Heitin tuossa juuri taas tunnin lenkin koiran kanssa ja huomasin ihmeellisen asian; meidän neiti nuortuu heti kun oikein pyryttää lunta. Se on oikeastaan niin, että mitä pahempi talvi-ilma, sitä riehakkaampi on koira.
Silloin usein unohtuu kaikki koulutukset ja säännöt ja vain riehuminen ja leikki lumella kiinnostaa. Sitä on kielloista huolimatta pakko haukkoa suuhunsa ja jos omistaja sattuu komentamaan että ei, niin se lumi on entistäkin makeampaa.
Voisko tämmöistä mielialan vaihtelua koiralla selittää se, että syntymäpäivä on talvella???
Ihmisellähän usein pitää paikkansa sanonta, että kesän lapsi rakastaa kesää jne.
Silloin usein unohtuu kaikki koulutukset ja säännöt ja vain riehuminen ja leikki lumella kiinnostaa. Sitä on kielloista huolimatta pakko haukkoa suuhunsa ja jos omistaja sattuu komentamaan että ei, niin se lumi on entistäkin makeampaa.
Voisko tämmöistä mielialan vaihtelua koiralla selittää se, että syntymäpäivä on talvella???
Ihmisellähän usein pitää paikkansa sanonta, että kesän lapsi rakastaa kesää jne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minä ainakin olen kevätihminen henkeen ja vereen, olen keväällä syntynytkin. Mulla menee piä ihan sekasin ja musta tulee semmonen vilkas täti notta johhoh. Mutta tuohon on vielä puolitoista kuukautta.
pidän valosta ja kirkkaista kesäöistä mutta siitä kuumudesta en.
Ja minä taas olen syntynyt keskellä kesää.
..on mulle joku niin suuri asia. En tiiä mistä minut on tehty, mutta itse pidän kamalasti 25 - 28 asteen helteistä. 3o alkaa olla hiinä ja hiinä. Pitäsköhän perkules muuttaa intiaan.. Ainiin mutta ei hyvä koiran kannalta.
Meillä toi "pikku-musta" rakastaa tota lunta myös, se on jatkuvasti nytkin pyytämässä pihalle tonne tuuleen ja tuiskuun, siellä se porhaltaa lumenseassa, pieni musta pää vaan näkyy hangen seasta...se on syntynyt talvella...no se nyt kyllä rakastaa riekkua pihalla oli kesä tai talvi, säät ei sen menoa liiemmin jarruta...vauhtia piisaa...
Ite olen syntynyt keväällä, ja kevät ja kesä on mulle sitä oikeaa elämää (kunhan ei sada vettä liikaa)
olikaan??? En muista kaikkia noita nimityksiä, mutta eikö sinulla niitä villiksiä olekkin.
Jep. Kevät ja kesä. Mutta kyllä se välillä hauskaa on tuolla lumessakin. Onneksi talvi ei kuitenkaan kestä ikuisuuksia, vaikka siltä tuntuukin.
Nyt täytyy joutua töihin. Kivaa päivää teille!
Tuo pieni musta kääpiövillis Vuokko, on saanut tuon lempinimen "pikku-musta" ;)))
No minä en ite itelleni keksi mitään kivaa talvessa...en vaan tykkää, mutta pakko on hyväksyä tämäkin..
Päivänjatkoja myös sulle...
jota en ole ikinä koiralla kuullutkaan. Mutta ei sinänsä, hieno nimi siinä missä muutkin ja kutsumanimihän se tietenkin vain onkin.
Tulee vaan mieleen ihan penskana tuolla sukulaisissa maaseudulla. Siellä oli yksi lehmä saman niminen ja kun poikasena jouduin niitä ajamaan metsäniityltä navettaan, niin se Vuokko pirulauta ei ikina uskonut minua ja karkasi aina omia polkujaan.
Taitaa nuo Vuokot olla vähän vauhdikkaampia likkoja...mulla on valkonen toyvillis Lilja...
