Rakastan omaa 1 vuotiastani yli kaiken ja olen iki onnellinen äiti ja päivä päivältä tämä tunne vain syvenee ja koskaan en ole kuvitellutkaan aiemmin että mitään tämän kaltaista olisi olemassakaan kuin oma kulta rakkaani päivänsäteeni!Hän on tehnyt parisuhteestani takkuisemman mutta kaiken ylittävä rakkaus omaan lapseen palkitsee lukemattomien iloisten hetkien kautta kun yhdessä puuhaamme, leikimme, kuuntelemme musiikkia, lähdemme kävelylle, ja harrastamme kaikkea!Minä olen iki-onnellinen hänestä joka saa minut nauramaan ja minä sitten toivon onnistuvani myös pikkuiseni palleroiseni jollain tavoin saamaan iloiseksi joka päivä mahdollisimman monta kertaa!Oma lapsi on työläs ajoin tottakai mutta palkitsee miljoonakertaisesti ja mitä enemmän hänen kanssaan jaksaa touhuta ja keskittyä hänen hyvinvointiinsa sitä tiiviimpi suhde tulee äidin ja lapsen välille ja sitä paremman palkinnon saa!Mitä enemmän olette alussa valmiita luopumaan omasta mukavuudestanne ja mitä enemmän jaksatte kantaa alussa lasta ja imettää paljon ja pitkään ja suosikaa perhepetiä niin sitä läheisemmäksi suhteenne tulee ja sitä enemmän myös te saatte lapsestanne!Älkää laiskotelko, kaikki tulee takas mitä enemmän satsaatte!Elämä lapsen kanssa on ihanaa!!
Elämä lapsen kanssa on ihanaa!
Lapsen tahdilla
12978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aidosti ihanaa kuulla, että joku lapsestaan noin paljon nauttii.
Totuus toiselta laidalta on se, että kyllä pistää syylliseksi äidin, joka ei aina ihan niin iloinen ole. Mutta ehkä teillä onkin lapsi, joka alusta asti osasi syödä hyvin rinnasta ja viihtyi kannettuna. Ehkä hän osaa nukkua oikein hyvin. Ehkä teillä on kingsize-sänky ja olette molemmat miniatyyrikokoisia, sekä rauhallisia nukkujia.
parisuhteesi tulee kärsimään aika paljon. Tunne lapseesi on toki voimakas ja se on hienoa. Samoin itse rakastan ja ihailen omia kultamussukoitani, mutta vaarana oli oman parisuhteen loppuminen. Onneksi tajusin viimein avata silmäni myös ihanalle miehelleni jonka olin jättänyt vähemmälle huomiolle.
Muista että sinulla on myös mies joka on ilmeisesti lapsen isä. Eikö se olisi ihanaa jakaa tämäm samoinen tunne miehesi sekä lapsesi kanssa.
Jokainen tallaa tyylillään. Itse en imettänyt montaakaan kuukautta, joka päivä ei lähdetä ulos, sylissä en ole kanniskelut. Rakkautta ja syliä ja lämpöä on kodissa, isän ja äidin sylissä.
Nyt elämäsi on huipussaan, mutta älä odota itseltäsi liikoja. Kunhan ihana lapsesi tulee 2-vuoden uhmaikään ja siitä jatkuu murkkukäyttäytymiset, eiköhän mielesi muutu.
Omaa mukavuutta ei missään nimessä saa unohtaa, ethän sinä tule viihtymään pitkään jos elämästäsi mukavuudet poistat ja laiskotella saa.
Itse en ainakaan elä aina lapsen ehdoilla. Silti meillä on täydellinen perhe ja varmasti monella muullakin joilla ei ole yhtä täydellistä elämää kuin sinulla.
Jatkoon myös jaksamista..Kesäkin on tulossa, Ihanaa:D
Turhaan "pelottelet" alkuperäistä! Alkuperäisen teksti voisi olla kuin minunkin suustani paitsi että meidän neiti on 3v. Öö uhmaa? Niistä pienistä kiukku kausista on selvitty kun on oikea asenne! Luulen että moni vanhempi saa lapsensa uhman yltymään vain omalla käytöksellään! Lapsi kiukkuaa -> Äiti hermostuu -> ja soppa on valmis! Parisuhteen kunnossa pidosta en osaa neuvoa sillä olen ollut alusta asti yksinhuoltaja ja nauttinut siitä! Naapurin riitoja kuunnellessa säälittää monesti pienet lapset jotka siellä ovat riitojen keskellä viattomina. Samoin täältä saa paljon lueskella jos jonkin moisia valituksia kun mies lusmuilee tai juopottelee tai ei osallistu lastenhoitoon yms.. en toki yritä nyt yleistää, taatusti on paljon aivan ihaniakin isejä lapsille!
Mutta alkuperäiselle, jatka samaan malliin ja nauttikaa elämästä täysin rinnoin! Hassutelkaa ja rymytkää, pomppikaa lätäköissä ja rakennelkaa majoja, hellikää ja halailkaa! Niin ne uhmatkit menee ohi ihan huomaamatta!;) Ihanaa kevään odotusta!
