Moi!
Suoraan asiaan: Eli olen alkanut ihmetellä ikätovereiltani saamaani palautetta, tai oikeammin sanottuna sen vähyyttä / olemattomuutta. Tähän kuuluvat siis sekä negatiivinen että positiivinen palaute, joista kumpaakaan en koko yläasteella oloni aikana ole saanut. Tästä johtuen minulla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millaisen kuvan mahdankaan ikätovereideni mielestä itsestäni antaa. Aikuisilta palautetta kyllä siis tulee, ja se on pääosin positiivista.
Koko asiaa aloin miettiä seuraavan tapauksen jälkeen: Tein kotitalouden tunnilla erästä hyvin vaativaa ryhmätyötä, josta kuulemma suoriuduin erittäin hyvin. Hyvä suoriutumiseni tuli minulle täytenä yllätyksenä. Sain tästä työstä positiivista palautetta ryhmäläisiltäni, mutta se mikä tästä tekee oudon on se, että he antoivat palautteensa / mielipiteensä minusta opettajalle silloin, kun en itse ollut paikalla ja opettaja sitten joutui edelleen sen kertomaan minulle. Olin tietysti tosi otettu saamastani palautteesta, mutta en voi tajuta, miksi sitä nyt ei muka voinut kertoa minulle suoraan? Ymmärrän kyllä, että vahvasti negatiivissävytteistä palautetta ei loukkaantumisen pelossa uskalleta antaa, mutta miksi tuollainen, pelkästään positiivinen asia oli muka sellainen, että siitä eivät palautteen antajat voineet minulle itselleen naamakkain kertoa - sitä en voi ymmärtää! Olen perusluonteeltani rauhallinen, en loukkaannu helposti, ja yritän aina ymmärtää mielipiteitä / kannanottoja laidasta laitaan.
- Synkopoppi
Suoraan asiaan: Eli olen alkanut ihmetellä ikätovereiltani saamaani palautetta, tai oikeammin sanottuna sen vähyyttä / olemattomuutta. Tähän kuuluvat siis sekä negatiivinen että positiivinen palaute, joista kumpaakaan en koko yläasteella oloni aikana ole saanut. Tästä johtuen minulla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millaisen kuvan mahdankaan ikätovereideni mielestä itsestäni antaa. Aikuisilta palautetta kyllä siis tulee, ja se on pääosin positiivista.
Koko asiaa aloin miettiä seuraavan tapauksen jälkeen: Tein kotitalouden tunnilla erästä hyvin vaativaa ryhmätyötä, josta kuulemma suoriuduin erittäin hyvin. Hyvä suoriutumiseni tuli minulle täytenä yllätyksenä. Sain tästä työstä positiivista palautetta ryhmäläisiltäni, mutta se mikä tästä tekee oudon on se, että he antoivat palautteensa / mielipiteensä minusta opettajalle silloin, kun en itse ollut paikalla ja opettaja sitten joutui edelleen sen kertomaan minulle. Olin tietysti tosi otettu saamastani palautteesta, mutta en voi tajuta, miksi sitä nyt ei muka voinut kertoa minulle suoraan? Ymmärrän kyllä, että vahvasti negatiivissävytteistä palautetta ei loukkaantumisen pelossa uskalleta antaa, mutta miksi tuollainen, pelkästään positiivinen asia oli muka sellainen, että siitä eivät palautteen antajat voineet minulle itselleen naamakkain kertoa - sitä en voi ymmärtää! Olen perusluonteeltani rauhallinen, en loukkaannu helposti, ja yritän aina ymmärtää mielipiteitä / kannanottoja laidasta laitaan.
- Synkopoppi
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jospa syynä oli uskaltaminen, siltikin, vaikka asia oli positiivista?
Itselleni ainakin on toisinaan äärettömän vaikea kehua ja kannustaa luokkatovereitani, vaikka he olisivatkin tehneet mielestäni erittäin hyvin jonkin asian. En vain uskalla mennä sanomaan, että "hei, toi meni hyvin" tai muuta sen tapaista kehaista.
Voisikohan se johtua myös siitä, että et itse silloin ollut paikalla kun he olisivat palautetta antaneet suoriutumisestasi?
Voisit myös varmaan kysyä heiltä itseltään, että mikseivät he sinulle itsellesi tulleet antamaan palautetta? Ellet sitten ole jo sitä kysynyt.
On niin perin vaikeaa arvailla mitä toisten ihmisten päässä liikkuu.
