1 oli joka erottui massasta ja 1 oli joka teki raflaavan lopun: nuppi uuniin ja poks!
tylsyydestä
Sylvia Plath
4230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten voikaan noin hyvän mielikuvituksen omaavalla kirjailijalla olla tylsää, niin tylsää että tekee itsarin?
Mistähän hänen masennuksensa johtui, tiedätkö?
Onko masennuksella pakko olla aina jokin syy? Mitä jos se onkin ihmisen sisään rakennettu mekanismi, suojautumiskeino,kuten niin monet muutkin sairaudet?
Itsensä likoon laittaminen vaatii myös rohkeutta ja itsetuntoa, ainakin vahvaa tukijoukkoa. Herkällä ihmisellä on todennäköisesti tavallistenkin arkiasioiden kanssa enemmmän ongelmia kuin vähemmän herkällä esim. toisten ihmisten tunnetilojen ja mielialojen herkkä vaistoaminen vaikuttaa ihmissuhteissa väkisin. Ihminenhän on kuitenkin toisista riippuvainen ja uskon herkän olevan sitä vielä enemmän.
Ja toiseksi äidin rooli ei ehkä ole niin sisäsyntyinen naisille, kuin voisi luulla. Jatkuva itsestään luopuminen lasten hyväksi on kai raskasta taiteilijalle, jonka luomisvietti vaatisi luovaa työtä ja ehkä itseensä syventyvää tutkiskelua, mutta jos arki ei anna sille tilaa, on yhtälö mahdoton.
Miksiköhän niin vähän puhutaan NAISEN ehdoista taiteilijana/kirjailijana eli luovan työn tekijänä?
Naisellehan luovan työn ammattimainen tekeminen on hyvin HYVIN vaikeaa toteuttaa ja on aina ollut.
VIELÄKIN.
Olipa mukava, että ajattelit tätä asiaa.
Minäkin olen ajatellut ja pohtinut sitä usein.
Mutta naiskirjailijat itse eivät näytä siitä paljonkaan puhuvan.
Onko niin että enimmäkseen vain hyvinpärjäävät naiset voivat ryhtyä toteuttamaan luovaa ammattia?
Varakkuudella voi ostaa riippumattomuuden (ts. kodinhoitajan tai aikaa), muttei luovuutta. Kyllä luova keinot keksii, vaikkei olosuhteet aina ole kunnossa. Toinen juttu onkin sitten se, miten tekstinsä saa läpi kirjaksi asti ja miten se otetaan vastaan. Pahinta lienee kylmä hiljaisuus.