Ylös runonurkan tään
jälleen vinttasin.
Runojanne oottamaan jään,
alkuun tämän tinttasin.
Mukava on lueskella
näitä runojanne täällä.
Kanssanne kirjoitella
kun on kirjoitus päällä.
Kevät keikkuen tulevi
runot tänne lentelevi,
runonurkka oottelevi
monenlaista saattelevi.
Siispä iloksi työntelevi
aiheet runoks sanelevi.
Kiitos seurasta hyvästä
sanojen kultajyvästä.
jälleen vinttasin.
Runojanne oottamaan jään,
alkuun tämän tinttasin.
Mukava on lueskella
näitä runojanne täällä.
Kanssanne kirjoitella
kun on kirjoitus päällä.
Kevät keikkuen tulevi
runot tänne lentelevi,
runonurkka oottelevi
monenlaista saattelevi.
Siispä iloksi työntelevi
aiheet runoks sanelevi.
Kiitos seurasta hyvästä
sanojen kultajyvästä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Turisija tuohon tuumas
käsi pystys' pyytävästi:
Oisko tuossä tuuman paikka,
paikka parran pärräykselle?
Vaan kun poissa on ajeltu
karvat tuulta halkomasta,
en voi päästä pärräytellä,
toisin täytyy tuumitella.
Runonurkka pystytetty
aivan alkulaitaan tänne,
vähitellen huilahtaa se
alemmalle portahalle,
kunnes viimein kupsahtaapi,
laidalta pois lipsahtaapi.
Elon virtaa matkii liike,
ahneesti se latkii riimit
kuin myös koodit kalevaiset,
unhon suuhun suistaa kaikki.
Tämä kerkes kakkoseksi?
toistaiseksi viimeiseksi
kuitenkin se kiepsahtaapi,
kunnes uutta seuraa saapi.
Tuuli tuivertelee
ja lumen kanssa
kasvoja pesee.
Pien on pakkanen,
kylmäntunne siinä.
Tuivertaen kevättä
maahan lataa.
Ajallansa kevät saapuu
hiljentäen pyryn.
Tuli tännekin tuulen tytti
toipa tuiskunkin tullessaan
ei sitä Anttia kumminkaan
täällä ne kahdestaan tanssahteli
olihan se melkoinen peli
ja melkoisen pöpperö keli
siinäpä taas sitä siunaillaan
mummopa nauttii tuiskusta vaan.
Oli ilma hurja
tänään meillä päin
tuuli ulvoi ulisi
jossain viheltäin
satoi maahan lumi
mutta oli vain kuin uni
joka yössä leijui
pois aamun tullen häipyi.
Ei mua haitanneet tuiskut, ei tuulet
kun nostalginen musiikki houkutteli
läpimärkänä seisoin asemilla
kun junia odottelin
niitten kulkuhan häiriintyy hetkessä
kun vähänkin lunta on edessä
vaan ei mua harmita ollenkaan
kun iloa musiikista saan.
Katselin teinejä nuoria,
heissä vauhtia riemukasta.
Hiuksia pitkiä,lyhyitä suoria,
muoti perin omaa, nuorekasta.
Ajatus kulki taa vuosien
aikaan nuorten silloisten.
Voihan nuoruus tuo
muistoista kuvan luo.
Nuoretmiehet muodikkaat
Hiukset suovella rasvas.
Takit hartioista topakkaat
lättähatulla kruunas.
Kellohameet neitosten
suloisilta näytti.
Nailonsukat tyttösten
saumaksi joku kynää käytti.
Pillihousut mahtavat
oli molempien muotia.
Metallisydämet koristivat
tyttöin housun kuosia.
Nahkatakit, rasvaletit
moottoripyörillä ajeli.
Pärinäpojiksi nimen sai
menoa kun vanhat katseli.
Tytöt huivin pitkän osti
kaulan suojaksi ja pään.
Se muotia hienoksi nosti
muistoihin hetkeks jään
Yön pitkän tuuli rämisytti rumpujaan
ensin luulin naapurini
sortuneen taas juhlimaan
sitten kuvittelin jo tuulen käärivän
talomme peltikattoa irti rullaavan
kunnes muistin tiilikattohan meillä onkin.
