Onko oikeesti 1vuotiaan PAKKO päästä kaksi kertaa päivässä ulos kun asutaan kerrostalossa ja käyn tyttöni kanssa kerran päivässä n.tunti-kaksi rattailla kävellen ja muualla leikkikentillä niin tätit naapurista tulivat sanomaan että olenko masentunut kun mua ja lasta ei näy pihalla jne...kyttäävät näköjään meidän toimia jne ja kuinka ulkoillaan??? en vaan tykää mennää omalle pihalle ja muualla päin kärrytellään jne kun ainoo lapsiperhe ollaa tässä ja kaikki muut vanhoja kyttääviä tätejä..uhkasivat kuulema yhtiökokouksessa tehdä meistä ilmotuksen sossuun!!!! ??? onko tähän aihetta...meillä onnellinen perhe ja joka päivä ulkoillaan mut ei kuulmea tarpeeksi ja mies tekee pitkää päivää töissä ja itellä kotona aina siivous ja kotityöt yksin niin en kerkee niin pitkään ulos aina!!!???miten muilla???
naapurit jne
????
5524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Te päätätte monta kertaa ulkoilette. Hyvähän se on käydä ainakin kerran päivässä ulkona. Mutta...ei se minusta naapureille kuulu eikä missään yhtiökokouksessa voi päättää, että ilmoitetaan sossuun. Tuo on ihan kiusantekoa. Pitäkää pää kylmänä. Naapureissakin aina löytyy sairaita ja just oli ohjelmaa siitä, että kuka tahansa voi ilmoittaa lastensuojeluviranomaiselle ja miten paljon tehdään vääriä huostaanottoja ylireagoinnin takia. EI voi muuta sanoa kuin voivoi!
Kyllä meilläkin normisti ulkoillaan kerran päivässä, ja se on mun mielestä ihan passeli.
Ja jos ne nyt sit tekee sen ilmoituksen, niin saavatpa nenilleen, kun sossut toteaa et hyvin siellä kaikki on, ja jättävät mahd tulevat ilmot huomioitta ainakin näiltä ihmisitä.
Kylläpä jollakin on köyhä elämä -.-
No me ulkoillaan kaks kertaa päivässä -yleensä, ei aina- ja hyvin harvoin omassa pihassa ollaan. Meillä nyt ei ole leikkipaikkaakaan siinä pihassa, joten ihan pakko mennä muuanne.
Ei se naapureille kuulu, montako kertaa päivässä ulkoilette tahi missä ulkoilette! JOs joku kysyy, vastaa mikä hyvältä tuntuu. Voithan aina sanoa, että käydään siellä ja siellä leikkimässä, kun siellä on kavereitakin. Kukas sitä nyt yksikseen omassa pihassa haluaa leikkiä.
Tehkööt vaan ilmoituksia vaikka lehteen, ei pelkän ulkoilun "vähyyden" vuoksi lapsia sentään huostaan oteta. Mua uhattiin lastensuojeluviranomaisilla kaupassa, kun ostin olutta. Annoin päivystävän sos.työntekijän numeron ja nimen, ja pyysin kertomaan hänelle minulta terveisiä (työn kautta tuttuja kun oltiin). Vaikeni mummo.
Elä turhaan mieti, mitä naapurit kommentoi. Me asutaan omakotitalossa, lähin naapuri 1,5km:n päässä (sokea mummo). Mitähän ne musta sanois... ei olla läheskään joka päivä ulkona, itse asiassa tosi harvakseltaan!! Siis tarkoitan leikkimistä ulkona. Nukkuu kyllä päikkärit aina vaunuissa ulkona.
Se on sitä iänikuista syyllistämistä. Meillä sama tilanne, lapsen kanssa ei todellakaan juosta ulkona, vaan meillä on talvisilla keleillä kotonakin paljon tekemistä. Mikä siinä ulkona käymisessä koko ajan on niin hiton tärkeää? Happi varmaan. Niin ja liikunta. Leikkiminen sujuu huonoilla ilmoilla yhtä hyvin sisälläkin, jos ei joka päivä ehtisikään pihalle. Meillä on ainakin puuhaa aina kotosallakin, lapsella ja äidillä. Tosin nyt pelkään että jouduin omaa hölmöyttäni (ja hetkistä väsymystäni perheeni ongelmia koskien) sossun hampaisiin. Tulevat katsomaan kotiin tilannettani. Mitenköhän voisin kiemurrella asiasta pois? Minua ei kiinnosta puhua asioistani enempää jos keskustelu käydään sillä pohjalla että minusta ei olisi äidiksi. Ongelmat joihin halusin heidän puuttuvan, eivät koske itseäni vaan niitä, jotka aiheuttavat harmaita hiuksia meillä.
Ja meilläkin riittää naapurikyttääjiä, joilta ei mikään jää huomaamatta. En halua enempää vettä myllyyn, en miltään taholta. Sitä on jo varmaan tarpeeksi. Ahdistavaa olla äiti, jolla on ollut epäonni myötä. Kadun kovasti, kun mikään ei hyvänä äitinä olossa riitä, jos onni ei suostu hymyilemään riittävästi.