Voin todeta myös, että omalla kohdallani en ole saanut palautetta ikäisiltäni - ellei kiusaamista siksi lasketa - enkä myöskään aikuisilta. En minäkään oikeastaan tiedä, minkälaisen kuvan minusta toiset ihmiset saavat. Luultavasti olen edelleen se luokan hiljaisin, ujoin ja mitättömin tyttö. Se, jota kukaan ei edes muista.
Toteampa vielä, että se sopii minulle mainiosti, luokan hiljaisimman rooli siis.
Moi!
No ensinnäkin: Kiitos mielipiteistäsi ja kommenteistasi! Minua ei ole kiusattu, mutta se perus "ongelma" on se, että olen muille kuin pelkkää ilmaa, tai siltä minusta välillä ainakin tuntuu. Totta mitä sanoit, eli positiivisenkin palautteen anto voi monille olla sekin vaikeaa.
Näiden lisäksi minulla on ollut hyvin vahva tunne siitä, että minulle ei syystä tai toisesta uskallettaisi puhua / että suhtautumisessani minuun ei kaikki ole aivan normaalia.
Nimenomaista tapahtumaa en rupea selvittelemään, koska sillä on minulle loppujen lopuksi niin vähän merkitystä ja taitaa hyvin ollam, että syytkin sille ovat paljon yksinkertaisemmat kuin olin kuvitellutkaan.
- Synkopoppi
Mikä saa sinut tuntemaan, että olet muille kuin pelkkää ilmaa?
Se, etteivät toiset anna palautetta käyttäytymisestäsi/suoriutumisestasi? Vai sitten siksi, ettei sinulle - kuten itse sanoit - uskalleta puhua syystä tai toisesta?
Olen huomannut, että joskus se, kun ei saa palautetta, voi olla myös hyvä merkki; silloin ei ihmisillä ole mitään valittamista, eikä tosin välttämättä mitään kehumistakaan toisessa ihmisessä.
Lisäksi sitten jos on hyvä ihmistuntija, niin pystyy löytämään joitakin merkkejä toisissa ihmisissä, jotka kertovat, että on tehnyt hienosti, oikein tai sitten kokonaan päin vastoin, huonosti tms.. Varsin paljon kun on tulkittavissa ihmisestä itsestään.
Moi!
"Mikä saa sinut tuntemaan, että olet muille kuin pelkkää ilmaa?" Jälkimmäinen mainitsemasi syy sekä muutama seikka, joista kerron alla.
Esim. ryhmätöissä jään aina ns. ylijäämäryhmään, ja minut joudutaankin monesti laittamaan väkisin johonkin porukkaan. Lisäksi, kun puhun joskus harvoin muille, ei keskustelu lähde luontevasti liikkeelle kuten muilla. Monesti välillä tuntuu, kuin minulle puhuttaessa ei puhetapa / tyyli olisi se sama, kuin muille puhuttaessa. Lisäksi kavereiden saanti on ollut minulle aina hankalaa, miltei mahdotonta. Tunnen myös oloni muiden jutellessa keskenään todella ulkopuoliseksi.
Toivon oikeasti, että olisin vain vainoharhainen, ja että muilla ei olisi minua kohtaan kuvittelemiani asenneongelmia. Luultavemmin kun kyse on vain tavallisesta yksinäisyydestä, josta moni kärsii. Toivon myös, että en ole tässä alitajuisesti syyttämässä muita omasta yksinäisyydestäni - tai mikä vielä pahempaa: Jopa pistämässä itsestäni johtuvia asioita muiden syyksi.
- Synkopoppi
Itse koen tuon saman lähes päivittäin koulussa, kun ryhmätöitä tehdään, minua harvoin - jos ollenkaan - otetaan "vapaaehtoisesti" mukaan, tarkoitan, että ryhmässä olevat ihmiset katselevat ympärilleen, kuin etsien toista ryhmää, jota ehdottaisivat minulle. Joskus sitten opettaja vain pistää minut johonkin ryhmään. Kyllä niistä ihmisistä sitten näkee, että eivät minua porukkaan halua.
Ymmärrän sinua, vaikka tuskin meillä samoja syitä onkaan tässä ulkopuolisena olemisessa.
Miten tuo kavereiden saanti tuntuu sinusta hankalalta/mahdottomalta?
Eipä kaikille tosin välttämättä ole iskostettu selkärankaan juttelun aiheita tai keskustelun avausrepliikkejä, ainakaan omalla kohdallani ei ole näin.
Moi!