Tuo muisti meille kepposet tuo,
useinkin, hauskaa mieltäkin suo.
Mikä helpotus Kirvelin huomata,
tiilikattohan heillä on suojana.
Niin usein tuonkin huomataa saa,
muistista kaikki kun katoaa.
Menen tuonne ja mietin, miksi?
siksipä, siksi, mutta miksi?
Usein tätä päivän mittaan teen,
itseltäin kyselen, minnekkä meen.
Joskus ärtymys mieleen saa,
usein kumminkin naurattaa.
Ihminen tuttu varmaan tuo,
nimi, mikähän, ei mieli kuvaa suo.
No hyvänen aika, hän olikin Tiina,
muistini katos,voi mikä piina.
Pakko on elää muistilla tällä,
jos ei muista onko väliä hällä.
Kierroksen uuden jälleen teen,
palaan paikkaan entiseen;))
Pitänee kertoa SkillaN'ille
kuten myöskin kaikille muille
Kirvelin huonon muistin syynä on vaan
että on hiljattain sattunut muuttamaan
ja jotenkin oli unohtunut
katonkin materiaali
eikä halua myöntää ollenkaan
että huonontunut olis muistinsa vaan.
Lumi tuiskuaa ja tuuli ujeltaa.
Mies yksin polullansa vaeltaa
katsoo honkaa ikää arvioiden,
mikä onkaan arvo puiden noiden.
Noista pian hankin miljoonat
metsään kutsunko ne kaatajat,
vai kasvaa vielä puiden sallinko.
On komeaa tuo ikihongikko.
Kaikki lapset pois on muuttaneet
vain jouluin isää tänne muistaneet
rahaa, rahaa, anna, sinulla kun on
on lause heillä aina unohtumaton.
Kaadan metsät, rahat tasan jaan
kai sitten heiltä kiitoksenkin saan.
Tuiskuttaa ja tuuli kasaa lunta
mökissänsä isä näkee unta
kuinka tuuli honkaa huojuttaa.
Laulaa linnut, metsän kaiku vastaa
mies viheltelee hiljaa unissaan
kun muistaa eilispäivän ajatuksiaan.
Riehuu myrsky
lumien myrsky
on pimeä yö
talvimyrskyinen yö
ikkunan takaa
vain ulvontaa kuuluu
liekö karjuva tuuli
joka yössä noin pauhaa.
Lumien kiteet
taa ikkunan kertyy
on pimeän verhoina
nuo hiutaleet hauraat
myrskyjen yössä
käy valitus vainen
tummaa surua soiva
luonnon itkevä ääni.
Huutaa myrsky
luminen myrsky
raivoten kirkuen
piruettia tanssii
raiskaten piiskaa
ja luontoa riepoo
vaan nauraen tietänsä
yössä hyisenä kulkee.
Kaikaa soitto
myrskyisä soitto
yöhyen sylissä
lumimyrskynä soiden
hurjana hiutaleet
kieppuvat yössä
ikkunaan luoden
jääkukkien heteet.
Kaikki runonurkassa päiväunta nukkumassa
Hiljaa hiivin , ovesta kurkkaan.
Kaikki torkkupeittojensa alla
Näkevät unia ihania
Taidanpa vetää minäkin
Päiväunet tietenkin.
He marssivat satojen ihmisten voimin
vaatien oikeuksiaan oikeusvaltiossa.
Heidän puheilleen taputettiin
heitä kuunneltiin katujen varsilla,
mutta kuuntelivatko he joille päätös kuuluu.
"Me vaadimme tasapuolisuutta ja työtä!"
Heillä on aihetta korottaa äänensä tänään
kuin esi-isillämme menneinä vuosisatoina.
Onko kansojen yhdistyminen antanut,
vai vienyt meiltä viimeisenkin päätösvallan.
Voittoja ja optioita osakemarkkinoiden pöydällä
eikä murusiakaan jaella.
Arvottomiksi ovat käyneet työntekijät
työnantaja ei tiedä edes heidän nimiänsä
ja numeroinakin he ovat vain meno erä.
