mies kertoi minulle että oli ollut kännissä ja jonkun naisen kanssa. Siitä naisesta asti välimme on ollut huonot. Tämänainen tuli väliin ja sekitti meidän elämän.
Silloin sanoin että kukaan nainen ei tule lasteni lähelle, heidät pidät erossa. Mieheltä en kieltänyt lapsia. Sanoin että tapaat heitä jos halua, mutta naiset pidät kaukana. Se oli yhteinen sopimus, jonka hän on pitänyt hyvin.
Nyt minä en halua olla tekemisissä ex miehen kanssa,koska se nainen "likasi" miehen.
Se oli yhteinen sopimus. Sen myös lapset tietävät, ja tietävät myös sen, että isä meidät hylkäsi, me emme siis eronneet yhteistuumin, vaan mies hölmöili ja nyt saa siitä maksaa, omasta tyhmyydestä. Mistää muusta ei ole kyse.
mitään hinkua edes ajatella uutta suhdetta. Tervettä kerrankin elää itselleen ja lapsilleen. Valitettavasti narsisiti exäni nyksä haluaa edelleen mut tuomiolle, joten häirintä jatkuu...
Saisin tästä kertomuksestasi väännettyä vaikka mitä, mutta nyt käy kyllä ihan liikaa sääliksi.
Luulen, että sinun olisi parasta lukea tuo kirjoittamasi uudelleen aivan kuin se olisi jonkun toisen kertomus. Ehkä sitten huomaat, mikä elämässäsi mättää.
"Olimme kuin perhe" – Lissu pieni, ette te sitä enää olleet. Sinä jatkoit kuten ennenkin. Ero ei merkinnyt, mies oli mielikuvituksessasi yhä sinun.
Voi sinua. Miehesi osoitti sentään vastuullisuutta kun tunnusti! Sitä (siis sinulle tunnustamista) hän varmasti nyt katuu.
Tuossapa ongelma: "olimme eron jälkeen kuin perhe". Eli niin kauan kuin jatkoitte kuten ennen vanhaan perheenä, olit onnellinen, mutta kun mies löysi naisen, oli helvetti irti.
Mutta kun sitähän se ero on: jätetään ex ja perustetaan mahdollisesti uusi parisuhde. Luulitko oikeasti, että ero on sitä, että te jatkatte elämistä perheenä ja miehelle ei koskaan tule uutta naista? Kuulostaa todella sinisilmäiseltä.
yhtähyvin kuin meillä? Minun mielestä mies voi olla missä lystää, ei kuulu mulle. Eikä koske mua eikä lapsiamme. Kun isä jylkää, niin emme me voi sille mitään. Mieluusti olisi vanhinkin lapsi lapselleen vaaria näyttänyt ja toisinpäin, mutta kun hylkäsi niin hylkäsi. Onneksi lapselle on toinenkin vaari, mutta toista isää ei lapsillani ole.
Kaikien isät ei hylkää, meille sattui huono, mutta tässä porskutamme eteenpäin, ja hyvin menee. Sekös potuttaa joitakuita?? Sääli, sillä sellasta elämä on.
Mikä se sitten sen kenenkin perhe on. Sitähän tässä on joutunut itsekin miettimään, eron jälkeen ja uusioperhemäisissä kuvioissa pyöriessään.
Olen aika onnellisessa asemassa (tai lapseni ovat) siinä, että avioliittoni kesti lasten murrosikään asti. Heidän mielessään perhe on heidän alkuperäinen perheensä (minä äitinä ja ex- mieheni isänä) varmaan aina ja iankaikkisesti. Mutta niin sen asian kyllä pitäisi saada olla kaikille erolapsillekin. Aikuiset tekevät päätöksiään parisuhteensa puolesta todella itsekkäästi: lasten odotetaan sopeutuvan kaikkeen ja mihin tahansa. Jos ero on lapsen vanhemmat hajottanut asumaan eri paikkoihin, niin kyllä kaikkien asianomaisten aikuisten pitäisi silti ymmärtää, että lapsen mielessä hänen perheensä on aina se, missä ovat äiti ja isä. Työskennellessäni lasten parissa olen havainnut, että perhepiirroksiin ilmestyvät yleensä myös sisarpuolet, ja ainakin se uusi puoliso, jonka kanssa lapsi asuu; etävanhemman puoliso usein jää piirroksesta pois. Jotkut lapset eivät piirrä uusia puolisoja ollenkaan, jotkut piirtävät sujuvasti kaikki naapuritkin... Harvemmin kyse on katkerien eksien manipulaatiosta, lapsi nyt vain on tilanteessa jota hänen on hankala käsitellä ja jonka käsittelyyn hän tarvitsisi apua.
