onko "en tiedä" sallittu vastaus kosintaan?

Itse heittäisin ajatuksen romukoppaan ja palauttaisin mahdolliset sormukset kauppaan.. tuo on selvä ei.

Hän nähtävästi ei ole varma suhteestanne ja haluaa pelata lisäaikaa.. tosin aika tyhmällä tavalla. Sanoisi ei suoraan.

Tai sitten hän saattaa odottaa, että voi itse kosia? Joillekkin miehille se on tärkeää.

Kostaan ei voi vastata en tiedä. Joko kyllä tai ei. Ja teidän tilanteessa se oli näköjään ei. Osaanottoni.

"en tiedä"-vastausta. se on "kyllä" tai "ei". "en tiedä" on merkki epävarmuudesta. pakokauhua ehkä. pelkoa ehkä. tajuntaa asian suuruudesta olla koko loppuelämä yhdessä (sitähän kihlaus->avioliitto tarkoittaa) ehkä. jos kysymys on jälkimmäisestä, voi kyseessä myös olla melkoinen niin sanottu aarre. hän tajuaa että asia vaikuttaa koko loppuelämäänne myöntävästi vastattuaan. sehän on "lupaan rakastaa myötä sekä vastoinkäymisissä, kuolemaan asti" halusta sanoa "ei" myöntämättä sitä kuitenkaan, koska "kyllä"äkän ei haluta sanoa. epävarmaa siis. mutta tämä on vain minun mielipiteeni asiasta. voihan myös olla että oman miehesi kohdalla on kysymys vain jostain muusta. onnea sinne teille! :)

Mikään ei ole tosiaankaan selvää, ennenkuin on.

Meillä oli vähän sama tilanne. Vaimo halusi kihloihin, minä mietin, että onko se tosissaan. Mentiin kihloihin. Minusta tuntui oudolta, etteikö se olekaan onnellinen, että nyt ollaan kihloissa ja menossa naimisiin. Selvisi, että vaimo koki, että hän painosti minua kihloihin.

Kihlaus jäi hiljaisuuteen ja sormukset laatikkoon joksikin vuodeksi.

Kunnes tuli aika: päätös tehtävä, joko kaikki (toinen puutteineen myös) tai ei mitään. Molemmat halusi kaikki, eli siis kihloihin, kirkko varaukseen ja kohta hääkellot jo soi. Molemmat ollaan oltu tyytyväisiä.

Se on se sitoutumisen suuruus, joka mietityttää. Jos minulta vaimo olisi kysynyt naimisiinmenosta, olisi minullakin ollut hankala vastata. Toisaalta tuntui, että minun pitää kysyä, toisaalta toinen oli aina edellä minua. Kunnes löysimme keskiarvon: yhdessä. Tällöin teimme päätöksen yhdessä ja siinä pysytään.

Raskasta oli, mutta selvisi lopulta ratkaisu. Ei sitä kihloja osannut juhlia, mutta häissä morsian loisti kuin Naantalin aurinko ja molemmilla onnelliset muistot.

Minun mielestä "en tiedä" on vain pehmoversio sanalle "ei".

Että sua vedätetään. Mitäs menit kosimaan miestä!

Oikea nainen ei ikinä tee moista tyhmyyttä. Tosta ei jää kuin paskanmaku kouraan.

Mikäli henkilö ei vielä tiedä, haluaako solmia kanssasi avioliiton, mikään muu vastaus ei ole oikea kuin "en tiedä". Voihan sen muotoilla myös "en vielä, mutta ehkä joskus", sisältö on sama.

Eikö olisi kamalampaa, jos hän vastaisi kyllä tai ei, vaikka ei vielä tietäisi valintaansa? Ja eikö olisi vielä kamalampaa, jos hän vastaisi myöntävästi vain koska pitää, ei koska haluaa puolisoksesi.

itsekin tein niin tyhmästi että kysyin kihloihin ja vastauksena oli että onhan meillä aikaa. kaksi viikkoa ja jätkä lähti. siinä sitä oli aikaa. eli uutta jo katseli, vanha oli varalla jos ei parempää löydä

Aina ei ehkä tiedä varmaksi, että vastaako jyrkästi ei vai kyllä. Vaan haluaa harkita ennen kuin vastaa. Ehkä kosinta tuli yllätyksenä ja toinen ei ole ajatellutkaan naimisiin menoa. Tai ainakaan kovin vakavissaan. Ja siksi hän ei oikein vielä tiedä mitä haluaa ja ajattelee asiasta. Harkinta-ajan jälkeen sen sijaan ehkä pitäisi vastata, jotain muuta kuin "en tiedä". Jos ei tiedä eikä ole vielä valmis niin sitten pitänee vastata, EI. Ja ehkä tarkentaa, että ei vielä ainakaan. En ole vielä valmis, mutta naimisiin meno ei ole täysin pois suljettua asia. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta en osaa vielä sanoa.

Tietysti asiasta voisi keskustella yhdessä, että mikä siinä mietityttää ja mitä avioliitto merkitsee toiselle ja mitä itselle.