Nouskaa barrikaadeille väärinkohdellut
huutakaa oikeuksienne perään irtisanotut,
vaatikaa parempaa hoitoa sairaat ja vanhukset,
korottakaa äänenne sivustakatsojat,
isiemme hengellä ja työllä on maa nostettu.
Miksi maksettiin sotavelkoja ja jälleenrakenrnettiin,
miksi sosiaalisia oloja parannettiin,
miksi koulutettiin väkeä kilpailuyhteiskuntaan
kun eurooppalaisten yhdistyminen
vie kansalta työn ja maata hallitsee rahan voima.
Läheisyys ihmisiin katoaa
pois on onni oman maan.
Rakkaus rahaan vain
pois tunteet vie.
Inhimillisyys turhaa,
jumalaksi kertoivat
nousseen rahan.
Ihmisistä turha välittää
päättäjät noteeraa
sen vain heikkoudeksi.
Katoaa tunteet
saahan rahaa ja valtaa
mielinmäärin rakastaa.
Ja kansa maksaa viulut,
pahoin mielin.
Seinää lähestyn
on mainos siinä automaatin
rahaa siitä mielin
kortin laitan aukon nieluun
jo jännittämään alkaa
vilkaisen taakse selän
näppään tunnusluvut
oliko ne nämä?
vielä hetki jännitystä
onko liikaa yritystä
ottaa paljon revitystä
vielä automaatti antaa armon
tästä lähin lupaan käydä harvon.
Linnut aamulla liversi
kevättä kauniisti visersi.
Vaan erehtyneet ovat nuo,
ei aurinkokaan säteitään suo.
Ei pilvet loista kultaisina.
Vaan päivät harmaina usvaisina
kaipauksen kirkaudesta tuopi.
Linnut auringon mieleen luopi.
Kaipaus aurinkoon halaa,
kohta luokse palaa.
Linnut tietää sen
kevättä siksi oottelen.
Yön hiljaisuutta kuuntelen
mietin ja ulos katselen
tumma vaippa peittää maan
on hiljaista hämärää, minä vaan.
Lämmin tuulahdus ohi kulkee
se valtaa mieleni, syliinsä sulkee
kaukainen vieras palmujen maa
sait itseesi minut ihastumaan.
Nuo kauniit hiekkarannat
merelle aavalle avautuvat
aallokko rantoja syleilee
se hyvältä tuntuu, kun katselee.
Jätän hyvästit tänne vaan
ehkä sittenkin vielä tavataan
palmujen alla istutaan
auringon laskua katsellaan.
Harmaa on ilma
harmaa koko talvi.
Harmaat aivot
harmaata tukassa.
harmaana kiertää
harmaa ajatus.
Varmaa on harmaa
iän- pitkän myötä.
Aurinko pian ilmestyy,
harmaus pois pyyhkäistyy.
Ajatus, kuin leimahdus,
aivot pian kirkastaa.
Harmaata tukassa,
charmia, sitä se vaan lisää.
Sana hyvän ystävän,
värin ajatuksen muuttaa.
Mut totta on tuo,
ikä harmaata myös suo.
Eletyn elämän tunnus,
usein hyvää sekin lisää.
Hymy päivään sävyn suo,
kauas kaikkoo harmaa tuo.
hei! porukalla mielt'hyvää
annetaan joukolla tällä
pidetään aurinko esillä
muistetaan miten entisillä kesillä
seilattiin sinisillä vesillä
käytiin lintuin pesillä
vain hieman verotettiin
ei viety kaikkia munia
eikä vaseliinilla pysäytetty kaikkia junia.
Makaan selälläni vuoteellani
ja mietin tätä aamukankeuttani.
Nousen ylös, aamujumpan aloitan
käsilläni varpainani tavoitan,
vaan ei, ei tänään ihan lattiaan
sattuu tuonne toiseen pakaraan.
Ei auta lannistua, uusi venytys
ja voimakkaampi tämä yritys
kun sormin kiinni otan varpaistani
ja nautin tästä aamujumpastani.
Nyt selkälihaksiinkin venytystä
ei yrittää voi tänään uutta ennätystä
kun tuntuu punnerruksetkin vaikeilta
jo hikikarpaloita valuu poskilta.
