Pitää purkaa tänne erään ystävättäreni tokaisu, joka sai minut ajattelemaan - hulluko olen, kun tällaista teen. Olen väsäillyt nyt sitä sun tätä kankaistani ja langoistani, joita haluan vähemmäksi tuolta laatikoistani.
Nyt viimeksi olen kutonut vauvan sukkia ja tossuja langanlopuistani. Näytin niitä ystävättärelleni ja hän totesi, jos myyt noita, voiko niistä euron pyytää? Muistakin töistä hän on todennut samaan tyyliin.
En kuvittelekaan rikastuvani käsitöilläni, mutta tuollainen kommentti kyllä masentaa.
Nyt viimeksi olen kutonut vauvan sukkia ja tossuja langanlopuistani. Näytin niitä ystävättärelleni ja hän totesi, jos myyt noita, voiko niistä euron pyytää? Muistakin töistä hän on todennut samaan tyyliin.
En kuvittelekaan rikastuvani käsitöilläni, mutta tuollainen kommentti kyllä masentaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ystäväsi ei taida todellakaan ymmärtää käsitöiden arvoa... Eihän nyt kukaan myy itsetehtyjä sukkia eurolla ! Huh. Tai sitten hän on todella kateellinen, koska sinä osaat jotain jota hän ei. Kummassakin tapauksessa, älä välitä hänen puheistaan. Ja jos et voi olla välittämättä, tokaise jokin vastaisku hänen kommenttiinsa, joka hiljentää hänet. Edes hetkeksi. Ja ota opiksesi, älä näytä ihania töitäsi sellaisille, jotka eivät niitä arvosta.. Muu ei kai auta :(
Olipa ajattelemattomasti sanottu! Toivottavasti piristyt pian ja löydät ihmisiä, jotka arvostavat osaamistasi.
Itse neulon enimmäkseen, joskus ompelen tai virkkaan, joten tiedän kyllä, mitä vauvan tossujenkin tekeminen vaatii. Arvostan myös aina ihmistä, joka osaa tehdä jotakin ja josta näkyy tekemisen riemu - oli se käsitöitä tai kirjoittamista tai soittamista tai vaikkapa tietokonejuttuja. On upeaa, että ihmiset osaavat ja pystyvät ja saavat aikaan kaikenlaista hienoa.
Älä siis masennu! Muistele vaikka jotakuta mukavaa ihmistä, jolle annoit jotain itse tekemääsi ja se meni aivan nappiin - eikö saajan ilo olekin palkitsevaa, jotain, mitä rahalla ei saa? (Luottokorttimainoksen sanoin: "Priceless".)
Älä välitä tuollaisista, tee vaan mistä itse nau-
tit. Olen elämäni aikana törmännyt lukuisia ker-
toja tuollaiseen vähättelyyn ja pahoittanut mie-
leni(- ja jopa oppinut olemaan välittämättä niis-
tä). Mutta toisaalta, he ovat tavallaan oikeassa,
käsintehdyille 'kotimaisille' valmisteille ei ole
markkinoita ja jos joskus saa jotain myydyksi,
niin hyvä jos tarveaineet tulee ansaituksi,usein-
miten jää niistäkin häviölle. Ja mikä pahinta
ostaja ostaa kuin armosta, ei niiden 'hyvyyden'
tähden -- vähän siihen malliin, että vähän kaup-
paa syntyisi.
Mutta se suuri mutta. Eikö jo se että osaa ja
saa aikiseksi jotain käsillään, jotain sellaista
joka antaa tyydytystä ja hupia, ole arvokasta ?
Iloitse harrastuksestasi.
Kaunista kesää.
Mitä töitäsi arvosteleva tuttavasi tekee, istuuko hän illat kapakassa kikattamassa ja osaako omin käsin tehdä muuta, kuin nokkaansa kaivaa. Tällaisia ihmisiä on liian paljon.
Elä kyse keneltäkään, vaan tee juuri niin kuin itse hyväksi näet.
Näen, olet käsistäsi taitava ja saat aikasi kulumaan käsitöitä tehden, hyödynnät aikasi viisaasti. Oispa kaltasiasi enemmän.
