Olen seurannut ja lukenut palstaa jo monta kuukautta. En ole kuitenkaan osallistunut ajatustenvaihtoon sen ihmeemmin. Lähipäivinä minusta kuitenkin alkoi tuntua siltä, että voisin kirjoittaa omista ajatuksistani ja kokemuksistani.
Minusta on jo pidemmän aikaan tuntunut siltä, että haluaisin tyttöystävän. Henkilön joka olisi lähellä, jolle voisi kertoa ilot ja surut, jonka kanssa pystyisi keskustelemaan kaikista asioista. Henkilön, joka on kaikki kaikessa, ja josta todella välittää.
Mistä lähtisin etsimään sitä todellista seurustelukumppania? Moni on varmasti todennut, että kotona istuminen ei auta asiaan ja yhdyn tähän. Yksikään mukava tyttö ei kävele sisään kotiovesta, joten itse on tehtävä jotakin. Seuraavaksi tulee mieleen koulu, omassa tapauksessani lukio. Jotenkin tuntuu, että koulussa naamat ovat tuttuja, eikä sieltä ihan äkkiseltään voisi kuvitella löytävänsä kunnon seurustelukumppania. Ainoastaan koulun nuorin ikäryhmä voisi olla tutustumisen arvoinen. Harvoin sitä kuitenkaan menee juttelemaan "niitä näitä" edes koulussa. Varsinkaan, kuin omassa tapauksessani lukion oppitunnit ovat jo ohitse ja jäljellä ovat ainoastaan kirjoitukset.
Seuraavaksi vuorossa on baarit. Olen sitä mieltä, että baareista on mukava käydä satunnaisesti kavereiden kanssa, mutta turha sieltä on etsiä vakavaa seurustelukumppania kaltaiselleni pojalle. Baareista löytyy yhdenillansuhteita, jotkut tyytyvät niihin. Itse en niistä kuitenkaan välitä. Lopuksi internet. Onhan se mahdollista, että internetistä voisi löytyä seurustelukumppani, enkä pistäisi vastaan, jos näin tapahtuisi, mutta käytännössä se ei kuitenkaan ole todennäköistä.
Täytyy siis vain odottaa, että ihme tapahtuu ja alussa kuvaamani henkilö kävelee vastaan, tekee aloitteen, ja kaikki menee nappiin? Nopeasti laskettuna todennäköisyys tämänkaltaiselle sattumalle voisi olla kutakuinkin 0,5%. Aika hyvä siis!
Kaikesta huolimatta olen tavannut internetissä tytön, joka tuntuisi juuri siltä oikealta, juuri siltä tytöltä, johon haluaisin tutustua kunnolla. Mikä hauskinta, en tunne häntä laisinkaan ja silti tunne, että hän olisi minun tyyppiäni, on voimakas. En silti voi tietää minkälainen poika on hänen tyyppiään. Olen jutellut henkilön kanssa muutaman kerran mesessä, eikä se tunnu johtavan tällä hetkellä juuri mihinkään. Keskustelut ovat luokkaa: kysymys, vastaus, hiljaisuus… kysymys, vastaus, hiljaisuus.
Joku viisas on joskus sanonut, että illat ovat pahimpia. Yhdyn häneen. Joka kerta nukkumaan mennessäni, ajatukseni harhailevat ja mietin mitä tekisin asian eteen seuraavana päivänä – tuloksetta. Asiaa ei helpota se, kuinka onnellisia osa kavereistani on keskellä parisuhdetta. Vaikka totta kai olen vilpittömästi iloinen heidän puolestaan, se ei silti tunnu hyvältä.
Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia. Miten olette edenneet? Mitä olette tehneet? Neuvoja / kommentteja omaan tilanteeseeni?
Minusta on jo pidemmän aikaan tuntunut siltä, että haluaisin tyttöystävän. Henkilön joka olisi lähellä, jolle voisi kertoa ilot ja surut, jonka kanssa pystyisi keskustelemaan kaikista asioista. Henkilön, joka on kaikki kaikessa, ja josta todella välittää.