Ruusun olisin tästä viime tulokkaasta tehnyt, mutta isäntä laitto hanttiin, niin siitä tuli sitte Ruusa....(kutsumanimiä ovat)
jos sulla on himas vanhoi piikoi............=(
Enhän minä ole ikinä itseäni kasvattajaksi tituleerannutkaan. Koskaan en ole koirillani pentuja teettänyt.
harvemmin on niitä lapsia tahi pentuja...ei tainnut kysyjä ihan ajatella loppuun saakka =)
No,kuuleppa.Minä kun katson sellaisen kasvattajan hyväksi,ja TODELLA koirista/koiristaan pitäviksi,jos se ne vanhatpiiatkin itsellään pitää,jos kohdalle ehkä tulee.
Kaikki kun ei potki niitä "hyödyttömiä" pihalle ;)
Voisko olla kyse myös siitä,että monet elukat jotenkin villiintyy myrskyistä,kovista tuulista ym.eli siis jokuluonnon juttu?
Aikoinaan kun tuli tuota heppaurheilua enemmänkin harrastettua,niin noit konitkin meni usein hassuiksi mitä hullumpi ilma.
En tiedä,mutta tollaista olen miettinyt.
Toi alin kappale onkin mielenkiintoinen.Kerran pohdittiin kaverien kanssa,ja kyllä siinä porukassa aika noin meni ainakin.
Itse olen kesän kuumimmilla aikoina syntynyt.
Ja se onkin ainoa vuodenaika,josta todella nautin.Syksy nyt on ihan syvältä.Luonto kuolee ja pimeää ja märkää,yäks!Uhkaavasti talvetkin näyttää tohon malliin vaan menevän :(
Minun puolesta saisi olla 9 kuukautta kesää,ja 3 muuta vuodenaikaa,heh.
pidä talvesta laisinkaan.
Minulla oli se porokoira, olehan siitä kertonutkin, joka siis suorastaan vihasi lunta ja pakkasta. Ensimmäisenä se aamulla ulko-ovella tarkasti etutassullaan tilanteen; jos oli kova pakkanen, jalka kiireesti ylös ja takaisin sisälle emännän viereen sänkyyn.
eräs vanhapoika joka oli vanhanpiikasi rotua, oli syntynyt heinäkuun lopulla, eikä koskaan kyllästynyt jahtaamaan lumihiutaleita. Muutenkin se oli lumipyryssä aika riehakas tapaus. :) Kesät oli ok niin kauan kun pystyi läträämään ojissa. Sitten kun suosikkiojat kuivuivat, herra mökötti lämpimät päivät autotallin betonilattialla.
Nämä minun karvakasat on talvella syntyneitä, ja nekin riehuvat lumimyrskyssä. :D Hyvän näköistä kun koira ei kerta kaikkiaan meinaa pysyä nahoissaan millään... Toisaalta ainakin Pikkulikka nauttii kaikista vuodenajoista. Viileä syksy antaa sille energiaa ihan kuin minullekin, talvella se tykkää riehua lumessa, keväällä on paljon ihania hajuja ja kesällä se RAKASTAA auringossa makaamista?! Sitä on turha viedä varjoon, kun se kohta hiippailee takaisin aurinkoiseen paikkaan ja köllöttää tuntikausia jos ei sitä väkisin vie pois. Ainoa mistä se ei ole ennen oikein tykännyt, ovat olleet kuralätäköt. Niitä se on kiertänyt keväät ja syksyt valkoista turkkiaan visusti varoen. Mutta viime kesänä tämä pojankloppi piti sille kurakurssin josta jo aiemmin linkitin kuvan:
http://foto.vg.no/show_image_stream.php?bid=75021012&dx=580&dy=435
...sen jälkeen se ei ole lätäköitä paljon kiertänyt..... :-S
näyttää olevan menossa ja uimapaikkana mitä parhain.
Tuommoista tämä meidänkin neiti mielellään tekee. Siksi pitääkin syksyisin olla aina skarppina.