Kavereiden saamisessa koen ongelmalliseksi kontaktin ottamisen, puhumisen sekä hyvin monesti sen, että kaveri on kanssani täysin eri aaltopituudella. Muutenkin samalla tavalla ajattelevia ihmisiä en ole omasta koulustani löytänyt. Kyllä heitä varmastikin on, mutta en vain tiedä, miten löydän / tunnistan heidät ja miten ottaa heihin parhaiten kontaktia.
Koen myös ongelmallisena ns. porukoihin pääsemisen näinkin myöhäisessä vaiheessa. Sosiaaliset suhteet, kun on tapana luoda siinä seitsemännen luokan alkupuolella. Yritin silloin löytää kavereita siinä kuitenkaan onnistumatta.
Mikään koulukiusattu en siis ole - olen vain ja ainoastaan yksin. Olen asiaan kuitenkin jo melko hyvin tottunut, sillä niin on ollut aina koko peruskoulussa oloni ajan.
- Synkopoppi
Pitkä aika, jos koko sen ajan mitä olet peruskoulussa ollut, olet ollut yksin.
Niinhän sitä seitsemännellä pitäisi ihmisiin tutustua. Pakko myöntää, että itsepä en sitä edes yrittänyt. Olihan minulla silloin tosin vielä ystävä sillä luokalla, myöhemmin sitten ei enää..
Lisäksi sitten tuli vaihdettua koulua nyt myöhemmin ja ei ole kyllä yhtään vaikeaa käsittää, kuinka vaikeaa on päästä mukaan porukkaan. Enkä ole päässyt, enkä ole yrittänyt - en harrasta viikonloppukännejä, enkä polta.
En edes huomaa olevani yksin, kun en itseäni tunne yksinäiseksi.
Ulkopuolisena olemisen kyllä tunnen, en vain voi ymmärtää aina mitä niiden muiden nuorten päässä oikein liikkuu.
En sinua koulukiusattuna pidäkään, et edes vaikuta sellaiselta.
Ihmettelen vain, että miksi sinä yksin joudut olemaan. Minusta kun vaikutat ihan miellyttävältä, karismaattiselta ja positiiviselta tyypiltä.
Oma teoriani on: Ikätoverisi saatavat hiukan jopa pelätä sinua. Saatat vaikuttaa henkisesti heitä kypsemmältä, jolloin he vähän varautuvat sanomisiinsa eivätkä välttämättä uskalla sinun läsnäollessasi kaikkea ääneen mainita.
Oletko myös ujo? Tässäkin voi olla osasyy. En sitten osaa sanoa miksi ihmisten on vaikea ottaa kontaktia ujoimpiin ihmisiin, vaikka monet ujothan juuri toivovat tätä sisimmissään.
MUISTA että etäisille ihmisille on vaikea antaa palautetta. koska jos ei puhuta muutenkaan, semmonen kehu/rakentava moitekin saattaa tulla liian kiusallisesti töks.
tuttavallisemmissa piireissä palautteen puute saattaa johtua vaikka siitä ettei ite anna palautetta. sama kuin esimerkiks juoruilussa. jos joku ei koskaan kerro juoruja, muut olettaa ettei sitä kiinnosta niitä kuullakaan:D
...no ei tota nyt ehkä tajunnu--' [yritän selittää siis vähän lisää:]
suorituksista kannattaa itte alkaa puhella. ryhmätöissä kannattaa viljellä ainakin "vähän me tehtiin hyvin" tai "no..enskerral ollaa voittajii" [:P] yms. koko ryhmälle osoitettuja kommentteja ... ja kun vaikuttaa että ryhmä on valmis, kannattaa alkaa kommentoimaan yksilöitä alkaen positiivisista asioista. jos muut omaksuu rakentavan palautteen mahdollisuudet, käy hyvin. silloin kaikki uskaltaa antaa mahdollisimman totuudenmukaista palautetta sullekkin.
yksilöasioissa voi aina kysellä, ainaki jos voi olettaa et palaute ei tuu olee jotain ihan kauheeta. koska se olis vaan kiusallista kaikille.
aina kannattaa muistaa ettei kaikki anna palautetta samalla tavalla. :D kannattaa vaikka.. tarkkailla elekieltä!
Mää en kyllä nää tossa käyttäytymisessä mitään järkeä... O.o ehkä ne on kateellisia, eikä haluu siks myöntää sulle, että oot hyvä tyyppi? O.o Tai jotain O.o Ihan ihmeellistä O.o mää voin heittää kommenttia sulle :D