Lienenkö"epänormaali"

Niin kun mullakin.:)Minä kuitenkin poikkean
kirjastossa lukemassa eri paikkakuntien lehtiä.
Joskus lainaan kirjankin.
Elokuvateatterissa joskus ja viinakaupassakin käyn
katsomassa onko Ale jo alkanut.:)

Kyllä sitä nyt pitää vähän osallistua joukon
jatkoksi, jotta ei ihan mökkipöpö iske.

elämänsä sellaiseksi kuin haluaa.
Kaikki eivät viihdy väkijoukoissa kuten en minäkään tällä hetkellä erittäin rankan syksyn ja alkutalven jälkeen.
Olen tietoisesti valinnut ja viihtynyt kotioloissa pakollisia menoja lukuunottamatta.
Näen työpaikalla riittävästi ihmisiä tämänhetkiseen tarpeeseen.
Olen toisaalta myös hyvin seurallinen ja hakeudun seuraan silloin tällöin niin halutessani.
Tahtoo olla vaan niin että myös ystävieni omat elämäntilanteet ovat juuri nyt sellaisia etteivät pysty irroittautumaan paljon omista kuvioistaan.

Nuo mainitsemasi elämän eliksiirit on myös minun listalta kaikki poissa ja itseasiassa olleet koko lyhyen elämäni.

Mikä lie kummajainen, kun minua ei edes nuorena ole ko. asiat kiinnostaneet.

Ehkä matkustaminen(ulkomailla) olisi poikkeus, sitä toisissa olosuhteissa olisin halunnut ja todennäköisesti toteuttanut myös.

Erakko en kuitenkaan ole ja 'seksi vie seksi tuo'; siinä on riittänyt tavoiteltavaa 'elämän suuntaa' jos toistakin!:))

jk.En vaihtaisi kenenkään kokemuksiin omiani. Olen elänyt juuri sellaista elämää, kuin mikä on parhaiten sopinut.

Pieni tarkennus.:))
Tietenkin kokemuksia on verbaalisesti vaihdettu monenkin kanssa ja monensti, mutta omakohtaiset kokemukset ovat olleet tasapainossa mielen ja kehon tarpeiden kansssa.
Olen saanut elää sellaista elämää, kuin olen tahtonutkin.
Siksipä ei ole katkeruus päässyt tekemään pesää mielen syövereihin vaan elämä on tasapainoista ja edelleen mielekästä!

ps. Kaikki olemme sekä epänormaaleja, että "normaaleja", siin yksilöitä ja hyvä niin!

etädiagnoosin, olet normaali 50 ikäinen; seestynyt ja rauhoittunut :)

Eiks olekki elämä tyynt ja rauhaisaa,
taas viätetää viikonloppuu nii LEPPOISAA !

Olethan todella poikkeava tyyppi. Elät aivan
oman juttusi . Kuika rohkenet olla erilainen ja
vieläpä tyytyväinen tilanteeseen?

Kirjastossa tulee käytyä se, kun on tuossa vieres, elokuvissa nykyään harvoin. *Jotakin säpinää olis toivomuslistalla*.
Muuten olen kyllä aivan koti-ihminen.

On meitä ainakin kaksi. Minäkään en käy ravintoloissa sen enempää syömässä kuin istuskelemassa iltaani. En matkustele ulkomailla, en käy kirjastossa (luen paljon, mutta ostan kirjat itselleni), en käy kaljalla, koska en käytä minkäänsortin alkoholia, joten ei tarvitse viinakauppaankaan poiketa.

Ei se ole vanhuuden merkki. Minä olen ollut tällainen jo teinistä saakka. Erilainen nuori.

Ihminen ei tarvitse viinaa eikä ulkomaanmatkailua sivistääkseen itseään ja viihtyäkseen. Nautin nettikirjoittelusta juuri siksi, että sen voi tehdä omilla ehdoillaan. En edes viitsisi järjestää pirskeitä, saati osallistua niihin.

Jos haluan oikeaa juttuseuraa niin poikkean kylällä, siellä haastelen puolituttujen kanssa niitä ja näitä.

Hyvä näin.

on semmoinen hulvaton juhlimisen tarve ja pakko päästä ulkomaille, jos ei muuten niin velkarahalla,.
Telkkarissakin puhuttiin siitä,että ihmiset ottaa kalliita pikaluottoja joilla rahoittavat ulkomaan matkailunsa, minusta tuollainen ei ole viisasta, jos ei muuten ole rahaa matkustaa niin silloin pitää olla kotona.

yhteiskunnassa normaalia?
Sekö että on neuvolassa saman pituinen kuin se naapurin "kalle" tai lähtee konttaamaan juuri samalla sekunnilla kuin muut pikkukallet tai jokeltelee ensimmäiset sanat kalenterin mukaan.
No joka tapauksessa, meistä on jo vuosikymmenet yritetty tehdä "mittatilaustyönä" samanlaisia yksilöitä, seuraava vaihe lienee kloonaus.
Eiköhän se ole niin että juuri se elämäntapa ja -muoto missä viihtyy ja on onnellinen parhaiten on se parhain muista piittaamatta.
Ei se paranna tai huononna ketään jos on jokapaikan "ravuri".
Elämää tämä vain on eikä fiktiota.

tällä iällä koti ja mökki tuntuu turvallisen hyvältä.

Jotkut asiat eivät ole koskaan kiinnostaneet.

Joissakin on vaan tullut mitta täyteen.

Jotain on sentään säilynyt miedommassa muodossa.

Köyhyydessä ja kurjuudessa kasvaneena toivoin opisleluaikana pääseni työhön jossa työnantajan kustannuksella saisi asua hotelleissa, syödä ja juoda ravintoloissa, liikkua lentäen ja taxilla jne.

Minulle riiti se kun ensimmäiseen kahteen vuoteen minua pöllytettiin yhteen laskettuna noin puoli vuotta.
Jotkut kestävät paljon tiiviimpää tahtia vuosikausia!

Nuo muut harrastukset vielä maistuvat.
Matkustelu tosin on muuttunut flgmaattiseksi kellumiseksi.

istu kapakassa. Viinakaupassa käyn ehkä
pari kertaa vuodessa. Jouluksi viiniä ruoan
kanssa ja ehkä Juhannukseksi siideriä haen.
Leffassa ja teatterissa muutaman kerran vuodessa
Parhaimmat nautinnot saa tuosta ulkoilusta.
Harmi vain, että hiihtäminen jää vähänlaiseksi.