Pelkäätkö ihmisiä?

Minulla on ollut sellaista että olen pelännyt ihmisiä.
Sitten menin Kuoroon laulamaan.
Esiintyminen menin aina taka-alalle.
en rohjennyt mennä eteen
Silloin kasvoi itseluottamukseni.
Mutta tulee uudelleen,kun jokin ihminen sellaisen aiheuttaa,parjaa panettelee tai muuten puhuu ilkeästi minusta.
Saa minut noloon tilanteeseen ,enkä kehtaa ja uskalla mennä ihmisten ilmoille.
Kierrän ihmisiä menen johonkin missä ei ole ihmisiä esimerkiksi luontoon.
Luottamus ihmisiin ja epäileväinen.
Katsoo ihmisen läpi että voiko luottaa.


On sellaisia esiintymiskursseja.

En voi käsittää et pitäisin joitain toisia ihmisiäparempina, ja heidän tkiaan jännittäisin. Samalla tavalla he toimivat, ja eritavoin olemme koulutuksemme hankkineet, en kumarra lajitoverilleni oli hän miten sivistynyt tahansa. On hänen häpeänsä, ellei tajua.
Ja lappu pääkohdan jälkeen etenemisestä tuo asiasisällön pysyvyyden. Olen aina minä.

Jokunen hämmästyksen pelko on kai nuoruudestani, joita en edes muista, kuin siitä, että jouduin ajattelemaan, että he eivät ole ihmistä kummempia.Mutta nykyisin en pelkää.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia kohdata uusia ihmisiä, tai minusta ylempiarvoisia. Tietenkin arvostan heidän asemansa, mutta en anna sen häiritä itseäni pelkoon saakka. Hekin ovat ihmisiä pelkoineen.

Päinvastoin, ihmettelen näitä pelokkaita "nynnyjä", jotka eivät saa sanaa suustaan vaikka olisivat velvollisia sen ilmaisemaan.

Ihana oli katsoa TV:stä K-70 Rokkileiri alkaa. Siellä heti otettiin kantaa ja esitettiin mielipiteitä rohkeasti.

Näin pitäisi meidän kaikkien toimia. Ihmistä kummempia emme ole kukaan ja omat pelkonsa on jokaisella, näillä rohkeillakin.

Ymmärrän kyllä hyvinkin, jos peloittaa, miltä se tuntuu. Aukroteettinen vihainen ihminen saa kyllä vaikka kenet lamaantumaan. Siis sellainen, jolle järkipuhe ei mene ollenkaan tajuntaan, mutta sellaisesta pelosta ei liene nyt kysymyskään.

positiiviset onnistumisen kokemukset varmaan auttaisivat voittamaan meidän ikäluokallemme varsin tavallisen pelon. (Nykynuorethan ovat vieneet tilanteen toiseen äärimmäisyyteen ja monilta julkisuutta hinnalla millä tahansa tavoittelevilta näyttää itsekritiikki kokonaan unohtuneen.)

Pieni jännitys on hyväksi, silloin keskittyy ja tekee parhaansa. Suurempi voi lamauttaa ja estää monia viisaita ihmisiä avaamasta julkisesti suutaan. Usein äänekkäämpien vähemmän ajatellut ehdotukset saavat kannatusta siksi, etteivät toista mieltä olevat tohdi julkisesti kantaansa esittää. Sellainen on varsin tavallista esim. asunto-osakeyhtiöiden kokouksissa, joihin kaikista hiljaisimmat eivät ehkä lähdekään.
Samoin jouduin läheltä näkemään, miten yhden järjestön puheenjohtaja esti hänen kanssaan erimieltä olevia jäseniä avaamasta suutaan, koska hän hyökkäsi vastustajiensa kimppuun nolaamalla heidät henkilökohtaisuuksin ja kyseenalaistamalla heidän mielipiteeseensä. Miehen vastustaminen vaati melkoista rohkeutta sekä sanavalmiutta, ja kun viimein löytyi yksi rohkea niin muutkin uskaltautuivat puhumaan. Pian selvisi, että ko. puheenjohtaja oli toiminut omavaltaisesti ja tehnyt laittomuuksiakin talousasioissa.

