Lukekaa alta. Lissu oli jo eronnut, kun "naikkonen" tuli ja "vei" häneltä miehen.
Kukaan ei siis rikkonut Lissun perhettä eikä kukaan vienyt häneltä miestä. Lissun ex oli VAPAA MIES, kun tapasi uuden naisen.
Nyt ymmärrän, miksi Lissu niin usein kehottaa muita menemään hoitoon. Lienee usein kuulemansa lause.
****
Me emme eronneet riidoissa/olimme tosi hyväissä väleissä 1.2.2008 klo 10.21
lapset, ex mies ja minä. Puolin ja tosin olimme tekemissä viikoittain. Puhuimme puhelimessa ja teimme kesälomareissuja yhdessä, vaikka asuimme eri osoitteissa. OLIMME KUIN PERHE.
Kunnes mies masentui tästä niin että kännäsi itsensä tolpiltaan ja joku yöperhonen tuli ja alkoi lohduttaa. Mies kertoi minulle että oli ollut kännissä ja jonkun naisen kanssa. Siitä naisesta asti välimme on ollut huonot. Tämänainen tuli väliin ja sekitti meidän elämän.
Silloin sanoin että kukaan nainen ei tule lasteni lähelle, heidät pidät erossa. Mieheltä en kieltänyt lapsia. Sanoin että tapaat heitä jos halua, mutta naiset pidät kaukana. Se oli yhteinen sopimus, jonka hän on pitänyt hyvin.
Nyt minä en halua olla tekemisissä ex miehen kanssa,koska se nainen "likasi" miehen.
Se oli yhteinen sopimus. Sen myös lapset tietävät, ja tietävät myös sen, että isä MEIDÄT hylkäsi, me emme siis eronneet yhteistuumin*****, vaan mies hölmöili ja nyt saa siitä maksaa, omasta tyhmyydestä. Mistää muusta ei ole kyse.
***** Ks. ylh. "Me emme eronneet riidoissa, olimme tosi hyväissä väleissä"
??????
Kukaan ei siis rikkonut Lissun perhettä eikä kukaan vienyt häneltä miestä. Lissun ex oli VAPAA MIES, kun tapasi uuden naisen.
Nyt ymmärrän, miksi Lissu niin usein kehottaa muita menemään hoitoon. Lienee usein kuulemansa lause.
****
Me emme eronneet riidoissa/olimme tosi hyväissä väleissä 1.2.2008 klo 10.21
lapset, ex mies ja minä. Puolin ja tosin olimme tekemissä viikoittain. Puhuimme puhelimessa ja teimme kesälomareissuja yhdessä, vaikka asuimme eri osoitteissa. OLIMME KUIN PERHE.
Kunnes mies masentui tästä niin että kännäsi itsensä tolpiltaan ja joku yöperhonen tuli ja alkoi lohduttaa. Mies kertoi minulle että oli ollut kännissä ja jonkun naisen kanssa. Siitä naisesta asti välimme on ollut huonot. Tämänainen tuli väliin ja sekitti meidän elämän.
Silloin sanoin että kukaan nainen ei tule lasteni lähelle, heidät pidät erossa. Mieheltä en kieltänyt lapsia. Sanoin että tapaat heitä jos halua, mutta naiset pidät kaukana. Se oli yhteinen sopimus, jonka hän on pitänyt hyvin.
Nyt minä en halua olla tekemisissä ex miehen kanssa,koska se nainen "likasi" miehen.
Se oli yhteinen sopimus. Sen myös lapset tietävät, ja tietävät myös sen, että isä MEIDÄT hylkäsi, me emme siis eronneet yhteistuumin*****, vaan mies hölmöili ja nyt saa siitä maksaa, omasta tyhmyydestä. Mistää muusta ei ole kyse.
***** Ks. ylh. "Me emme eronneet riidoissa, olimme tosi hyväissä väleissä"
??????
Vastaukset 15
Vanhimmat
tälläkertaa pointtisi aloittaa uusi keskustelu tästä aiheesta? Onko sinulla jotenkin tekemisen puute, vai oletko epävarma omasta roolistasi tässä kuviossa? Ei kukaan täysijärkinen täällä huutele lissujen perään. Mutta omapahan on ongelmasi
miksi sanotaan että joku tuli rikkoon perhettä kun ollaan erottu?
