Olipa kerran ei mitään.
Sitten tuli iso räjähdys, suuri pamahdus.
Muodostui painovoima, auringonvaloa ja pari muuta kuuta.
Galaktinen pöly alkoi järjestäytyä, planeetoiksi kehittyä.
Syntyi aurinkokuntia, suuria kuita ja planeettoja joissa kasvoi puit.
Tämä tarina kertoo juuri yhdestä ja ainoasta pienestä planeetasta tuhansien joukossa, josko elämää edes on muissa?
Alkoi kuitenkin planeetta tää, itseänsä kehittää.
Tulivat eläimet, liskot, kasvit peitti maan.
Pian alkoi apina kaksin jaloin tallustaa.
Repivä riitasointu repii läpi galaksin. Eräs apina miettii" jos tällä tikulla muurahaisi kaavin, on parempi mun saalis."
Korvin et tätä ääntä kuulla voi, kuitenkin se planeetat itkemään sai;
syntyi ihminen.
Ihminen kasvoi ja oppi ymmärtämään luontoa, jonka keskellä hän sai asustaa.
Tuli tekniikka.
Aluksi se oli kivien louhimista, myöhemmin tietokoneiden kokoamista.
Ihminen oli kotinsa jättänyt, oman äitinsä hylännyt.
Planeetat itkuvirttä soittaa, tämä rotu rajojansa koittaa.
Ihminen äitiään hakkaa, veristä kasaa yhä uudestaan riistää.
Kunnes ei ole enää mitään.
Mitä me sitten tehdään? Etsitään kunnes löydetään, joku uusi planeetta joka tapetaan, loppuun asti tyhjäksi imetään.
Mehupilli pois lapsen suusta, ei tää lapsi välitä muusta, kuin omasta hyvinvoinnista.
Sitten tuli iso räjähdys, suuri pamahdus.
Muodostui painovoima, auringonvaloa ja pari muuta kuuta.
Galaktinen pöly alkoi järjestäytyä, planeetoiksi kehittyä.
Syntyi aurinkokuntia, suuria kuita ja planeettoja joissa kasvoi puit.
Tämä tarina kertoo juuri yhdestä ja ainoasta pienestä planeetasta tuhansien joukossa, josko elämää edes on muissa?
Alkoi kuitenkin planeetta tää, itseänsä kehittää.
Tulivat eläimet, liskot, kasvit peitti maan.
Pian alkoi apina kaksin jaloin tallustaa.
Repivä riitasointu repii läpi galaksin. Eräs apina miettii" jos tällä tikulla muurahaisi kaavin, on parempi mun saalis."
Korvin et tätä ääntä kuulla voi, kuitenkin se planeetat itkemään sai;
syntyi ihminen.
Ihminen kasvoi ja oppi ymmärtämään luontoa, jonka keskellä hän sai asustaa.
Tuli tekniikka.
Aluksi se oli kivien louhimista, myöhemmin tietokoneiden kokoamista.
Ihminen oli kotinsa jättänyt, oman äitinsä hylännyt.
Planeetat itkuvirttä soittaa, tämä rotu rajojansa koittaa.
Ihminen äitiään hakkaa, veristä kasaa yhä uudestaan riistää.
Kunnes ei ole enää mitään.
Mitä me sitten tehdään? Etsitään kunnes löydetään, joku uusi planeetta joka tapetaan, loppuun asti tyhjäksi imetään.
Mehupilli pois lapsen suusta, ei tää lapsi välitä muusta, kuin omasta hyvinvoinnista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mistä sä kaivat noi sun juttus..? ne o just helmii!! osaat runoilla aiheesta ku aiheesta! hyvä sulle :)
Emmä tiiä mistä ne tulee, kunhan vaan annan ajatuksen virrata.. :) Tosi mukavaa että joku ainakin pitää.