Niin,
olen kai,
naurettava,
kun yhä,
jaksan perääsi,
haikailla.
Syvälle on vaikutus,
näillä,
tunteilla.
Miksi en voi vaan jatkaa,
niinkuin aikuinen,
ihminen.
Olen kuin lapsi,
en suostu hyväksymään,
totuutta,
mutta joudun pettymään.
En hallitse,
tätä tilannetta,
yritän ryhdistäytyä,
koska elämä ei voi tähän,
pysähtyä,
vaikka se siltä,
tuntuu,
kun sielua korventaa,
kaipuu.
olen kai,
naurettava,
kun yhä,
jaksan perääsi,
haikailla.
Syvälle on vaikutus,
näillä,
tunteilla.
Miksi en voi vaan jatkaa,
niinkuin aikuinen,
ihminen.
Olen kuin lapsi,
en suostu hyväksymään,
totuutta,
mutta joudun pettymään.
En hallitse,
tätä tilannetta,
yritän ryhdistäytyä,
koska elämä ei voi tähän,
pysähtyä,
vaikka se siltä,
tuntuu,
kun sielua korventaa,
kaipuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En usko että tunteissa voi nähdä oikein ikää.
Ei se oikein pidä sisällään aikuisuutta.
Estääkö meitä todella merkittävät asiat, vai vain asenne maailmaan?, nykymaailma ei arvosta tunteita, se on heikkoutta. Tunteet vaativat rohkeutta, se on rohkeutta.
Mutta lapsellisena ei toki voi toiselta tunteita vaatia, ei niiden syntyminen ole pakottamalla mahdollista.
Ja joskus vaikka toivottomalta näyttää, yksi tapaus tuhannesta, jopa yllätymme positiivisesti.
Ja kuinka paljon se luku kasvaisi, jos uskaltaisimme lähestyä sitä mahdollisuutta ja uskoa?, ilman odotusta.
sitä se on, ei naurettavaa ollenkaan!
Jos olet se sama " ... " , joka joskus aikaisemmin niin kauniisti kirjoitteli siitä rakkaudenpuistosta, niin... ehkäpä se totuus teille siellä selkiää!
Haikailu
rakastan
sitä tunnetta
katsetta itse naurettavuuteen,
maailmankaikkeuden suurimpaan hölmöyteen
Kolhin hampaani metallipinnoihin ´leivoksiin´
ihastuksesta
huumaantuneena
toiveita hengitän
hiljaa luotan
meihin
tietysti tarkoitin: -pinnoitettuihin eikä -pinnoihin