Monet palaa jälleen yhteen, kun on asioita mietitty. Mutta jos joku tulee siihen väliin, niin luulen että sillon se on loppu, ei kukaan siedä pettämistä. Pitäs osata olla välittämättä näistä kiipelijöistä,j otka tieten tahtoen haluaa puolisoiden eroa. Siinä tarvii kovaa luonnetta, mutta useimmiten kannattaa, paluu on aina parempi vaihtoehto.
muuten perustelet, että paluu on aina parempi vaihtoehto? Kyllä sitä on niin monesti tullu todistettua vähän joka paikassa, että jos suhde ei ole ensimmäiselläkään kerralla onnistunut, niin ei se kovinkaan todennäköisesti onnistu toisellakaan kertaa. Itse ainakin jos olen eroon päätynyt, niin en edes mieti edelliseen palaamista. Suljen oven takanani ja jatkan eteenpäin.
Ja esimerkiksi jos vaikkapa tämä puoliso, jonka kanssa juuri ollaan "erottu" on vaikka alkoholisti, narkkari tai väkivaltainen, niin en mitenkään jaksa uskoa, että parempi vaihtoehto olisi vain sinnitellä sellaisen miehen kanssa, jotta lapsilla olisi molemmat vanhemmat saman katon alla. Sitä kun usein monet toitottavat, että vanhempien pitäisi olla yhdessä "lasten takia". Ihan naurettavaa. Miten ihmeessä lapsilla voisi olla hyvä olla, jos joutuu kotonaan katselemaan vallan alkoholismia ym päihderiippuvuuksia, väkivaltaa tms?
Ehkä nuo asiat kuulostavat kärjistetyiltä, mutta mitä olen paljon ihmisten erojen syitä kuunnellut, niin puolison vakava alkoholiongelma, aggressiivisuus tms ei ole ollut mitenkään harvinainen syy eroon..
Jos on vähänkin yhteiseloon halukkuutta molemmilla, niin ei sitä pidä riidat kaataa. Kolmannen osapuolen on annettava rauha, ja oltava varma, ettei liittoa voi jatkaa. On väärin tunkea siihen lohduttamaan, ja leikkiä ettei olisi syyllinen eroon, jos ei anna puolisoiden itse ratkaista mitä tekee.
ei tietenkään riitojen pidä suhdetta kaataa, mutta mielestäni jos toinen on heti valmis sortumaan toisen vietäväksi jos suhteessa on vähänkin ongelmia, niin antaa sellaisen ihmisen mennä vaan. Itse en ainakaan lähtisi ketään "kolmansia osapuolia" syyttämään, kyllä se olisi miehessäni se vika, jos antautuisi toisen naisen asettamille houkutuksille heti kun suhteessamme vähän jotain kränää olisi.
Minä kyllä ymmärrän ap:n pointin!
Eikä kysymys ole "Lissuista", vaan yksikössä Lissusta joka täällä on päsmäröinyt jo pidemmän aikaa.
Nyt ei yleistetä exiä, vaan tämä yksi ihminen käy ylitsevuotavaisine itsekehuineen ap:n päähän! (Jonka ymmärrän kyllä)
Itsekin "Lissun" kirjoituksia seuranneena (ja joihinkin vastanneena vielä puskista) olen huomannut miten onneton ja epävarma hän on hakiessaan tältä palstalta huomiota ja ymmärtämystä, varsinkin exiltä... Enää en jaksa kinastella, nyt on jäljellä vain säälin sekainen huvitus!
Nyksät ovat hänen mielestään vain "naikkosia", ja kaikki järjestään pahoja jotka voisivat pilata hänen ja lapsiensa elämän...
Itse olen sekä ex- että nyx, kumpienkaan "puolella" en ole, mutta jos syyttä suotta aletaan heittää pa*kaa niskaan niin ymmärrän kyllä ap:n pointin!
ole ihan yhtä syyllisiä loan heittoon tällä palstalla. Olen huomannut, että kaivertaa tätä nyksääkin ja pahasti väliin....
