Viellä elämä oli mulla hyvin,kun olin ala-asteella.
Mut kun yläasteelle lähdin niin elämä muuttui.aluks siellä yläasteellä meni kaikki ok.Tutustuin uusiin ihmisiin ja uusia opettajia tuli.Mua ruvettiin 7:lla kiusaamaan siellä koulussa.Mua haukuttiin, syrjittiin,jätettiin porukoiden ulkopuolelle välitunneilla.Oli mulla siellä muutama kaveri mut en
niiden kanssa ollu välitunneilla kauheesti,kun niillä oli taas omat kaveri porukat missä liikkuivat.Sitä kiusaamista jatkui koko yläasteen ajan.Olin niin onnellinen silloin,kun peruskoulu loppui.ajattelin et nyt pääsin niistä kiusaajista eroon.Lähdin sit amikseen opiskeleen toiselle paikkakunnalle ja asuntolassa olin viikot.Sain uusia kavereita siellä ja niiden kaa pidettiin hauskaa.Mut sit jossain vaiheessa mua ruvettiin asuntolassa kiusaan.Siellä haukuttiin mua välillä,mut en jaksanu siitä välittään ja koulussa kans oli sitä selän takana puhumista.Koko se aika mitä amiksessa olin niin mua kiusattiin ja syrjittiin.Olin välillä niin loppuun palannu siihen kiusaamiseen olin melkein valmis tappaan itseni,mut en pystyny koska oli mulla muutama kaveri siellä kenen ansiosta jaksoin siellä olla ja käydä sen loppuun asti.
Mulla on muutenkin kotona asiat päin seiniä.Vanhemmat eros joskus silloin,kun olin alle koulu ikäinen.Asun nyt isän ja isoveljen kanssa.Täällä kotona veli uhkaa välillä puukkon kaa ja on huoraks haukkumassa.Kun yritän isälle puhua niin hän puolustaa joka kerta veljeäni ja sanoo et ei se mitään mua kiusaa.isä on välillä nyrkkiäkin mulle näyttäny ja uhannu sillä lyödä.muutenkin jos en tottele tai laitan vastaan niin äkkiä voi tulla nyrkistä.tähän päivään mennessä en ole viellä nyrkistä saanu tai mitenkään "hakatuks" en ole joutunu.Äitin tykö en voi muuttaa koska siellä ei ole mulle tilaa.Olen aika usein ollu masenutunu ja yksin näiden asioiden kaa.välillä olen hautonu itsemurhaankin.Nyt olen keväällä muuttamassa omaan kämpään niin saan sen jälkeen ruveta elään omaa elämää.sit varmaan rupee mulla elämä vähän edes hymyileen :) kaverit on auttanu mua pääseen näistä asioista yli ja nyt jaksan edes vähän hymyillä välillä.jos joku saman kaltainen ihminen haluaa ruveta mun kaa vaihtaan ajatuksiaan s-postin välityksellä tai meseessä niin kyl se mulle vaan hyvin käy.
Mut kun yläasteelle lähdin niin elämä muuttui.aluks siellä yläasteellä meni kaikki ok.Tutustuin uusiin ihmisiin ja uusia opettajia tuli.Mua ruvettiin 7:lla kiusaamaan siellä koulussa.Mua haukuttiin, syrjittiin,jätettiin porukoiden ulkopuolelle välitunneilla.Oli mulla siellä muutama kaveri mut en
niiden kanssa ollu välitunneilla kauheesti,kun niillä oli taas omat kaveri porukat missä liikkuivat.Sitä kiusaamista jatkui koko yläasteen ajan.Olin niin onnellinen silloin,kun peruskoulu loppui.ajattelin et nyt pääsin niistä kiusaajista eroon.Lähdin sit amikseen opiskeleen toiselle paikkakunnalle ja asuntolassa olin viikot.Sain uusia kavereita siellä ja niiden kaa pidettiin hauskaa.Mut sit jossain vaiheessa mua ruvettiin asuntolassa kiusaan.Siellä haukuttiin mua välillä,mut en jaksanu siitä välittään ja koulussa kans oli sitä selän takana puhumista.Koko se aika mitä amiksessa olin niin mua kiusattiin ja syrjittiin.Olin välillä niin loppuun palannu siihen kiusaamiseen olin melkein valmis tappaan itseni,mut en pystyny koska oli mulla muutama kaveri siellä kenen ansiosta jaksoin siellä olla ja käydä sen loppuun asti.
Mulla on muutenkin kotona asiat päin seiniä.Vanhemmat eros joskus silloin,kun olin alle koulu ikäinen.Asun nyt isän ja isoveljen kanssa.Täällä kotona veli uhkaa välillä puukkon kaa ja on huoraks haukkumassa.Kun yritän isälle puhua niin hän puolustaa joka kerta veljeäni ja sanoo et ei se mitään mua kiusaa.isä on välillä nyrkkiäkin mulle näyttäny ja uhannu sillä lyödä.muutenkin jos en tottele tai laitan vastaan niin äkkiä voi tulla nyrkistä.tähän päivään mennessä en ole viellä nyrkistä saanu tai mitenkään "hakatuks" en ole joutunu.Äitin tykö en voi muuttaa koska siellä ei ole mulle tilaa.Olen aika usein ollu masenutunu ja yksin näiden asioiden kaa.välillä olen hautonu itsemurhaankin.Nyt olen keväällä muuttamassa omaan kämpään niin saan sen jälkeen ruveta elään omaa elämää.sit varmaan rupee mulla elämä vähän edes hymyileen :) kaverit on auttanu mua pääseen näistä asioista yli ja nyt jaksan edes vähän hymyillä välillä.jos joku saman kaltainen ihminen haluaa ruveta mun kaa vaihtaan ajatuksiaan s-postin välityksellä tai meseessä niin kyl se mulle vaan hyvin käy.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sulla joten tiedän hyvin kuinka kamalalta tuollaiset asiat tuntuu :( Kiva kuitenkin että jotain valoa näkyy tunnelin päässä.
Jos sua kiinnostaa niin mielelläni kuuntelisin ja jakaisin kokemuksia sähköpostin välityksellä. Annan osoitteeni jos vaan haluat :) Nyt tarvitsen lepoa.. zZzZ
Joo kyllä mä voin ruveta sähköpostin välityksellä
kirjoitteleen mielelläni.Olisi kiva vaihdella
ajatuksia toisen kanssa.
Mun osoite:
[email protected]
Lukea tuollaista äidinkieltä. Ei varmasti ainakaan sen perusteella tuo '87 ole syntymävuosi. Tuntuu enemmänkin jonkun teiniangstin kirjoittamalta.
Mistäs niin päättelet et joku teini olis ton kirjoittanu eikä -87 syntyny henkilö.kyl mä
itse ainakin tohon uskon 100%.et sä voi tietää
millaista elämää kyseinen henkilö on kokenu