Mistä lähtisin etsimään sitä todellista seurustelukumppania? Moni on varmasti todennut, että kotona istuminen ei auta asiaan ja yhdyn tähän. Yksikään mukava tyttö ei kävele sisään kotiovesta, joten itse on tehtävä jotakin. Seuraavaksi tulee mieleen koulu, omassa tapauksessani lukio. Jotenkin tuntuu, että koulussa naamat ovat tuttuja, eikä sieltä ihan äkkiseltään voisi kuvitella löytävänsä kunnon seurustelukumppania. Ainoastaan koulun nuorin ikäryhmä voisi olla tutustumisen arvoinen. Harvoin sitä kuitenkaan menee juttelemaan "niitä näitä" edes koulussa. Varsinkaan, kuin omassa tapauksessani lukion oppitunnit ovat jo ohitse ja jäljellä ovat ainoastaan kirjoitukset.
Seuraavaksi vuorossa on baarit. Olen sitä mieltä, että baareista on mukava käydä satunnaisesti kavereiden kanssa, mutta turha sieltä on etsiä vakavaa seurustelukumppania kaltaiselleni pojalle. Baareista löytyy yhdenillansuhteita, jotkut tyytyvät niihin. Itse en niistä kuitenkaan välitä. Lopuksi internet. Onhan se mahdollista, että internetistä voisi löytyä seurustelukumppani, enkä pistäisi vastaan, jos näin tapahtuisi, mutta käytännössä se ei kuitenkaan ole todennäköistä.
Täytyy siis vain odottaa, että ihme tapahtuu ja alussa kuvaamani henkilö kävelee vastaan, tekee aloitteen, ja kaikki menee nappiin? Nopeasti laskettuna todennäköisyys tämänkaltaiselle sattumalle voisi olla kutakuinkin 0,5%. Aika hyvä siis!
Kaikesta huolimatta olen tavannut internetissä tytön, joka tuntuisi juuri siltä oikealta, juuri siltä tytöltä, johon haluaisin tutustua kunnolla. Mikä hauskinta, en tunne häntä laisinkaan ja silti tunne, että hän olisi minun tyyppiäni, on voimakas. En silti voi tietää minkälainen poika on hänen tyyppiään. Olen jutellut henkilön kanssa muutaman kerran mesessä, eikä se tunnu johtavan tällä hetkellä juuri mihinkään. Keskustelut ovat luokkaa: kysymys, vastaus, hiljaisuus… kysymys, vastaus, hiljaisuus.
Joku viisas on joskus sanonut, että illat ovat pahimpia. Yhdyn häneen. Joka kerta nukkumaan mennessäni, ajatukseni harhailevat ja mietin mitä tekisin asian eteen seuraavana päivänä – tuloksetta. Asiaa ei helpota se, kuinka onnellisia osa kavereistani on keskellä parisuhdetta. Vaikka totta kai olen vilpittömästi iloinen heidän puolestaan, se ei silti tunnu hyvältä.
Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia. Miten olette edenneet? Mitä olette tehneet? Neuvoja / kommentteja omaan tilanteeseeni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinkkuilu on hirveetä kun katselee kaihoisasti kaikkia niitä onnellisia joilla on joku rakas ja itse joutuu elämään yksin. Minä löysin itselleni netistä, juuri täältä, Suomi24.fi:in treffit-palstalta miehen, seurustelemme kohta jo toista vuotta ja suhde sujuu. Se oikea ei kävele kadulla vastaan, se ei hyppää nurkan takaa halaamaan, se tulee kohdalle silloin kun sitä vähiten odottaa. Laita ilmoitus itsestäsi vaikka tolle treffit palstalle ja ota yhteyttä sen kautta mielenkiintoisiin ihmisiin, siinä alku ainakin.
Minäkin olen jo parin vuoden ajan haaveillut tyttöystävästä. Unelmana olisi aito ja luottamuksen arvoinen tyttö, jonka seurassa voisi olla ihan vain oma itsensä, jonka kanssa voisi jutella kaikesta ja jolle voisi ihan rehellisesti kertoa, miten paljon välitän. Olen myös todella hellyydenkipeä ja haaveilen oikeastaan päivittäin, että voisi vain olla jonkun ihanan tytön kanssa lähekkäin, halailla, helliä, silitellä jne.
Varmaankin hellyydenkaipuusta johtuen olen melko helposti lukiossani ihastunut juuri niihin tuntemattomiin kasvoihin. Kuitenkin ihastuksentunteeni ovat joka kerta olleet pitkäkestoisia, kun koko lukion aikana ehdin kolme kertaa ihastua. Enpä sitten ujouttani ja saamattomuuttani kuitenkaan koskaan uskaltanut mennä juttelemaan ja ottamaan selvää, olisivatko he haaveilun arvoisia. Muutenkaan ei tunnu kovin luontevalta yrittää varsinkaan koulussa mennä tuosta vain jutustelemaan tuntemattomille ja joka tapauksessa alkaa tosiaan päivät vähitellen loppua lukiossa.