Nostin tämän omaksi ketjukseen vain sen vuoksi että lissuttelu on aiheuttanut hämmennystä uusissa kirjoittajissa. Tuossa Lissu itse kertoo oman tarinansa.
Olin hyvin hämmästynyt, kun luin, että Lissu olikin jo eronnut (ja kaikki palstalaiset varmasti tietävät, kenen toimesta) ja ettei ollutkaan ketään "naikkosta" joka olisi tullut rikkomaan Lissun avioliiton.
Siinä mielessä olen Lissun kanssa samoilla linjoilla, että minäkään en erityisesti hurraa niille, jotka aloittavat salasuhteen vielä vakiintuneen ihmisen kanssa. Toisaalta en voi heitä tuomitakaan. Itse olin vain niin lojaali oman sukupuoleni edustajille, että seurustelin vain "vapaiden" miesten kanssa. Niitä kyllä riitti, vähän nuorempiin tosin piti jossakin vaiheessa vaihtaa. ;)
Minun mittapuuni mukaan Lissun mies oli erottuaan ja asiansa selvitettyään "vapaa". Ainoastaan Lissu jäi leikkimään liittoa. Lapset olivat jo tietoisia ongelmista ja isä oli muuttanut pois. Perhe oli jo rikki, siihen ei tarvittu ulkopuolisten apua. Nyt Lissu on ottanut uuden naisen sijaiskärsijäksi: kaikki Lissun elämässä pieleen mennyt on tämän syytä. Itsestään Lissu ei vikaa löydä.
Tiedän, että koko suomi24 on yhtä hullunmyllyä, mutta tällekin palstalle kirjoittaa monia viisaita ja kokeneita ihmisiä, joiden kirjoituksia on ilo lukea. On ollut mukava päästä väliin tuulettamaan tuntojaan ja kuulemaan, miten muut jaksavat.
Vastailin ensin Lissulle omasta mielestäni asiallisesti ja rakentavasti. Tuhanteen kertaan olemme kaikki todenneet, että näissä tilanteissa Lissu vain vaikenee ja poistuu ketjusta ilmaantuakseen seuraavaan hokemaan samoja loukkaavia yksinkertaisuuksia. Ilmeisesti nämä muutkin lissut ovat ottaneet elämäntehtäväkseen vain asiallisen keskustelun häirinnän kaikin mahdollisin keinoin.
Kun sitten kyllästyin ja aloin kirjoittaa kuten Lissu, nousi kauhea poru että minä kiusaan. ;) Yhä edelleen ei tule ensimmäistäkään järkevää vastausta, nyt tosin yritetään kirjoittaa kapulakielellä "keskustellaan antoisasti naisten vuorovaikutustaitojen aseman uhkaamisesta".
Eikö lissujen olisi paljon mukavampaa purkaa katkeruutta muualla, vaikka eropalstalla? Eihän teillä eikä ex-siipoillanne edes ole uutta perhettä? Ainoa syy täällä olemiseen on syvä mustasukkaisuus miehestä. Koette, että jokainen onnellinen uusperheen äiti on vienyt juuri teidän onnenne.
Näin ei ole.
Oletteko huomanneet (ja tiedän nyt sohivani kytevää tulta), että useimmat täällä kommentoivat "nyksät" ovat fiksuja, kirjoittavat hyvin, pohtivat asioita syvällisesti ja kantavat huolta vaikutuspiirissään olevista lapsista? Muutamien eksien suhteen on ikävä kyllä toisin, tekstejä lukiessa tuntuu, ettei koulujakaan ole taidettu käydä loppuun.
Onhan se ymmärrettävää: eihän tyhmällä nyksällä ole tänne mitään kirjoitettavaa: hänellä on mies, eikä hän välitä tämän kakaroista. Myöskin viisaat eksät vaikenevat: he ovat osanneet päästää aiemman puolisonsa vapauteen, hoitavat asiansa uusien puolisoiden kanssa aikuismaisesti, jatkavat omaa elämäänsä eivätkä jää nurkkiin häiriköimään.
Nyt tekisi mieli ihan itse kirjoittaa tuohon alle joku "asema hukassa" -kommentti.
"Mielenterveytesi on vinossa, enkä ole edes lissusi."
