runoja pienistä hetkistä

Granaattipähkinä kirjoitti:

Elämän hauras hetki
sana, ele

se miten kävelet
se miten peität
se miten kahvia keität
ja miten hyvästit heität

kun lopulta pois muutat
on huoneesi tyhjä, sinulle
-----

Minä tahdon
tahdon nousta vetten yli
tahdon leijua höyhenten uumassa

tahdon löytää

eheän kajon
leijuvan varjon
kepeän kosketuksen

olen täydellinen vasta kunnes
varjot kajoavat toistensa yli
ja koskettavat kepeästi
-----

Sä,
sä ajoit ajatuksiini
rallivaihteella rukouksiini
ajoit ajatukseni pientareelle

- rakkauden kolari

sieluni poimuiset pellit voisin kenties vaihtaa
mutta samaa en saa takaisin
- nyt vaihdan vain sammuneet lyhdyt
-----

Katson usein pimeällä partsilta taivaalle
miksi tahdon olla piilossa?
miksi kukaan ei minua näe?
vaikka sitä itse tahtoisinkin

- olet Charon minulle
-----

Kuuntelen öisin patterikelloa
joka naksulla ajattelen sinua
ja kuinka soitat niin kauniisti sitä selloa

jousesi taittuu
- ehkä minä sitäkin enemmän
voi kuinka osaisin puhua kieltäsi
-----

aamun kipinöivän kirkas hetki
pehmoiset sävelet huulillasi hiljaa nuotintaen
elämä on rakkaani kanssa niin rapeaa

- leivänpaahdinkin toimii taas
-----

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä