elämistä
toisina päivinä on älyttömän kiire kintereillä
ja suusta sinkoutuukin vain pelkkiä myrkkynuolia
tai jokseenkin omituista huumorintajua
eikä mikään liikuta norsunluisia nappuloita
sillä muusatkin ovat aina välillä karanneena mikä minnekin
talven jäistä ankeutta ja pimeyttä pakoon pinkaisseina
joinakin toisina päivinä
haluankin tuntea vain sametin pehmeyden
hiljaisena katsella kattokruunun
kristallien säihkeen hajottamaa valoa
niinä päivinä jaksan vastata kysymyksiinkin vain kuivasti
sanaisen arkkuni uumenista ladella latteasti
kaiken tämän lisäksi useimpina päivinä
takaraivossa onkin himertelemässä
vain ripaus onnellisten muistojen houkutusta
joten ehkä ei mitenkään ihmeellistä
että ei tule kirjoitettua
runon runoa
harmillista
luin taas muutaman suomalaisen kirjailijan kirjoittaman kirjan
siis näitä uudempia
huoh
jotenkin olen niin kyllästynyt niiden niukkoihin lauseisiin
hikipinkoisen puristettuja ja viilattuja kuivia katkelmia
jonkujen nihilistien elämistä
on ne sellaisia eläimiä
missä niitten scumppalasit ja hummerisakset
eikö niillä koskaan ole oikeaa juhlamieltä
miten se oikein menee heillä
onko niillä aina sorkkarauta auton takakontissa
ja pari dynamiittipötköä etupenkin alla
ja se jumalaton kaipuu jonnekin
varsin takaperoista
jonakin kauniina päivä tekisi mieli kurkistaa
kuinka monella on takaboxissa varaköysi hinausta varten
tai bensapönikkä täynnä että matka pääsee jatkumaan
jos bensamittari sattuukin valehtelemaan
ja kottero tyssää taas siihen ankean änkeröiseen paikkaan
jonnekin takahikiän maitolaiturin kupeeseen
mitä kaikkea ne kuskaavat
joku tietysti saattaa kuljettaa ruohonleikkuriakin mukanaan
kesät talvet
mikäpä siinä sitten
kuljettakoon vaan ihan rauhassa minun puolestani
mutta luultavasti lumilapio puuttuu arvatenkin
ja minä kuskasin itseni tänne
sillä ajattelinkin tänään taas yllättää itseni
ja tulla sen yhden kirjailijan kantabaariin
vähän syynäämään että josko vaikka sittenkin saisin tartunnan
alkaisi minultakin tulla sitten sellaisia käppäniä lauseita
tyhjiin puristetuista ihmisistä
kun kuuntelen tässä samassa ilmapiirissä kaikenmaailman äimistelyjä
näin keskipäivän korvilla täällä kahvilan nurkkapöydässä ei ole ruuhkaa
ihan itsekseni istuskelen ja ryystän cappuccinoani
mutta ei tässä ole sellaista vaahtoa kun pitää olla ja aito suklaakin puuttuu
sitä ei ole ripoteltu laisinkaan
vaan jotakin onnettoman mietoa sokerista kaakaojauhetta
koko sotku
yök kuinka brutaalia ei mitään tyyliä
elämäntyyliään voi kyllä ainakin yrittää muunnella
testaan nyt oikein kunnolla mitä tapahtuu luovuudelleni
puhkeaako kukkaan kertakaikkiaan
jahka tästä nyt päräytän iloisena ja kepeänä
bentleylläni takaisin tietsikkani ääreen työpajalleni
ahertelemaan
siellä se vasta sitten onkin varmaan jännä fiilis
tuleeko niitä tavallisia lauseita mitä aina ennenkin
koukeroisia korulauseita
vai mitä tietsikkaruudulle ilmestyy
kun juttuja puurtamaan alan
tarinoita kasaamaan
jotenkin sellaiselta ainakin nyt ennakkoon tuntuu
että aika kuivakkaa tekstiä tulee pukkaamaan
ja siitähän en voisi olla kuin älyttömän iloinen
siitähän se suomalainen bestseller lähtee...
voi v###u
nyyh
ääääääääääääääääääähhhhhhhhhhhhhhhhhhh
eikä näköjään tarvitse kuin vähän älähtää jopas
alkaa tapahtua tällainen runo tulla tupsahti heti kättelyssä
sille kirjailijalle nimenomaan kun vaan ajattelinkin
että samoilla nurkilla nyt luuraan
joten tämänhän voi hyvin laittaa kyllä samaan
pötköön ja sopii kuin nenä päähän koko runo:
tiedoksi vaan sulle Kirjailija
pitikö se pärstä sitten taas olla
sanomalehdessäkin
niin mauttoman jutun yhteydessä
en tykännyt
yhtään
tosi outo kuva
oi miksi oi miksi
lehtimiehet
saavat syömään kädestään
senkin kuvankäsittelyn hymynaama
paljonko maksoivat
tällä kerralla
olen tympääntynyt ja kysynpä nyt
vaikka tiedänkin että et vastaa
oi alfaroomeo
miksi?
