Tuttava oli meillä käymässä eilen ja tuli puhetta leikkauksesta, joka meillä on varattuna helmikuulle. Hänellä on ollu kaksi kolli kissaa, jotka aikoinaan molemmat leikattiin.
Hänen mukaansa ennen leikkisistä kisuista tuli apaattisia ja laiskoja, eivät muuta tehneet kuin syöneet ja nukkuneet. Syli ja rapsutukset eivät enää kelvanneet vaan kissat elivät kuin omissa maailmoissaan.
Hänen mielestään jos kyse olisi ollut vain toisesta kissasta ei leikkausta olisi voinut syyttää mutta kun molemmat kissat tulivat samanlaisiksi leikkauksen jälkeen (selvyyden vuoksi ensimmäinen kissa kuoli syöpään 8 vuoden ikäisenä ja jälkimmäinen jonka hän otti heti ekan kuoleman jälkeen eli 6 vuotta, kunnes sokeutui ja päätettiin lopettaa) hänen mielipiteensä on ettei kannattaisi leikata jos haluaa pitää kisunsa virkeänä ja leikkisenä.
Tämä ei kylläkään muuta mielipidettäni leikkauksesta, aion meidän kisun kyllä helmikuussa viedä operaatioon, mutta minua kiinnostaa, no ehkä vähän pelkäänkin, pitääkö tuttavani puheet paikkansa.
Teillä on varmaan kokemuksia suuntaan tai toiseen.
Hänen mukaansa ennen leikkisistä kisuista tuli apaattisia ja laiskoja, eivät muuta tehneet kuin syöneet ja nukkuneet. Syli ja rapsutukset eivät enää kelvanneet vaan kissat elivät kuin omissa maailmoissaan.
Hänen mielestään jos kyse olisi ollut vain toisesta kissasta ei leikkausta olisi voinut syyttää mutta kun molemmat kissat tulivat samanlaisiksi leikkauksen jälkeen (selvyyden vuoksi ensimmäinen kissa kuoli syöpään 8 vuoden ikäisenä ja jälkimmäinen jonka hän otti heti ekan kuoleman jälkeen eli 6 vuotta, kunnes sokeutui ja päätettiin lopettaa) hänen mielipiteensä on ettei kannattaisi leikata jos haluaa pitää kisunsa virkeänä ja leikkisenä.
Tämä ei kylläkään muuta mielipidettäni leikkauksesta, aion meidän kisun kyllä helmikuussa viedä operaatioon, mutta minua kiinnostaa, no ehkä vähän pelkäänkin, pitääkö tuttavani puheet paikkansa.
Teillä on varmaan kokemuksia suuntaan tai toiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kissan leikkaaminen ei muuta sen luonnetta mihinkään. Ainoastaan hillitön sukupuolihormonien aiheuttama käytös loppuu - jos edes sekään. Omista uroksistani yksi astuu välillä villapeittoja ja pyrkii avittamaan kiimassa olevia naaraitakin. On leikattukin jo vuosia sitten. Päivittäin se saa hepulikohtauksia kuin pikkupentu ja rallattaa menemään ympäri kämppää - siihen ei edes omistajaa tarvita.
Lihominen ja laiskistuminen johtuu siitä, että kissa syö leikattuna enemmän kuin leikkaamattomana. Leikkaamattomalla kun on mielessä vain suvunjatkaminen, se ei ruokaa niin mieti vaan syö vain juuri ja juuri tarpeeksi pysyäkseen hengissä. Kaikki kastraatit eivät edes liho leikkauksen jälkeen.
Omistajan on tietysti keksittävä kissalleen lisää aktiviteettia jos/kun leikkaus vähentää sitä. Jotakin korvaavaa tilalle ja ruokinta hallintaan, ettei lihomista tapahdu.
Leikkaamattomalla kissalla on vaarana kohtutulehdukset, nisäkasvaimet, kiiman aikainen merkkailu (naaraat). Uroksilla merkkailu taitaa olla se yleisin syy miksi ne leikataan helpommin kuin naaraat. Laihtuminen aiheuttaa omat ongelmansa ja stressi lisää sairastumisriskiä ihan kuin ihmisilläkin. Vapaana kulkevat kissat taas saavat pentuja, tappelevat reviiristään, saavat tauteja ja katoavat reissuillaan liian kauas kotoaan, jäävät autojen alle ja petojen saaliiksi.