Sitä apua ei todella ole itsekäs kissanhännänveto siitä kenen lapsi ja kenen mies kuuluu eniten mihinkin. Isä- tai äitipuoleksi ryhtyminen ei ole todellakaan yksinkertainen juttu, se sisältää monenlaisia puolia jotka voivat herättää kipua ja kateutta, mustasukkaisuutta oman rakkaan menneisyyttä kohtaan. Mutta aikuiset ovat aikuisia ja vastuussa valinnoistaan; näidenkin aikuisten on vain asetuttava auttamaan lapsia.
En todella ole katkera ex. Tyttäreni ovat, kuten sanoin, "perhepiirroksensa" mieleensä lukinneet. Myös oma uusi kumppanini on parissa vuodessa tullut tytöille läheiseksi; toki he ovat keskenään niin paljon tekemisissä arjessa, että olisi kurjaa jos olisi toisin. Exäni uusi kumppani ei jostain syystä ole tyttöjeni suosikki. Minusta näytti että he olivat alussa hyvinkin valmiita tykkäämään isän uudesta. Ehkä siinä sitten oli jotain yliyrittämistä puolin ja toisin; nykyään toinen (jo kotoa muuttanut) tyttö ei suostu tapaamaan isäänsä enää ollenkaan mikäli tämä uusi on paikalla. Minusta se kuulostaa ikävältä tilanteelta, enkä ole lähtenyt utelemaan syitä. Asia nyt ei minulle kuulu.
Uuden kumppanini lapset ovat jo aikuisia. Varsinkin tytär on pikkuhiljaa ystävystynyt kanssani, ja lastenlasten kanssa (kaikkien) tulen loistavasti toimeen. Poika on vaikeampi juttu. Ehkä asian tekee vaikeaksi sekin, että poika on vain seitsemän vuotta nuorempi kuin minä; en osaa olla "äitipuoli" melkein ikäiselleni miehelle, enkä oikein tahdo sietää hänen isä-poika temppuilujaan isäänsä kohtaan, vaan odotan ehkä liikaakin aikuisen tasoista käytöstä.
Mutta kuinka monta perhettä tässä vyyhdessä sitten olikaan? Ja mikä on kenenkin perhe? Mieheni lapsenlapsi piirsi päiväkodissa perhekuvaansa mummien ja ukkien rintamaan minutkin! Tuntui hassulta ja mietitytti; toisaalta ihana asia, mutta toisaalta mietin paljonko se mahtoi mieheni ex-vaimoon koskea. Toivon ettei koskenut, vaan että hänkin voisi nähdä siinä myös elämän rikkautta, että lasten elämässä voi olla monta välittävää ja rakastavaa ihmistä.
miten asioiden pitäisi parhaassa tapauksessa voida mennä.
Ei se nyt minusta ihan idyllisesti kyllä ole mennyt. Toivoisin että tytöt ja eksäni nyksä olisivat väleissä. Ja mikä minusta on ikävää on myös se että minun nyksäni eksä ei suostu puhumaan lastensa isän kanssa mistään mitään: minusta heidän kuuluisi voida puhua.
Mutta näistä murheista huolimatta olen omiin kuvioihini aika tyytyväinen. Ja toiveikaskin; ehkä asiat lutviutuvat vielä paremmiksi. Ovathan ne tähänkin asti lutviutuneet.