Itse olen "joutunut" jo lapsesta pitäen esiintymään ja olen siitä kiitollinen vanhemmilleni. Monet tilanteet aikuisena ja erityisesti työelämässä olisivat muuten olleet tosi piinallisia. Useinkin pidän esittämääni asiaa ja muita ihmisiä tärkeämpinä, ja niin unohdan kiinnittää huomiota itseeni tai pohtia, mitähän he minusta ajattelevat.

Tiesitkö muuten, että asiantuntijat ovat sitä mieltä, että arasta voi helpommin kehittyä hyvä esiintyjä kuin ajattelemattomasta suupaltista, joka on itseensä ja esiintymiseensä itse tyytyväinen. ;))

Jos vieläkin jännität, ehdotan, että alat rohkeasti puhua aina sopivan tilaisuuden tullen ja niin halutessasi. Huomaat että ihmiset kuuntelevat sinua todella mielellään. Eikä tietysti ole myöhäistä vaikka lähteä jollekin kurssille, jossa pääsee mukavassa joukossa harjoittelemaan esiintymistä ja improvisaatioita. Ihmiset ovat yleensä viihtyneet ja huomaavat ihan huomaamattaan oppineensa leikkien kautta nauttimaan pelkonsa voittamisesta. Videoharjoitukset ovat erinomainen keino oman esityksen arvioimiseen. Useimmat ihmiset yllättyvät positiivisesti ja huomaavat olevansa varsin kelvollisia esiintyjiä. Esiintyjällä on yleensä kuulijoiden myötätunto ja kiinnostus puolellaan eikä kukaan fiksu ihminen ilkeästi arvostele - muita kuin itseään.;))

Nuorena jännitin paljon, mutta se on mennyt vuosien kuluessa ohi. Ihmisiä pelkäävä ei ole nynny niin kuin joku tuossa väitti, vaan (ehkä muita herkempi= ihminen, joka ei ole saanut tuntea tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Parannuskeino tähän on löytää elämäänsä ihmisiä, jotka tykkäävät sinusta aidosti ja hyväksyvät sinut, ja välttää sellaisia, jotka lyttäävät itsetuntoasi. Jopa oma kissa tai koira on tässä suhteessa hyvä terapeutti: se ei aseta ehtoja rakkaudelleen. Samoin on omien lasten laita: olet maailman ihanin ja sitten kun et enää niin ihana, niin ainakin aina tärkeä. Pyri löytämään esimerkiksi eri harrastuspiireistä hyvä ystävä tai hyviä ystäviä, joiden kanssa voit olla ihan oma itsesi ja jotka hyväksyvät sinut vikoinesi päivineen, ja mieti, miten voisit välttää tapaamasta ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan olosi kurjaksi. Joskus nämä ihmiset ovat omia sukulaisia. Ei heitä tarvitse kokonaan hylätä, mutta etäisyyden ottaminen voi joskus auttaa suhteiden saattamiseksi paremmalle tolalle, jollon tältä terveemmältä pohjalta voi tapahtua myöhemmin lähentymistäkin. Jos itsetuntoa polkevat työtoverit, heitä on vaikeampi välttää, jollei vaihda työpaikkaa, mutta muussa tapauksessa ihminen voi kyllä aika vapaasti valita seuransa. Liiallista kahvinjuontia kannattaa myös välttää. Älä koskaan turvaudu rohkaisuryyppyihin, muuten alat luulla, ettet pärjää ilman niitä, ja alkaa paha kierre. Hyvää jatkoa sinulle, toivoo Mimi

Ikävät ihmiset tartuttavat ikävyytensä toisiin ihmisiin.

olin koulutuspäivillä ja siellä eräs psykologi sanoi minulle siinä kun olimme lounaalla: kuvittele se ihminen alastomana siinä edessäsi.
Ohje oli oivallinen, en sen jälkeen ole jännittänyt yhtäkään tärkeää tapaamista. En punastele, enkä noloile.

En minä kumminkaan kaikkia tapaamiani ihmisiä alastomina kuvittele, härtsyykkel. Mutta kuten edellä kerroin, niin asia toimi.

Täytyy tästä iltaspuuhiin, hyvää lauantaiehtoon viettoa kaikille.