toisina päivinä on älyttömän kiire kintereillä
ja suusta sinkoutuukin vain pelkkiä myrkkynuolia
tai jokseenkin omituista huumorintajua
eikä mikään liikuta norsunluisia nappuloita
sillä muusatkin ovat aina välillä karanneena mikä minnekin
talven jäistä ankeutta ja pimeyttä pakoon pinkaisseina
joinakin toisina päivinä
haluankin tuntea vain sametin pehmeyden
hiljaisena katsella kattokruunun
kristallien säihkeen hajottamaa valoa
niinä päivinä jaksan vastata kysymyksiinkin vain kuivasti
sanaisen arkkuni uumenista ladella latteasti
kaiken tämän lisäksi useimpina päivinä
takaraivossa onkin himertelemässä
vain ripaus onnellisten muistojen houkutusta
joten ehkä ei mitenkään ihmeellistä
että ei tule kirjoitettua
runon runoa
harmillista
luin taas muutaman suomalaisen kirjailijan kirjoittaman kirjan
siis näitä uudempia
huoh
jotenkin olen niin kyllästynyt niiden niukkoihin lauseisiin
hikipinkoisen puristettuja ja viilattuja kuivia katkelmia
jonkujen nihilistien elämistä
on ne sellaisia eläimiä
missä niitten scumppalasit ja hummerisakset
eikö niillä koskaan ole oikeaa juhlamieltä
miten se oikein menee heillä
onko niillä aina sorkkarauta auton takakontissa
ja pari dynamiittipötköä etupenkin alla
ja se jumalaton kaipuu jonnekin
varsin takaperoista
jonakin kauniina päivä tekisi mieli kurkistaa
kuinka monella on takaboxissa varaköysi hinausta varten
tai bensapönikkä täynnä että matka pääsee jatkumaan
jos bensamittari sattuukin valehtelemaan
ja kottero tyssää taas siihen ankean änkeröiseen paikkaan
jonnekin takahikiän maitolaiturin kupeeseen
mitä kaikkea ne kuskaavat
joku tietysti saattaa kuljettaa ruohonleikkuriakin mukanaan
kesät talvet
mikäpä siinä sitten
kuljettakoon vaan ihan rauhassa minun puolestani
mutta luultavasti lumilapio puuttuu arvatenkin
ja minä kuskasin itseni tänne
sillä ajattelinkin tänään taas yllättää itseni
ja tulla sen yhden kirjailijan kantabaariin
vähän syynäämään että josko vaikka sittenkin saisin tartunnan
alkaisi minultakin tulla sitten sellaisia käppäniä lauseita
tyhjiin puristetuista ihmisistä
kun kuuntelen tässä samassa ilmapiirissä kaikenmaailman äimistelyjä
näin keskipäivän korvilla täällä kahvilan nurkkapöydässä ei ole ruuhkaa
ihan itsekseni istuskelen ja ryystän cappuccinoani
mutta ei tässä ole sellaista vaahtoa kun pitää olla ja aito suklaakin puuttuu
sitä ei ole ripoteltu laisinkaan
vaan jotakin onnettoman mietoa sokerista kaakaojauhetta
koko sotku
yök kuinka brutaalia ei mitään tyyliä
elämäntyyliään voi kyllä ainakin yrittää muunnella
testaan nyt oikein kunnolla mitä tapahtuu luovuudelleni
puhkeaako kukkaan kertakaikkiaan
jahka tästä nyt päräytän iloisena ja kepeänä
bentleylläni takaisin tietsikkani ääreen työpajalleni
ahertelemaan
siellä se vasta sitten onkin varmaan jännä fiilis
tuleeko niitä tavallisia lauseita mitä aina ennenkin
koukeroisia korulauseita
vai mitä tietsikkaruudulle ilmestyy
kun juttuja puurtamaan alan
tarinoita kasaamaan
jotenkin sellaiselta ainakin nyt ennakkoon tuntuu
että aika kuivakkaa tekstiä tulee pukkaamaan
ja siitähän en voisi olla kuin älyttömän iloinen
siitähän se suomalainen bestseller lähtee...
voi v###u
nyyh
ääääääääääääääääääähhhhhhhhhhhhhhhhhhh
eikä näköjään tarvitse kuin vähän älähtää jopas
alkaa tapahtua tällainen runo tulla tupsahti heti kättelyssä
sille kirjailijalle nimenomaan kun vaan ajattelinkin
että samoilla nurkilla nyt luuraan
joten tämänhän voi hyvin laittaa kyllä samaan
pötköön ja sopii kuin nenä päähän koko runo:
tiedoksi vaan sulle Kirjailija
pitikö se pärstä sitten taas olla
sanomalehdessäkin
niin mauttoman jutun yhteydessä
en tykännyt
yhtään
tosi outo kuva
oi miksi oi miksi
lehtimiehet
saavat syömään kädestään
senkin kuvankäsittelyn hymynaama
paljonko maksoivat
tällä kerralla
olen tympääntynyt ja kysynpä nyt
vaikka tiedänkin että et vastaa
oi alfaroomeo
miksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.