Itse kun en edes käy missään, missä voisi kehenkään tutustua ja kotiovelta kukaan ei tosiaan tule hakemaan. Pitäisi varmaankin niin sanotusti hankkia elämä, harrastus tai jotain, niin olisi ehkä edes vähän olematonta suurempi todennäköisyys johonkin tyttöön törmätä. Baareihin en ole edes kiinnostunut menemään enkä jaksa oikein uskoa, että siellä olisi minulle sopivia tyttöjä huolimatta siitä, että muutamat jopa saattaisivatkin etsiä vakavasti seuraa.
Internettiä olen jonkin aikaa pitänyt melkeinpä ainoana mahdollisuutena minun kaltaiselleni löytää seuraa, muttei sekään tosin taida helposti käydä. Se vaatisi oikeastaan sen, että molemmat osapuolet olisivat kiinnostuneita tutustumaan. Mietin jopa netissäkin ihan liikaa sanomisiani ja olen kai sosiaalisesti hieman kömpelö, joten on hankala yrittää tutustuakaan, jos toinen ei tavallaan tule vastaan. En kylläkään ole aktiivisesti yrittänyt täältä seuraa hakea, mutta pitäisi varmaan jossain vaiheessa siihen ryhtyä.
Eihän sitä vielä 18-vuotiaana niin kiire ole, kun itse en ainakaan mitään kokemuksia lähde hakemaan, vaan minulle riittäisi hyvin yksi ainoa kumppani koko elämäni aikana, mutta melko mahdotonta sitä ainakin minun tapauksessani on löytää, jos ei mitään asian eteen tee.
Kuules, minäkin luulin aluksi ettei baareista voisi löytää vakavampaakin seuralaista, mutta olin väärässä. :) löysin aivan ihanan tytön ja ollaan nyt seukattu pari kk.
tuut löytämään vielä joskus sen oikeen kun kuulostat oikein kivalta pojalta :D
Tytöt (ainakin minä) tykkää just tollaisista herkistä tyypeistä eikä niistä pervoista, joita löytää joka kadunkulmasta...
Ja tiedän myöskin sen, että on se vaikeaa mennä noin vain tutustumaan johonkin... Mutta joskus niitä vain sattuu kohdalle, eipä siinä auta kuin odottaa :( :D
mä oon 18vuotias tyttö ja aika samas tilantees sun kaa..:) on jo melkee pari vuott ollu sellane olo et todella haluisin jonkun ihanan pojan viereeni..:) ehkä pitäs vaa lakata ajattelemasta sitä nii ehkä törmäiski johonki... oispa sunlaisii poikii enemmänki, jotenkin tuntuu et ku vaik baaris törmaa poikiin nii ne on yleensä vaa seksin peräs eikä halu mitään muuta.. ärsyttävää.. mut kyll tiiän ettei kaikki oo sellasii... toivotaan että molemmat löydämme omat kultamme..:D
Oli omituista lukea sun tekstiä, koska tuli semmoinen tunne kuin olisin itse kirjoittanut sen. Paitsi se, että olen ihan kohta 16 vuotias tyttö, eli ei mahdollista tuo baari juttu, mutta muuten :) Ei se munkaan prinssi taida yhtäkkiä ovelle ilmaantua, mutta kyllä me kaikki joskus joku 'oikea' löydetään, toivottavasti ;)
"Oli omituista lukea sun tekstiä, koska tuli semmoinen tunne kuin olisin itse kirjoittanut sen. Paitsi se, että olen ihan kohta 16 vuotias tyttö, eli ei mahdollista tuo baari juttu, mutta muuten :) Ei se munkaan prinssi taida yhtäkkiä ovelle ilmaantua, mutta kyllä me kaikki joskus joku 'oikea' löydetään, toivottavasti ;)"
just näin täälläkin
näyttää et kohtalon tovereita riittää, itsekkin kaipaisin juuri samaa kun te edellä paitsi et oon poika ja 16 v :)
Kiitos kaikille, palaillaan asiaan...