:D :D :D
Yksin ja yhteishuoltajien palstalta jätettyjen exien kertomuksia, on todella surullista luettavaa. Ja niin monesti sillä nyksälläkin on sormensa sopassa jo kyynärpäitä myöten. Hieman empatiaa peliin naiset.
lukematta, paitsi sanan lissu?
Myös minut on jätetty aikanani. Sattui, koski, kirpaisi. Ymmärsin tilanteen ja nyt, kun aikaa on kulunut, ymmärrän vielä paremmin. Olen jopa kiitollinen siitä, että exäni oli tarpeeksi tarkkanäköinen ja jätti minut.
Minun ei tarvitse käydä lukemassa "jätettyjen exien kertomuksia". Minä en ole vienyt keneltäkään miestä.
Keskustelen täällä uusperheen asioista. Mitä jos itse menisit tarjoilemaan empatiaa kohtalotovereillesi sinne yh-palstalle?
ei mennyt vieläkään perille. Ei voi mitään.
Hienoa, että sinä olet sentään osannut käsitellä tuon oman jätetyksi tulemisen ja jatkanut elämää! Onhan sitä tässä itse kullakin ollut vaikka mitä, mutta aina on jatkettu eteenpäin. Ja mitä itse olen huomannut niin monet naiset varsinkin (mutta myös näitä miehiä riittää) tuntuvat olevan todella riippuvaisia miehistään, ja jopa myöntävät sen. Ei ihme, että maailma meinaa romahtaa, jos/kun suhde sitten loppuukin. Itse pyrin olemaan mahdollisimman riippumaton muista, varsinkin miehistä ;)
Oma isäni oli oikea Häntä-Heikkien suurmestari, ja koko lapsuusaikaani varjostivat hänen naisseikkailunsa. Nykyisen avovaimonsakin hän tapasi vielä olleessaan naimisissa äitini kanssa.
Myös minut on jätetty, ja valitettavasti myös petetty. Sydänsuru on kamalaa, sen tietävät kaikki siinä rypeneet. Sattuu ja kivistää, ja oma naiseuskin on vähän kadoksissa. Surua on yleensä helpottanut ystävien tuki - puhelinlaskut ovat olleet pilvissä ;)Pitkässä juoksussa vain aika on auttanut.
Mutta: "Eespäin, sano mummo lumessa." On turha jäätyä menneeseen, pahimman karhunpalveluksen siinä tekee itselleen. Ja lapsilleen, jos sellaisia on. Itse päätin vääntää renttumagneetin pois päältä ja houkutella elämääni Kunnon Miehen. Nyt olen jo jonkun vuoden ollut nykyisen mieheni kanssa, jonka kanssa muodostamme uusperheen. Hän on Ihana, ja tapasimme muuten kun erosta oli useita vuosia.
Mieleeni ei ole koskaan tullut ruveta terrorisoimaan ex-kumppanieni elämää, saati heidän uusien naisystäviensä. Olen aina ajatellut, että jos joku suhde kerran päättyy, ei se ollut minulle se oikea.
Pieneen mieleenikään ei olisi tullut ampua sydänsurussani "kaikkea mikä liikkuu". Ja sitähän tekevät ne, jotka tällä palstalla loukkaavat omassa pahassa olossaan ventovieraita näiden kysellessä UUSPERHEASIOISTA muiden kokemuksia.
Joten kyllä, ihmissuhdesuruista olen saanut oman osani ja vähän ylikin, joten minä ainakin Ymmärrän. Empatiaa riittää. Mutta niillä suruilla on "Uusperheet"-palstalla turha tulittaa uusperheiden äitien ja isien arkihuolia - niille on omat fooruminsa. Ja jos oikein ottaa pattiin, kannattaa kiinnittää Sen Miehen kuva nyrkkeilysäkkiin ja mäiskiä sitä ;)
Ps. Isääni välini ovat lämpimät. Olen aina ajatellut, että onneksi hän ei ole puolisoni, vaan "vain isäni". Myös äitini tietää tämän, ja hyväksyy sen. Anteeksiannossa on voimaa.
Kiitos kirjoituksestasi! Voi, kun sen lukisivat myös Pää- ja Kaikuhäirikkö ja ottaisivat opikseen.