Kylmän käden kosketus rinnallani. Se tunkeutuu sisääni. Sormet ympäröivät sydämeni. Tunnen pakokauhun valtaavan mieleni. Yritän rauhoittua, hengittää syvään, rauhallisesti. Totuus huutaa mieleni perällä – ääni voimistuu. Kuin kala kuivalla maalla haukon henkeä. Kouristus kulkee lävitseni. Painun kasaan, jalat vasten rintaani kädet ympärilleni kiedottuna. Tekisi mieli itkeä. Kyyneleet eivät suostu enää tulemaan. Vapisen takaisin uneen.
Yössä yksinäinen
MadGardener81
5245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tosi mukava runo, erityisesesti pidin tuosta "Tekisi mieli itkeä. Kyyneleet eivät suostu enää tulemaan.".
Odotan innollaa uusia runoja sinulta. :)
nnnnnnnn
nnnnnnnn
Kerro lisää?
Etsipäs jokin muu paikka purkaa pakottavaa teiniangstiasi kuin tämä, kiitos.
Runo suoneni pullistelee hyvin harvakseltaan...
Että seuraavaa voikin sitten pari kuukautta joutua odottelemaan... Jos ei tule jostakin virikkeitä...
Niin... Toivossa on todellakin hyvä elää...