Jatka töitäsi, kuten olet tottunutkin tekemään.
Toivon onnea, kirjoitellaan näillä palstoilla..
Älä usko tuollaisia vähätteleviä puheita, yleensä
noin puhuvat ne jotka ovat kateellisia kun eivät
itse osaa mitään.
Olen itsekin lähinnä neuleita tekevä harrastelija
ja olen huomannut että arvostusta saa kun harkitsee missä yrittää tuotteitaan kaupata, eli
ei esim. kirpputoreilla tai vastaavilla vaan
paikoissa joissa on muitakin käsityöläisiä, sieltä
löytyvät myös arvon ymmärtävät ostajat.
Kaikkihan lähtee siitä että itse uskoo ja arvostaa
tekemäänsä, materiaali on kunnollista ja työn jälki siistiä.
Älä myy tossuja tai sukkia alle 10 euroa.
Tsemppiä!
Ystäväni on kova ompelemaan, mutta käytös ja arvostus muiden töihin on mitä on. Hän itse ei maksaisi mistään mitään ja tinkii kaikesta ja puhisee mennessään. Laskee raaka-aineiden hintoja ja toteaa, että kylläpä maksaa paljon tekeminen.
Piut-paut välitän, mutta nyt alkoi todella harmittamaan. Jatkan harrastustani ja katson, jos menisin myymään niitä jonnekin jossain vaiheessa.
Tämän jälkeen pidän kaikki ompelukset ja neulomiset häneltä visusti jemmassa.
Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista!
Yksi kutoo sukkia, toinen lukee kirjaa ja kolmas kattoo telkkaria.
Kaikilla on omat harrastuksensa.
Itse askartelen aikani kuluksi puusta kaikennäköistä (vannesaha pyörii noin 5 tuntia/päivä).
Tekeleet annan ilmaiseksi muille esim.naapureille,tutuille ja sukulaisille.
Minulle riittää, kun näen tyytyväisen ilmeen saatuaan kasan: paistinlastoja,voiveitsiä,leikkuulaudan tai leikkiauton ym...
Jos joku tarvitsee askarteluihin puutavaraa, kannattaa kysyä puutavaraliikkeistä ja vastaavista jätepaloja.
Hain juuri punapyökkiä (saa loistavia leikkuulautoja),tammea (liikkeessä oli tehty siitä keittiötasoja ja ylimääräisiä pätkiä jäi).
Ja paljon muuta.
Mitään en maksanut.
Sanot liikkeessä että tarvitset askarteluun ylijäämäpaloja, niin johan löytyy.
Arvaas kuinka paljon kaikkea tuttavat ja sukulaiset ovat saaneet? En ole ostanut enää vuosiin yhtäkään lahjaa. Ja kyläreissulle lähdettäessä kaivelen "kätköjäni" ja aina sieltä on jokin sopiva vieminen löytynyt. Pitää vaan kelata kuka on saanut mitäkin, jotta ei mene samaa tavaraa moneen kertaan.
Puuta minäkin olen joskus johonkin taustaksi hakenut ja firma oli mielissään, kun jämät menivät hyötykäyttöön. Kyllä minäkin varmaan puuhommia tekisin, jos olisi paikka missä tehdä. Pitäydyn nyt vain kankaissa ja langoissa.
Pitäisi olla joku markkinointikanava, jossa käsityöintoiset ihmiset saisivat hienot tuotteet
niitä haluaville.
Marimekon Kirsti Paakkanenkin voisi ottaa niitä myyntiin, varmaan kysyntää löytyisi ulkomaillakin.
Kyllä tehdastekoiset tekeleet eivät ole mitään käsintehtyihin verrattuna. Kyllä käsitöitä arvostavia löytyy, vaikka toiset pihtaavatkin, eivätkä raski ostaa kalliimpia käsityötuotteita.
Susa, mitä mieltä ulkolaiset torilla olivat suomalaisista käsitöistä? Ymmärsinkö oikein, että möit niitä Kauppatorilla?