On kai turha väittää että eron jälkeinen yhteydenpito exään lapsien takia, sisältää edelleen käsityksen yhteisestä perheestä. Mutta toisaalta lapsen silmissä se voi helpostikin tuntua siltä. Varsinkin alussa, jossa ei välttämättä ole uusia vakikumppaneita. Ja toisaalta nyksä saattaa helpostikin tuntea samaa ajatusta, esim. mies yhä pyörittää kahta elämää, koska on yhteydessä exäänsä. Oli niin tai näin, tuntuu siltä että lapset tässä kärsivät eniten kuitenkin. Heille varmasti tulee tunne etteivät ole haluttuja suuntaan tai toiseen. Ainakin oma nyksä väittää olevansa "toisena" ja että otetaan käyttöön vain kun sopii, lapsen mennessä vkl valinnoissa edelle. Mikä ei meillä pidä paikkaansa, mutta aina asia saadaan pyöriteltyä meikäläisen niskoille niin ettei hyvä ole mikään. Toisaalta sama juttu, jos sitten yrittää selittää että se vkl ei sopisikaan, on huono ihminen ja vanhempi kun "hylkää" lapsensa. Etävanhempi on aina se paha ihminen, suunnasta tai toisesta katsottuna. Mutta takaisin asiaan. Koti on eri asia sinällään kun perhe. Itse asumme yhdessä kodissamme nyksän kanssa. Ja hänen mielestään se on meidän kahden koti! Suuttui kun mainitsin että on myös lapseni koti!!! Totta jumankauta on! Riita tuli samantien perinnöstä. Jos musta aika jättää, puolet talosta kuuluu lapselleni (ei siis exälleni!!), tai edelleen osittuen jos lapsia tulee lisää. Ei ole tarkoitus että nyksä lapselleni heti mitään antaisi, mutta esim. jos talo myydään tai hän heittää veivinsä. Ajatellaanpa että kuolo tulee ja nyksä löytää uuden miehen ja yhteisiä lapsia ei ole. Miten niin ei minulla ole oikeutta jättää maksamastani talosta puolia perinnöksi. kaikkiin riitoihin näistä kenen perhe ja kenen talo asioista joutuukin!!
on kyllä aika toope
Onhan sillä hyvätkin hetkensä, ja pääosin asiat ok. Mutta sattumalta tällä viikolla asiat kärjistyivät normaalia enemmän tämän asian ympärille. Jotenkin tuntee olevansa umpikujassa. On mahdotonta olla kaikille mieliksi, tiedän!
Kai asiat taas tästä järjestyy.
Itse olen nyksä, meillä on myös oma talo. Suosittelen, että teette avioehdon ja testamentin, kuten me.
Mieheni ex on valitettavasti tätä kauhusarjaa: aluksi minulle määrättiin "lähestymiskielto", mutta mieheni hoiti asian. (En silti vieläkään kuulu sisäpiiriin.) Tässä kertana muutamana mieheni teini-ikäinen lapsi kyseli kotimme (meidän kotimme on lapsen toinen koti) irtaimistosta ja tuli vastattua jotenkin ylimalkaisesti, johon lapsi sanoi: "Ihan sama, äiti sano että mä perin tän KAIKEN kuitenkin."
Ex odottaa siis minun kuolemaani ja myös sitä, että jätän hänen lapselleen mukavan perinnön. Tietenkin lapsi perii isänsä, siitä ei ole kyse. Toisaalta haluaisin jättääkin mieheni lapselle perintöä, mutta nyt tuntuu...
...melko kylmältä.
Se on tavallaan sen ex-puolison osa luovia siinä nykyisen puolisonsa ja exänsä välissä. Aina ja iankaikkisesti, niin kauan kuin lapset ovat pieniä, ei kannata valittaa vaan tehdä tilanteesta paras mahdollinen. Se on sinun osasi tapella exäsi kanssa, kun et olekkaan enää niin käytettävissä, vaan, toivottavasti, teillä on yhteisiä suunnitelmia viikonlopuiksi välillä myös puolisosi kanssa. Se on uuden puolisosi osa hyväksyä lapsenne OSAKSI yhteistä elämäänne ja parisuhdettanne, ei sen johtotähdeksi. Lapsesi ei voi sitä olla, koska hän ei ole puolisosa oma, kuten sanoit, äidiksi ei ryhdy, lapsella on jo äiti.
Tuo että vain "nyksän" pitää joustaa, on vähän harhaanjohtavaa. Lapsen vanhemmillehan se sopisi erinomaisesti ja sille ex-miehelle suorastaan helpotus. Sanelupolitiikkaa. Mutta onko se mikään parisuhde? Tarkoitus on varmaan vanheta yhdessä ja luoda jotain kestävää, toimii yleensä kummankin ehdoilla ja kompromissein, ei niin että toinen sanelee tai se kolmas, parisuhteen ulkopuolinen...
Meillä ei ole avioehtoa. Lapset tietysti perivät osansa, mutta ilman en jää minäkään.