Kolmen lapsen kokemuksella voisin sanoa, että nuo hetket ovat ihania, mutta paljon muutakin mahtuu vanhemmuuteen. Kaikki lapset eivät tuota vanhemmilleen yhtä helposti ja suoraa mielihyvää. Toiset lapset ovat sisäänpäinkääntyneempiä ja varautuneempia, toiset iloisia, rakkautta ympärilleen jakavia ja toiset loputtomia ikiliikkujia ja kaikkea muuta mahdollista. Minullakin on yksi lapsi, jonka lähellä on ihana olla ja jota kaikki ulkopuolisetkin suitsuttavat. Hän halailee kaikkia, innostuu kaikesta, sopeutuu helposti, oppii uusia asioita, on pullollaan piirteitä, jotka tekevät hänestä rakastettavan. Muut lapseni ovat enemmän tai vähemmän "vaikeita". Ajoittain tuntuu, että varsinkin toisen kanssa joutuu oma itse kestävyyden äärirajoille. Rakastan häntä syvästi ja viihdyn hänen kanssaan, mutta harvemmin mikään on helppoa tai ihanaa.
...
Käytätkö säännöllisesti jotain piristeitä?
Kun ei laiskota :p
vaikka meillä ei olla juurikaan imetetty, lasta kannettu, eikä perhepetiä käytetty - nämä eivät siis todellakaan ole hyvän vauva-äiti-suhteen edellytys! Äidin onnellisuuden tunne riippuu paljon vauvasta. Jos vauva on aurinkoinen, tyytyväinen, hyvä syömään, nukkumaan jne. on elämä auvoista. Näin on meillä ollut, ja usein tuntuu siltä, että pakahdun onnesta, kun esim. iltaisin katselen nukkuvaa lastani.
Yhtä auvoiselta elo ei välttämättä tunnu niistä äideistä, joilla em asiat eivät toteudu. Tästä ei pidä kuitenkaan potea huonoa omaatuntoa. Jokainen hyvä äiti tekee varmasti kaikkensa, että vauvalla olisi kaikki hyvin. Vauvat vaan ovat yksilöitä, niin kuin me aikuisetkin :)
jokin uusi vaihe elämässäsi tapahtunut? Miksi tuollaista asiaa pitää tänne tulla mainostamaan? Kuka siitä välittää miten paljon sinä lastasi rakastat ja miten ihana se on? Tuota lukiessa tuli sellainen olo että yrität hyväksyä itsesi hyväksi äidiksi ja ehkä oletkin ihana ja rakastava..onnittelut siitä!
Koeta levätä joskus niin ei tule burnauttia!!
...kun se ei kertakaikkiaan ollut alkuun mahdollista ja loppujen lopuksi maito tyrehtyi kokonaan. Eikä meillä nukuttu perhepetissä, koska poika ei koskaan siihen ole oppinut (on aina tykännyt nukkua omassa sängyssään). Sylitetty on kyllä enemmän kuin tarpeeksi johtuen ehkä siitä, että poika vietti ensimmäisen elinkuukautensa sairaalahoidossa eikä sinä aikana aina voinut sylissä pitää vaikka olisi halunnutkin...
Silti voin sanoa, että rakastan lastani yli kaiken ja rakastan puuhastella hänen kanssaan ja ylipäätänsä viettää aikaa hänen kanssaan. Ja parisuhdekin hoituu jotenkuten siinä sivussa, yritetään edes silloin tällöin löytää hetki vain toisillemme...
Mutta vaikka kuinka paljon rakastankin poikaani, myönnän olevani joskus hyvin väsynyt ja kaipaavani aikaa vain itselleni... Se ei mielestäni kuitenkaan yhtään vähennä rakkauttani lastani kohtaan, vaikka välillä tunnenkin olevani väsynyt.
Toivoisin, että osaisin enemmän nauttia vanhemmuudesta, mutta välillä tuntuu, etten osaa muuta kuin huolehtia ja murehtia tulevaisuudesta (lähinnä siitä, miten pystyn suojelemaan lastani ja kasvattamaan hänestä sellaisen, että hän pärjää nykymaailmassa...)... Vastuu tuntuu välillä suorastaan musertavalta, mutta onneksi ihana poikani osaa viedä ajatukset iloisimmille raiteille päivittäisellä oivaltamisellaan ja perusiloisella luonteellaan... :)
Tätä se vissiin on, vanhemmuuden raskas ihanuus... :)
puuron syöntiä koko teksti:D
Muutama täällä ei tunnu tajuavan että joku todella voi olla tyytyväinen vallitsevaan olotilaan..voi voi teitä!Miksi ihmeessä aina pitäisi valittaa jostain jos tänne kirjoittelee?
olet!!! Pus, pus :)
Niin meilläkin eletään. Ihmeellisen Ihana Iivanamme:) on nyt 1,9v ja täysillä mennään.
Isi painaa pitkää päivää, joten elämäni "ainoa" miehenketale on juuri tuo ainokaiseni.
Toissapäivänä huomaasin konkr. hänen temperamenttinsa. Vappupojalla on tosiaan luonnetta, joka välillä koettelee...mutta eihän siitä voi ainakaan suuttua tahi vihastua, vaan salaa hymistelen, ja samalla olen ylpeä hänestä.
Ilahduin suuresti, lukiessani ilostasi.
Onhan siinä perää, että kaikki vauvat ovat erilaisia, samaten heidän vanhempansa ;)
Oikein mieluisaa kevään odotusta teille ja kaikille muille :)