Nyt keppi jumppaan, kiertää vartalo
on keppi kädessäni, mokomakin astalo.
voimaa vaatii yhä enemmän ja enemmän
kun vartaloa kiertoliikkein venytän
ja hiki valuu yhä vuolaammin
kun tartun kiinni käsipainoihin.
Kas venytystä vaatii vanha kroppa
kun alkaa olla kehoni jo jätekoppa
joka vetää kaiken sisälleen
ja muuten, minkä mahtaa vanha kiloilleen.
Nyt haaveillaan
aurinko valoaan
loistaa päälle maan
ei pilviä missään näy
ei myrsky tuulet käy
vaan aurinkoinen sää
meitä lämmittää
on synkkyys kadonnut
ja kirkkaus palannut
säteissä auringon
taikavoimaa on
nyt iloitaan
ja haaveillaan
tää totta on
näen auringon
en mustaa pilveä
en säätä sateista.
Tanssii peikko Armaana,
kintut ylös alas huiskii.
Yltä päältä harmaana
laulullansa kuiskii.
Harmaa olen peikko
ja sumun oiva lapsi.
Iloluontoinen oon veikko
vaikka harmaahapsi.
Aurinko piilossa pilven,
iloitsee peikko Armaana.
Sumu verhoo eteen kilven
ilma pysyy harmaana.
Kurkistelee jo pilven takaa
aurinko kultahippuinensa.
Pilvellään peikko makaa
poissa pysyy jalkoinensa.
Tanssii peikko aatoksissa
aurinko rattailla ajaa.
Mieli peikon paatoksissa,
kun ei saanut tehdä majaa.
Miettii peikko Armaana
pilvet takaisin pian saa.
Ilma jälleen harmaana
peikko hieman tanssahtaa.
Aamuinen viestisi piristi
harmaan päiväni valaisi
sumu sakeana leijuu järven yllä
tätä harmautta riittää kyllä
vaan ei se kyllä mua haittaa
sitkeästi meinaan lenkin taittaa
lenkkitossu jalkaan laittaa
lenkin jälkeen ruoka maittaa.
Harmaata on,
sumua, sumua
riittää yhä.
Ei mee ohi
sumun iso verho.
Kevätkö jo
kolkuttaa.
Ei sumussa
voi sitä erottaa.
nyt olis tarpeen kompaassi
ellei vallan vatupassi
nyt tulkoon aurinko sassiin
valaisemaan ihmislapsii
jos se ylipäätään
vielä on olemassa!
Vaan nytpä Mette lupailee
aurinkoa kartalle
jokohan se ihme nähtäisiin
että aurinko paistaisi silmiin
Kevät tuoksuu.
Aivan selvästi sen tuoksun tunnistin,
kun eilen loskassa astelin.
Talitintin rakkausviserryksen
myös mä kuulin,
ensin varpuseksi epäilin ja luulin.
Tien vierillä purot liritti,
kaarnavenettä uimaan houkutti.
Tulkoon pakkanen,
lunta satakoon,
kevään kumminkin jo haistelin;)
Kyllä kevään tuoksuja helmikuussa,
päivä vaan valkenee,
kohta ollaan maaliskuussa.
Päivä yön voittaa voi,
soi korvissa, on kevät, hohoi!
Aamu auringotta aukeaa
eilen siitä kuitenkin
pienen pilkahduksen huomasin
200km:ä kun matkustin
mieltäni kovin virkisti
myös hymys iloinen
ja lämpö ystävyyden.
Aurinko loistaa
harmauden poistaa.
Aivot virkistyy
elämään etsiytyy.
Ystävyys elämässä
suuri rikkaus tässä.
Ystävä uusi tuo
iloa eloon luo.
Runonurkan ystäville
ihan jokaiselle
hyvää ystävänpäivää toivotan
toivon sen myös joka päivä olevan.
Ystäväni lohduttaa
kun maailma
mielen pahottaa.
Jos myrrysmielellä
hän jostain ois,
lohdutus vuoro mun.
Pohditaan asioita
ja hymy jälleen
voittaa.
Kaikki hyvin
ystävyys hyvä
lahja luojan.