Omat kokemukset ovat vain positiivisia ja leikattuja kissoja on tällä hetkellä 6 kpl.
Meidän kissat on muuttuneet leikkisiksi, ja pentumaisiksi leikkauksen jälkeen. Jopa erään kollin luonne muutui täydin , kun leikattiin. ennen leikkausta se pri jostain syystä minua ja meidän tytärtä käteen. Ensin mietimme , että lopetamme sellaisen kissan, mutta päätimmme kokeilla vielä leikkausta. Nyt sitä kollia saa kantaa vaikka sylissä ja vääntää umpisolmuun,ja kisi senkuin kehrää. Meillä on kaikki kissat leikkautettu tätä nuorinta ja uusinta tulokasta lukuunottamatta. Sitten kun se kasvaa vielä vähän niin sekin on tarkoitus leikata.
Meillä sanotaan että kissat muuttuvat leikkauksen jälkeen taas pennuiksi. Poikkeuksiakin on toki mutta kyllä ne useinmiten ovat vallan ihania. Kunhan jaksaa antaa niitä virikkeitä ettei kissa masennu ja pitää tarpeeksi laihana ettei ylipaino tai jatkuva syöminen haittaa menoa.
Meillä on aivan yhtä leikkisä, villi ja vauhdikas kolli kuin ennen leikkaustakin. Ja ehkä enemmänkin, koska loppui se hormoneista johtuva mouruaminen, levottomuus ja merkkailu.
Samoin voin kyllä sanoa tuttavien ja läheisten kissoista, kaikki leikatut ovat edelleen virkeitä ja leikkisiä vaikka ikääkin muutamilla alkaa jo olla ja ulkokissoina kuluttavat enemmän energiaansa ulkoillessa.
Itse olen ehdottomasti leikkauksen kannalla, se kun mun mielestä parantaa kissan elämänlaatua ettei kaikki aika ja energia mene sukupuolikäyttäytymiseen. Ja ilmeisesti pitää terveempänäkin ja ulkokissoilla vaarat vähenee..
Mulla on ollut kolmen vuoden sisällä n.60 hoitokissaa josta kaikki leikattu ja kokemukseni on että ennestään vilkas&aktiivinen kissa on rauhoittunut leikkauksen jälkeen ja leikkaus-iästä riippuen tosi paljon tai kohtalaisesti,jotkut sitten ei yhtään.
Jos kissat olleet ennen tosi rauhallisia luonteeltaan leikkaamattomana niin ovat leikkauttamisen jälkeen muuttuneet virkeiksi&leikki maistuu entistä railakkaammin ja meno on kuin pennulla.Tätä olen huomannut selkeiten kolleilla mutta myös naarailla.
Sitten on paljon kiinni omistajasta/hoitajasta millaisia kissat ovat kun ovat leikattuja.Ruokinta kun joutuu muuttamaan niin että vähentää ruoat lähes puoleen kun aineenvaihdunta hitaampi.Ja yrittää löytää tasapaino ruokinnasssa ettei kissat liho eikä ole jatkuvasti ruoat esillä vaan niitä annostellaan.Myös leikkiminen,aktivointi ja valvottu ulkoilu,mahdollisuus kiipeilyyn ovat tärkeitä.
Helpotti kovasti :) Katsotaan nyt sitten miten meillä käy, leikkausaika on piakkoin. Tällähetkellä kisu on levoton ja pyytää jatkuvasti ulos, syöminen on vähän niin ja näin.
Tamppailee jatkuvasti peittoaan ja pehmolelujaan, kovasti on tytöt mielessä. Toivottavasti rauhoittuu ainakin siltä osin :)
Monesti rauhoittuminen voi myös mennä iän piikkiin. Kissat tupataan leikkaamaan vuoden ikäsenä jolloin kissa hieman rauhoittuu jo. Pentu on paljon aktiivisempi kun 1½ vuotias. Myös vuodenajat vaikuttaa kissaan. Samoin lihavuus. Syy ei siis ole aina leikkauksen vaikka se ensimmäisenä tulee mieleen. Pitää katsella asioita pidemmällä aikahaarukalla. :)