Se ei kuitenkaan ollut syy siihen/ edellytys sille, että avioiduin mieheni kanssa, edes lapset aikaisemmasta liitosta seko exineen eivät estäneet (kyllä, meillä ei homma pelitä exän kanssa) me haluamme olla yhdessä loppuelämämme ja kummatkin otamme riskin ja panostamme täysillä. Avioehdot, takaportit ja jos, mutta, kun, joutavat romukoppaan.
Meillä ei ole avioehtoa. Lapset tietysti perivät osansa, mutta ilman en jää minäkään.
Se ei kuitenkaan ollut syy siihen/ edellytys sille, että avioiduin mieheni kanssa, edes lapset aikaisemmasta liitosta seko exineen eivät estäneet (kyllä, meillä ei homma pelitä exän kanssa) me haluamme olla yhdessä loppuelämämme ja kummatkin otamme riskin ja panostamme täysillä. Avioehdot, takaportit ja jos, mutta, kun, joutavat romukoppaan.
Ymmärrän hyvin tunteen, ja saattaa olla että "oikeassa" kodissa on mainittu asiasta ja hierottu käsiä yhteen. Teini-ikäiset tietysti ajattelevat tulevaisuuttaan monessa mielessä, sekä alkavat ymmärtämään rahan ja omaisuuden päällekin. Mielestäni on oikein jos vastaisit ylimalkaisesti että osuudet taitaa mennä myös tuleville lapsilllenne, tai jos niitä ei enää tule, niin sitten esim. siskosi tai veljesi lapsille tms. Näin olen itse nyksälleni ehdottanut. Tämä siksi koska hän saa puolikkaansa ojentaa kenelle haluaa, enkä odota että lapseni sen välttämättä saa. Ja, nimenomaan olen ajatellut testamenttiini laittaa kohdan jossa lapseni on oikeutettu perintöön vasta parikymppisenä. Enne sitä valvojaksi nimetään luotettu taho ja rahat makaavat koskemattomalla tilillä. Juurikin estääkseni rahojen kulkua exäni näppeihin ennenaikaisesti. Vaikka onkin ihan hyvä ihminen!
Forever2:lle tahdon vielä sanoa, että ei avioehto ole mikään eropäätös. Mitä tahansa voi tapahtua - toisaalta jos teillä on lapsia vain keskenänne (ei aiemmista liitoista) ja yhtä paljon omaisuutta ja velkaa, tuloja ja menoja, homma pelittänee.
Kollaakestää, oivalsitpa oikein! ;) Käsiä hierotaan siellä "oikeassa" himassa. Minulla ei ole lapsia enkä aio niitä hankkia. Minun on joko tuhottava omaisuuteni eläessäni (houkutteleva ajatus), ollaan naureskelleen suunniteltu että jossakin vaiheessa lyödään lihoiksi ja muutetaan etelään. Mutta kuten tiedämme, aina ei käy kuten suunnitellaan!
Jos miehelleni sattuisi jotakin, ex olisi välittömästi oven takana. Perusteluja kyllä löytyisi, miksi lapsi juuri nyt tarvitsisi sitä ja tätä. Mieheni toiveesta testamenttiin merkittiin myös tuo luotettava taho – hänen exällään ei ole meidän pesäämme mitään asiaa.
Mikäli mieheni sattuisi lähtemään ennen minua, minun ei myöskään tarvitse elinaikanani lähteä viihtyisästä kodistani, ellen itse niin halua. Minulla taitaa olla vähän enemmän omaisuutta kuin miehelläni – se taitaa olla se ainoa puoli, joka minussa eksää miellyttää. ;)
Olen samaa mieltä kanssasi luovimisesta. Näin se on!
Itse nyksänä olen lähtenyt joustolinjalle. Toisaalta itselläni on hoidettavana iäkäs vanhempi, joten olemme puolisoni kanssa sopineet hoitavamme nämä omat rakkaat 'riippakivemme' kunnialla. Kun toinen lentää pesästä, toinen taantuu aina vain enemmän ja taas on hoivattavaa. ;)
ainakaan exäni nyksä kyllä ymmärrä mitään, jos peli ei mene kuten hän haluaa niin sitten ei mene mitenkään...yritä siinä itse sitten joustaa ja luovia kun aina tulee paskaa niskaan...